Matka Jerusalemiin vie Raamatun jäljille: ”Uskonto ja länsimainen kulttuurihistoria tulevat liki”

Damaskoksen suuri portti aukeaa kaupunginmuurista ikiaikaisen ylväänä, ihmisvirta kulkee sisään ja ulos. Turistit sekoittuvat paikallisiin. On keskipäivä, aurinko helottaa korkealla. Astuessani Vanhankaupungin pääkadulle tuntuu kuin siirtyisin menneeseen maailmaan, aikaan satoja, tuhansia vuosia sitten.

Kurkistelen avoimista ovista perheiden pikkukoteihin. Nousen kapeita portaita pitkin kävelemään rakennusten katoille, joilta laskeudun kiemurteleville kivikujille.

Jokaisella uskontokunnalla, armenialaisilla ortodokseilla, kristityillä, juutalaisilla ja muslimeilla, on omat korttelinsa, mikä näkyy katukuvassa. Ihmettelen basaarin makeiskekoja ja notkuvia leipätiskejä. Tervehdin vanhoja miehiä, jotka jatkavat vesipiippunsa tupruttelua.

Vanhaakaupunkia ympäröivässä muurissa on kuusi porttia. Seitsemäs Kultainen portti on muurattu umpeen, ja sen sanotaan aukeavan vasta vapahtajan saapuessa. Aiemmin koko Jerusalemin väestö asui muurin sisäpuolella, mutta sittemmin kaupunki on kasvanut.

Kaupunkikuva on yhtenäinen. Kaikki talot on rakennettu Jerusalemin vaaleasta kalkkikivestä, mutta Vanhassakaupungissa jokainen kivi on kierrätetty ikiaikaisista pakanatemppeleistä lähtien ja perustukset ovat täynnä hautoja, joissa kuolleet odottavat ylösnousemusta.

Pienissä puodeissa myydään ikoneita, matkamuistoja, antiikkia ja tekopyhäinjäännöksiä. © Päivi Lipponen

Viimeisen aterian sali

Uskonto ja länsimainen kulttuurihistoria tulevat Jerusalemissa liki. Armenialaisten korttelissa ortodoksikirkon Isä Boulus esittelee kellariholvia, jossa Jeesuksen kerrotaan tarjonneen opetuslapsilleen viimeisen aterian. Täyttä varmuutta viimeisen ehtoollisen nauttimispaikasta ei ole kuten ei muidenkaan pyhien paikkojen sijainnista.

Isä Boulus näyttää kirkkosalin arkeologista tekstiä vuodelta 73. Hän pitää sitä kelpo todisteena, että ehtoollisen asettaminen tapahtui juuri tässä tilassa. Ymmärrän, että Jerusalemissa kyse on lopulta uskosta.

Vanhaakaupunkia ympäröivän muurin ulkopuolella, Kidronin laakson takana, kohoaa Öljymäki. Nimi juontuu oliivipuulehdosta. Nyt puut on kaadettu ja kiviset hauta-arkut peittävät rinteen. Ruumiit on asetettu hautaan jalat Kultaista porttia kohden, jotta vainajat näkevät ensimmäisenä portin avautumisen messiaan saapuessa ja nousevat ylös kuolleista.

Isä Boulus esittelee kirkkoa, jossa Jeesus mursi leivän ja siunasi viinin tarjoten viimeisen ehtoollisen opetuslapsilleen. © Päivi Lipponen

Pyhät näkymät

Öljymäellä fransiskaanimunkit hoitavat pieneksi kutistunutta Getsemanen puutarhaa. Kuivunut puunrunko törröttää maasta ainoana Jeesuksen tuskan todistajana, kun hän odotti Juudaksen suudelmaa. Öljymäeltä löytyvät myös Jeesuksen taivaaseen astumisen ja Jeesuksen toisen tulemisen paikat.

Jerusalemiin on jokainen uskonto ja hallitsija halunnut rakentaa, jos ei kirkkoa niin alttarin. Kun vanha on sortunut tai sodassa tuhottu, rauniolle on rakennettu uusi.

Pyhien paikkojen kerrostumat limittyvät osaksi kolmen suuren uskonnon syntytarinaa. Öljymäeltä näkee upeasti vanhassa kaupungissa kohoavan Temppelivuoren. Kalliomoskeijan kultainen kupoli säihkyy auringossa. Kerrotaan, että sen uudelleen pinnoittamiseen käytettiin 80 kiloa kultaa. Kalliomoskeija ja Al Aqsa rakennettiin Muhammedin taivaaseen astumisen muistoksi.

Samoilla kohdin sijaitsee myös juutalaisten pyhistä pyhin paikka maan päällä, peruskivi. Uskotaan, että sillä kohdin kohosi Salomonin temppeli, jonka raunioiden päälle rakennettiin ensimmäinen temppeli. Kun babylonialaiset tuhosivat sen, tilalle pystytettiin toinen temppeli. Tämän tuhosivat roomalaiset 70 jkr. noin 500 vuotta myöhemmin.

Jeesus rukoili ja odotti Juudaksen saapumista Getsemanen puutarhassa. © Päivi Lipponen

Sapatti alkaa

Roomalaisten tekemästä Jerusalemin hävityksestä ja toisesta temppelistä on jäljellä vain kappale Länsimuuria, jota kutsutaan Itkumuuriksi. Jeesuksen seuraajat ja Muhammed näkivät temppelin tuhon merkkinä siitä, että juutalaiset olivat menettäneet Jumalan suosion. Tulkinta voimisti kristinuskon ja islamin eriytymistä omiksi uskonnoiksi.

Jerusalemin kaupunkikuhinassa perjantai on muslimien pyhäpäivä, lauantai juutalaisten ja sunnuntai kristittyjen. Auringon laskiessa perjantaina ihmisvirta kulkee parhaimpiinsa pukeutuneena Itkumuurille itkemään temppelin hävitystä ja rukoilemaan.

Ortodoksijuutalaismiesten ja pikkupoikien korkkiruuvikiharat on käherretty. Laskevan auringon paahteesta piittaamatta varakkaat ovat asettaneet päähänsä majavankarvahatun. Kipoja jaetaan jokaiselle rukoilijalle. Pikkutytöt juoksentelevat väentungoksessa prinsessamekoissaan.

Itkumuuri on jaettu miesten ja naisten puoliskoihin. Rukoilijat pujottavat muurin halkeamiin pikkuruisia kirjelappusia ja lukevat tooraa. Seitsemältä illalla, sapatin alkaessa, valokuvaus kielletään. Kaikki työ on juutalaisilta kiellettyä. Ei saa edes ajaa omaa autoa, saati laittaa ruokaa.

Kaupunki hiljenee.

Perjantai-iltaisin juutalaiset kokoontuvat perheineen Itkumuurin ääreen rukoilemaan ja aloittavat sapatin vieton. © Päivi Lipponen

Kärsimysten tiellä

Kristittyjen tärkein pyhiin­vaelluskohde on Via Dolorosa, kärsimysten tie. Se alkaa paikasta, jossa Pilatus pesee kätensä ja Jeesus tuomitaan.

Tie on jaettu kahdeksaan seisakkeeseen, missä Jeesus nostaa ristin selkäänsä, kaatuu, kohtaa äitinsä, ystäviään ja saa lohdutusta. Yhdellä seisakkeista on seinässä kämmenen painauma. Siitä Jeesus haroi tukea kaatuessaan. Nyt sen kohdalle voi liittää omat sormensa.

Via Dolorosa päättyy suureet Pyhän Haudan kirkkoon, jonka sisältä löytyvät Golgata ja Jeesuksen hauta. Jeesuksen ristiinnaulitsemispaikalle on rakennettu alttari. Ihmiset laskeutuvat Golgatalla kontilleen, ja painavat kasvonsa metallitähdellä ympäröityyn kohtaan, ristin juurelle.

Golgata on armeniaa ja tarkoittaa pääkalloa. Ristiinnaulitun Jeesuksen jalkojen alle kuvataan usein pääkallo. Kilpaileva selitys kuuluu, että ristin kohdalla oli Aatamin hauta. Kun Aatami toi synnin maailmaan, Kristus toi pelastuksen ja tuo lunastus ulottuu jopa Aatamiin asti.

Kun Golgatalta laskeutuu portaat alas kirkkosaliin, näkee kivilaatan, jonka päällä naulat irrotettiin Jeesuksen kämmenistä ja jaloista ja hänet pestiin.

Ihmisjono kiertää pientä kappelia, jonka sisällä on Jeesuksen hauta. Munkkikulkue viettää hartaushetken haudan oviaukolla. Paikalle pelmahtaa myös ”jeesus” valkoisessa kaavussa. Mies huojuu, ei pukahda tai katso kohti, lukee Raamattua.

Jerusalemin syndroomaan sairastuneet samaistuvat Raamatun pyhimyksiin. Halutessaan he saavat hoitoa suuren hengellisen elämyksensä käsittelyyn.

Jeesuksen matka Golgatalle alkoi, kun hän nosti ristin selkäänsä. Paikalle on rakennettu kirkko. © Päivi Lipponen

Jeesus kantoi raskasta ristiä Via Dolorosaa pitkin Golgatalle. Kohdat, missä hän kaatui, kohtasi äitinsä ja sai apua ystäviltään, on merkitty. © Päivi Lipponen

Golgatan vierellä sijaitsee kivilaattaa, jonka päällä Jeesus otettiin ristiltä, naulat irrotettiin ja hänet pestiin verestä. © Päivi Lipponen

Pyhän Haudan kirkko sulkee sisäänsä niin Golgatan kuin Jeesuksen haudan. © Päivi Lipponen

Seimen äärelle

Lyhyen ajomatkan päässä Jerusalemista Länsirannalla sijaitsee Betlehem, jouluevankeliumin tapahtumapaikka. Israel on eristänyt palestiinalaisalueen muurilla ja sotilaat vartioivat tarkastuspisteitä. Passi on syytä pitää mukana ja varata aikaa tarkastusjonoissa odotteluun.

Toisin kuin meille on opetettu, Maria ja Joosef eivät löytäneet sijaa tallista vaan luolasta, joissa säilytettiin eläimiä. Kun keisari Konstantinus teki kristinuskosta valtionuskonnon, hän löysi oletetun Jeesuksen syntymäpaikan ja käynnisti kirkon rakentamisen vuonna 326. Myöhempien keisarien aikana tilalle rakennettiin hienompia kirkkoja, joiden hallinnasta taistelivat niin arabit kuin ristiretkeläiset.

Jeesuksen syntymäkirkko on Betlehemin nähtävyys ja Unescon maailmanperintökohde. Pyhistä pyhimpään, kirkon pääalttarin alle, johdattaa ahdas portaikko. Alttari sijaitsee matalassa luolassa. Ihmiset polvistuvat koskettamaan lattiaan merkittyä tähteä. Perimätieto kertoo, että juuri siinä kohdin Jeesus syntyi ja vieressä oli hänen seimensä.

Muistan lapsuuden joulujuhlat, jouluevankeliumin ja ulkoa oppimani joululaulut. Tuntuu ihmeelliseltä, että olen päässyt näin liki kaikkea tuota.

Kun mietin pyhiinvaellustani, yllätyin etenkin siitä, kuinka pitkä Via Dolorosa oli kantaa painavaa ristiä. Golgatalla meistä jokaista olisi pelottanut kipu, kun naula lyödään ihon läpi ja risti nostetaan huojuen pystyyn. Polvistuessani ristin oletetun paikan juurelle ajatus Jeesuksen kuoleman tuskallisuudesta satutti.

Hän meni ristille meidän puolestamme, mutta niin piti tapahtua.

Kun enkeli Gabriel ilmoitti Neitsyt Marialle, että tämä tulisi raskaaksi Pyhästä Hengestä ja synnyttäisi Messiaan, Maria pelästyi. Paikalle on rakennettu Marian Ilmestyksen kirkko. © Päivi Lipponen

Vanhassakaupungissa sotilaat valvovat sankoin joukoin pyhien kohteiden turvallisuutta. Asepalvelus kestää miehillä kolme vuotta ja naisilla kaksi. Jokaisella sotilaalla on ase, josta he eivät saa hetkeksikään luopua. © Päivi Lipponen

Betlehemin tärkein nähtävyys on Jeesuksen syntymäkirkko. Sen pääalttarin alla olevasta luolasta löytyy Jeesuksen seimen paikka. © Päivi Lipponen

Lue myös: Jerusalemista löydettiin lähes 3000 vuotta vanha luksusvessa – todennäköisesti kuningaskin käytti sitä