Ressu Redford ei voisi ajatellakaan asuvansa muualla kuin Turussa – Nyt hän paljastaa rakkaan kotikaupunkinsa parhaat palat!
Laulaja Ressu Redford syntyi Turussa, mutta vietti lapsuuden ja teini-iän Maskussa. Takaisin Turkuun hän muutti parikymppisenä eikä sen jälkeen ole kaivannut muualle. Turku on kotikaupungiksi ainut vaihtoehto.
Ressu Redfordista tuli pysyvästi turkulainen parikymppisenä.
Ressu Redford syntyi Turussa synnytyssairaala Heidekenillä heinäkuussa vuonna 1961.
”Viiden ensimmäisen vuoden aikana asuin kaupungissa kahdessa eri osoitteessa. Molemmat asunnot olivat Rauhankadulla. Toinen oli kerrostalossa, toinen puutalossa Portsassa”, Ressu Redford muistelee.
”Sieltä muistan lapsuudesta elävästi sen, että pallo ei pysynyt koskaan siinä, missä itse olin. Se vieri aina johonkin suuntaan, koska puutalossa lattiat olivat vinoja”, laulaja jatkaa.
Redford muistaa myös Turun ratikat ja sen, että hän oli ”pluttaamassa” Mannerheiminpuiston pienessä ulkoaltaassa.
Lapsuus ja teini-ikä Maskussa
”Kun olin viisivuotias, isä alkoi rakentaa Turun naapurikuntaan Maskuun pientä omakotitaloa. Talon valmistuttua muutimme sinne.
Lapsuus ja teini-ikä menivät Maskussa. Kävin koulut siellä, paitsi lukion Nousiaisissa.
Takaisin Turkuun muutin intin jälkeen parikymppisenä. Ensimmäinen oma asuntoni oli Itäisellä Pitkälläkadulla. Vuokraemäntä oli jättänyt sinne pianon. Sain soitella ja itkeskellä Bruce Springsteenin Riveriä ja ihmetellä, kuinka voi olla näin hieno biisi.
Siihen aikaan alkoi olla jotain omia musiikkijuttujakin. Ensimmäiset aloittelevat bändit kasattiin jo Maskussa. Tehtiin jopa omia biisejä.”
Kerran turkulaisessa diskossa kuulin keskustelun, että hitsi, kun ei löydy laulajaa, joka pystyy kiljumaan korkealta ja kovaa. Oli pakko mennä sanomaan, että kyllä löytyy. Menin treeneihin näyttämään, mitä osaan, ja siitä laulaminen oikeastaan lähti.
Siinä bändissä oli jo mukana Bogartin tuleva kitaristi Vinnie Lane eli Veijo Mäki. Muuten en siihen aikaan juuri tuntenut turkulaisia musatyyppejä.”
Turku on ainoa vaihtoehto
”Turku oli minulle ainut vaihtoehto. Maskuun ei ollut mitään mieltä jäädä eikä Helsinkiin ollut tarvetta lähteä. Turussa minulla on ystävät ja sosiaalinen piiri. Se on tosi tärkeää, sillä työ ei ole kaikki kaikessa.
Bogartin suurimman suosion aikoina olin teini-idoli ja suunnilleen ensimmäinen rakkauden kohde. Asuin Ilpoisissa ja rappukäytävässä oli joka päivä jengiä päivystämässä. Kun ryhdyin laulamaan suomeksi, minusta tuli enemmän kaiken kansan artisti, eikä rappukäytävässä enää päivystetty.
Meillä oli Bogartin kavereiden kanssa Turussa myös studio, joten senkään takia ei ollut syytä muuttaa muualle. Myöhemmin minulla oli pitkään oma studio entisen Barkerin tehtaan tiloissa Raunistulassa, mutta kaksi vuotta sitten jouduin sieltä pois. Rakennukseen ryhdyttiin tekemään loft-asuntoja.
Rakensin sitten studion kotiini. Jos sanon kotistudio, se ei anna oikeaa kuvaa, kyse on ihan kunnon studiosta. Tosin tilat ovat pienemmät kuin Raunistulassa.
Oli tosi outoa aluksi, kun ei tarvinnut lähteä erikseen töihin. Meni monta kuukautta, että totuin uuteen tilanteeseen. Nyt ratkaisu tehdä studio kotiin tuntuu jo tosi hyvältä. Säästän aikaa työmatkoissa, ja jos yöllä herään enkä saa unta ja tulee mieleen joku juttu, ei muuta kuin alakertaan studioon ja sähköt päälle.”
Ainutlaatuinen Aurajoki
”1980-luvulla Turku oli aika erilainen kuin nykyään. Moni asia oli ihan lapsenkengissä. Esimerkiksi Aurajoella ei ollut samaa merkitystä. Nykyisin joki kunnostettuine rantoineen on ainutlaatuinen, samanlaista ei ole missään muualla.
Jokirannasta on tullut keskeinen osa Turkua ja aikuisten matkailukohde, vetonaula, jonka takia Turkuun tullaan. Se on ihmisille tosi tärkeä alue, mikä on hemmetin hienoa. Itsekin tykkään istuskella joen varrella olevissa ravintoloissa ja kahviloissa.
Tori on vähän jäänyt jalkoihin, mutta hyvä, että se vihdoin viime vuonna saatiin Toriparkin rakentamisen jälkeen valmiiksi. Jokainen kaupunki tarvitsee vireän ydinkeskustan. Sitä ei Turussa ollut, kun toria rempattiin. Nyt se on saatu kondikseen ja kaupunki elävöityi.”
Turku on kompakti kaupunki
”Satelliittikauppakeskukset eivät kaupungin vetonauloiksi riitä. Keskustaan pitää päästä helposti, ja siellä täytyy olla palveluita. Eivät turistit tule kaupunkiin kauppakeskusten vaan vetovoimaisen keskustan takia.
Turku on kompaktin kokoinen kaupunki. Välimatkat eivät ole järjettömän pitkiä. Kävellen pääsee moneen paikkaan.
Asun nykyisin omakotitalossa kolmen kilometrin päässä keskustasta. Liikun paljon fillarilla. Mielelläni ajan sillä, koska liikkuminen on silloin simppeliä. Fillarin saa aina johonkin parkkiin.
Ruokaostokset teen kauppakeskuksissa, joita kodin lähellä on parikin. Keskustaan tulen vaateostoksille tai esimerkiksi kaverin Rento-baariin kahville, ja joskus myös oluelle, tapaamaan ihmisiä. Rento on kiva mesta, hyvällä paikalla ja sinne on helppo mennä.”
Vilkasta elämää
”Kesäisin käyn kavereiden kanssa aamukahvilla Aurasillan kupeessa olevassa Kahvila Paawossa. Se tapa on ollut yhtä kauan kuin kahvilakin on ollut olemassa. Paawo on kiva paikka ja henkilökunta mukavaa, sanavalmista porukkaa.
Aamukahviporukka on jengi, jossa osa meistä on tuntenut toisensa jo pitkään. Joka aamu ei ole pakko mennä kahville, voi mennä, kun pääsee. Jos ei pääse, kukaan ei siitä huomauttele. Aamukahvijengin kanssa kokoonnumme myös ennen joulua glögille Rentoon tai johonkin muuhun mestaan.
Olen osaomistajana ravintola Olkussa. Se on illanviettopaikka, jossa tulee myös käytyä. Siellä pidettiin muun muassa konserttikiertueeni karonkka.
Tykkään käydä ulkona syömässä. Olen ihan hyvä laittamaan itsekin ruokaa, jos on uskomista lähipiiriin, mutta on myös kiva mennä valmiiseen pöytään.
Turun ravintolaskene on ihan järjettömän hyvä. Kilpailu on kovaa ja se on nostanut tason korkealle. On myös hyviä etnisiä paikkoja, kuten kiinalainen ravintola Yangtze ja intialainen Delhi Darbar, molemmat Hämeenkadulla. Niistä saa oikeasti maukasta ruokaa. Jos haluan fine diningiä, olen joka kerta lähtenyt tosi tyytyväisenä Kaskenkadulla sijaitsevasta Kaskis-ravintolasta.”
Turku-vitsit elävät yhä
”Turkuun liittyi aikoinaan nyt jo vanhanaikaista Turku-vitsailua. Sen sävy on muuttunut, ja onhan niin, että ihmiset ovat ihmisiä, asuvat he missä tahansa. Asuinpaikka ei tee kenestäkään parempaa tai huonompaa.
Jos ajatellaan muuttoliikettä, sitä on vähän joka suuntaan. Helsinkiin tietysti eniten, koska siellä on paljon työpaikkoja, mutta muuttamista tapahtuu myös muihin suuntiin.
Kulttuurikaupunkina Turku on vireä. Tykkään käydä teatterissa katsomassa lähinnä komedioita. Mieli kaipaa rentoutusta, koska muuten tulee pohdittua monenlaisia asioita. Kun saa nauraa, se jelppaa kroppaa.
Aikoinaan kävin usein TPS:n matseissa, katsomassa sekä jääkiekkoa että jalkapalloa. Enää en pitkään aikaan ole niissä käynyt. Kun reissaan ja keikkailen paljon, jotenkin käynti isoissa yleisötapahtumissa on vähentynyt. On kiva jäädä kotiin sohvalle.
Padelia pelaan kolme neljä kertaa viikossa. Pari vuotta sitten pelivuoroja oli hankala saada, mutta sittemmin padel-paikkoja on tullut lisää.”
Joulurauha julistetaan Vanhalla Suurtorilla
”Turku on joulukaupunki. Vanhalla Suurtorilla joulurauhan julistuksessa olen käynyt, mutta en joka vuosi. Samassa paikassa olevilla perinteisillä joulumarkkinoilla tulee käytyä. Siellä on kiva fiilis, jouluisa meininki.
Pikkupoikana oli tärkeää käydä joulukadulla tapaamassa joulupukkia. Kun omat pojat olivat pieniä, kävimme katsomassa Stockmannin jouluikkunoita.
Kotona joulupöytään kuuluu ehdottomasti savulammas. Se on mahtavan makuista ja korvannut kinkun. Muutenkaan joulupöytäni ruoat eivät ole kaikkein perinteisimpiä.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 12/2023.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti