Toimittaja kokeili: Näin ostin typerimmän ja turhimman asian elämässäni
Se oli melko tarkkaan 36 kuukautta eli kolme vuotta sitten, kun matkapuhelimeni soi keskellä päivää.
Vastasin puheluun nimelläni ja reippaasti, kuten kunnon ihmiset tekevät.
Siitä alkoi uskomaton kolmen vuoden taival turhimman ja typerimmän ostokseni kuukausittaisen maksamisen parissa.
Puhelun toisessa päässä oli puhelinmyyjä, joka myös esitteli itsensä ja firman, jota edusti.
Hän soitti minulle, koska olin jo entuudestaan yrityksen asiakas, ja nyt hänellä oli minulle tältä yritykseltä hyvä tarjous.
Olin ilahtunut. Puhelinmyyjä oli ajatellut minua. Hän halusi minulle hyvää. Hän tahtoi, että nyt minä saisin käyttööni jonkin tavaran tai palvelun tosi edullisella hinnalla.
”Onko sinulla Jukka tabletti”, hän kysyi.
Eikä minulla ollut. Alkuvuodesta 2014 monella jo oli, mutta ei minulla. En ollut aivan varma, mitä ihmiset tableteillaan tarkkaan ottaen tekivät, mutta tiesin, että monella sellainen oli.
Minä myönsin hänelle, ettei minulla ole tablettia.
Nyt sellaisen saisi, hän kertoi. Halvalla. Mukaan tablettiin tulisi oma liittymä, niin voisin sitten käyttää laitetta muuallakin kuin wifi-yhteyksien päässä.
Minä innostuin. Kyllä nykyaikaisella suomalaisella pitää olla myös tabletti, vaikka sillä olisikin jo hyvä kannettava tietokone ja hyvin toimiva älypuhelin.
Tai näin minä luulin.
”Laita tulemaan”, sanoin puhelinmyyjälle.
Hän oli iloisen tuntuinen, ja minunkin mielialani taisi hieman kohota. Ehkä eniten siitä, että puhelinmyyjälle tuli hyvä mieli.
Ja niin tabletti muutaman päivän kuluttua saapui elämääni.
Yhden illan kääntelin sitä käsissäni iloisena ja latailin appeja. Nyt minäkin elin nykyaikaisen suomalaisen elämää, olin tabletin omistaja.
Ja siitä se into sitten karisi. Minulla oli jatkuvasti vaikeuksia keksiä mitään järkevää käyttöä tabletille.
Työssäni laitteesta ei ollut iloa, koska kirjoittamiseen tablettia ei ole suunniteltu.
Ensin yritin katsoa tabletista Ilveksen lätkämatseja, mutta läppärissäni on siihen sopivampi, isompi ruutu ja parempi, pätkimätön yhteys.
Sitten yritin muutaman mobiilipelin pelaamista, mutta minulla oli ne samat pelit puhelimessanikin, ja puhelinhan on mukana aina, eli pelaaminenkin oli luonnollisempaa luurilla.
Kanniskelin tablettia mukanani puolisen vuotta, mutta en koskaan keksinyt sille sellaista käyttöä, mihin tietokone tai puhelin eivät olisi soveltunut mukavammin.
Niin minusta oli tullut nykyaikainen suomalainen, jolla oli tabletti, mutta joka ei keksinyt laitteelleen mitään käyttöä.
Ja koska minulla ei ollut laitteelle mitään käyttöä, soitin tabletin lähettäneeseen yritykseen kertoakseni, että haluan irtisanoa laitteen liittymän, ja jos mahdollista palauttaa koko laitteen.
Tämä ei onnistunut.
Sain tietää, että olen peruuttamattomasti yhtä liittymän ja laitteen kanssa ostohetkestä eteenpäin seuraavat 36 kuukautta eli kolme vuotta.
En voinut valittaa, enkä valita, koska tämä kaikki kerrottiin sopimuspapereissa, jotka tulivat laitteen mukana, ja joita en lukenut. Vika ei ollut yrityksen, vaan omani.
Ja niin minä viimeksi kuluneet 36 kuukautta maksoin joka kuukausi liittymästä ja laitteesta, joita en käyttänyt. Viimeiseen vuoteen en käynnistänyt laitetta kertaakaan.
Mutta nyt tämä kaikki on ohi.
Nyt se on ohi, ja haluan kertoa teille rakkaat kanssaihmiset ja aikalaiset: älkää menkö tähän halpaan, että nykyaikainen suomalainen ihminen tarvitsisi johonkin tablettia. Ei tarvitse. Mihinkään.
Tabletti oli kaikkien aikojen typerin ja turhin hankintani.