Negatiivinen äiti murskasi Helenan itsetunnon jo lapsena - voiko äidille sanoa, että hän loukkaa?

Äidin vierailu ei tunnu oikein hyvältä, sillä tällä on tapana suhtautua Helenan elämään varsin negatiivisesti.

Helena on jo viisikymppinen, mutta äiti kohtelee häntä kuin uhmaikäistä pikkulasta, jonka käytökseen on puututtava jatkuvasti. Heti ovensuussa äiti kiinnittää huomiota rypyssä oleviin ulkotakkeihin.

”Eikö sinulla ole aikaa silittää?”

Äiti löytää arvosteltavaa vähän joka paikasta. Helenan olisi löydettävä uusi mies, vaikka erosta on vasta vähän aikaa. Lapset pitäisi kasvattaa paremmin, että tervehtisivät kohteliaammin. Koti olisi siivottava tarkemmin, roskat lajiteltava yksityiskohtaisemmin, pyykit pestävä useammin. Helenan työkään ei ole äidin mieleen. Myös vaatetyyli on jotenkin mauton ja liian nuorekas.

Helenasta tuntuu, ettei hän osaa tehdä juuri mitään oikein. Tuntuu mahdottomalta antaa äidin kommenttien vain mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Helena ottaa kaiken itseensä, vielä keski-ikäisenäkin.

Silti Helena tapaa äitiään kuukausittain. Puhelimessa he puhuvat viikoittain. Yhteydenpito äitiin on Helenan mielestä rasittavaa ja vie hänen energiaansa.

Helenan ystävät ovat neuvoneet, että Helen pitäisi sanoa äidilleen toivovansa tältä parempaa käytöstä. Helenasta on kuitenkin kasvanut sen verran kiltti, ettei hän oikein osaa sanoa äidilleen vastaan.

Kaverit ovat myös neuvoneet, että Helenan ei pitäisi pahastua äidin kommenteista. Mutta ei Helena osaa jättää äidin mielipiteitä omaan arvoonsa. Helena miettii usein, että haluaisi tavata äitiään harvemmin.

Miten Helena voisi kohottaa itsetuntoaan, ettei enää uskoisi äidin moitteiden olevan totta?

Voiko äidille sanoa, että hän loukkaa?

Voiko omalle äidille sanoa, että kokee tämän käyttäytymisen loukkaavana? Täytyykö äiti panna sivuun omassa elämässä vai onko ainut ratkaisu vain yrittää sietää?

Edes omalla äidillä ei ole oikeutta tulla kotiimme arvostelemaan kotiamme tai itseämme. Joudut sanomaan: ”Minä haluan olla sinun kanssasi tekemisissä, mutta minä en halua, että sinä tulet minun kotiini arvostelemaan minun kotiani tai minua – sellainen loukkaa minua.”

Voi olla, että äitisi on täysin tyrmistynyt siitä, että hänen käyttäytymistään rajoitetaan. Hän voi lähteä sillä kertaa vaikka pois.

Otat ajan kanssa taas yhteyttä ja kysyt, mitä kuuluu. Mutta älä pyydä anteeksi sitä, että asetat rajat toisen loukkaavalle käytökselle.

Jos sinun on vaikeaa asettaa rajoja, sinun voi olla hyvä pohtia ammattilaisen kanssa sitä, oletko edelleen suhteessa äitiisi 5-vuotiaan lapsen roolissa.

Asettamalla rajat äidin loukkaavalle käyttäytymiselle annat kasvun mahdollisuuden sekä äidillesi että itsellesi.

Tee edes tämä!

Ota hyllystäsi Seura-lehti ja sano, että luepas siellä oleva mielenkiintoinen juttu äidin ja tyttären välisestä kanssakäymisestä…

Keijo Markova, pari- ja perheterapeutti, Väestöliitto

Lue myös:

Lue pysykologin napakka neuvo ihmiselle, jota äiti rajoittaa vielä aikuisenakin