Oletko eroperheen lapsi? – Näin vanhempien ero on voinut vaikuttaa parisuhteeseesi aikuisiällä
Psykoterapeutti Heli Vaaranen antaa vinkin mielikuvaharjoitukseen, joka auttaa ymmärtämään onko oikean ihmisen kanssa.
Vaikuttaako omien vanhempien ero parisuhteeseen vielä aikuisiällä?
”Harva tiedostaa, että lapsuudella on todella suuri merkitys aikuisuuteen, ellei käy jo terapiassa”, sanoo psykoterapeutti Heli Vaaranen.
Vaaranen on Väestöliiton johtava asiantuntija ja psykoterapeutti. Hän on vastannut jo kymmenen vuoden ajan työkseen nuorten aikuisten parisuhdekysymyksiin chat-palvelussa ja tekee myös potilastyötä psykoterapeuttina.
Kysyimme Vaaraselta, millaisilla yllättävillä tavoilla vanhempien ero on voinut vaikuttaa parisuhteeseen, miten epävarmuudesta voi päästä yli ja mistä tietää olevansa oikean ihmisen kanssa.
1. Millaisilla yllättävillä tavoilla vanhempien ero voi vaikuttaa parisuhteeseen vielä aikuisiällä?
”Moni toistaa tiedostamattaan vanhempien parisuhdemallia.
Jos ihminen tulee kovin riitaisasta kodista, hän kokee myös riidan ja huudon kuuluvan normaaliin suhteeseen, vaikka kumppani ei pitäisi riitelystä.
Toisaalta jos ihmiseen itseensä on sattunut hyvin paljon vanhempien parisuhderiidat, hän voi alkaa suhtautua konflikteihin vältteleävästi. Kuulen nuorilta usein, että he eivät halua satuttaa ketään.
Sitäkin näkee, että alkoholismikodissa kasvanut pitää alkoholismiakin normaalina. Kun pitää krapulapäiviä ja toisen häviämistä ryyppyteille normaalina, tulee toistaneeksi omien vanhempien suhdemallia.
Parisuhteeseen kuitenkin kuuluu myös itsenäistyminen ja rajojen vetäminen. Joskus on välttämätöntä polkea jalkaa ja sanoa, että tämä riittää.
Toiset alkavat riitelemään ja pomottelemaan, toiset pelkäävät hirveästi sitä, että toinen hylkää, jos sanoo vastaan.”
2. Kokevatko erolapset haasteita aikuisiän parisuhteissa enemmän kuin ehjässä perheessä kasvaneet?
”Ei mikään ole niin mustavalkoista. Hekään eivät mielestäni ole suojassa, jotka tulevat onnellisista perheistä. Silloin ihmisellä voi olla täysin viaton maailmankuva, jolloin ajattelee, että ihmiset tarkoittavat toisilleen pelkästään hyvää, vaikka totuus omassa suhteessa olisi toinen.
Tällaisissa suhteissa toinen yrittää kauheasti miellyttää, passata ja olla olematta tiellä. Se saattaa kuitenkin vain ärsyttää kumppania ja johtaa kunnioituksen menetykseen.
Se on yllättänyt työssäni.”
3. Vanhempien ero tuo usein mukanaan epävarmuuden ja epäonnistumisen pelon suhteen päättymisestä. Miten tämä vaikuttaa ihmiseen?
”On yleinen ajatusvirhe, että suhteen päättyminen olisi epäonnistuminen. Kaikki ihmiset eivät voi olla toinen toisilleen sopivia kumppaneita. Joidenkin suhteiden täytyykin päättyä.
Kipeä omien vanhempien ero voi johtaa siihen, että tulee pakkomielteiseksi huononkin suhteen pelastamisesta. Kutsun sitä vimmaksi. Tunteet ja järki ovat sekaisin tässä tilanteessa. Epäonnistumisen pelko voi olla niin voimakas, ettei käsitä voivansa huonosti.
Mutta mikä epäonnistuminen se on, jos huono suhde loppuu?”
4. Mistä erottaa hatarasta parisuhdemallista kumpuava epävarmuus ja kumppanista johtuva epävarmuus?
”Ihmisen pitää kuunnella omaa tunnettaan ja intuitiotaan. Se on todella tärkeää.
Hyvä mittari on se, mitä tunnet kun kumppanisi tulee kotiin. Kun avain kääntyy lukossa, ja hän on astumassa sisään, mitä tunnet?
Onko olo hyvä, onnellinen, rauhallinen tai neutraali? Vai onko tunne ahdistunut, ja pelkäät, että jotain ikävää alkaa?
Tällaiset tunteet ja intuitiot pitää ottaa vakavasti.”
5. Entä jos parisuhde on onnellinen ja kumppani turvallinen ja kiva, mutta epävarmuus on läsnä silti? Miten sitä voi työstää?
”Se johtuu usein kommunikaation puutteesta.
Näen usein työssäni sitä, että pariskunnalla ei ole mitään suurempaa hätää, mutta he eivät puhu ollenkaan.
Silloin kun on hiljaa tai vältetään tiettyjä aiheita, mielikuvitus lähtee laukkaamaan. Sitä alkaa miettimään. Hän ei oikeasti tykkää minusta, hän ei halua olla mun kanssa, hän etsii jotain toista.
Ihminen on kova kasaamaan itselleen kaikenlaisia epäluuloja ja pelkoja, mutta tieto suojaa.
Paras tapa rauhoittaa mielikuvitus on jutella päivittäin ja kysyä, että missä me mennään. Se voi olla vaikeaa, jos ei ole perinnettä keskusteluun, mutta apua voi saada myös ammattilaisilta. Esimerkiksi Väestöliiton chatissa autetaan pariskuntaa keskustelussa eteenpäin.”
Lue myös: Pitkästä liitosta eronnut Merja Tammi: ”Minä olin aina syyllinen”
6. Minkälaisia positiivisia esimerkkejä olet nähnyt työssäsi pariskunnista, jotka selättävät epävarmuuden?
”Parisuhdechattiin eivät tule he, joilla on kaikki hyvin, mutta mielestäni onnistujia ovat he, jotka käsittävät, että suhteesta voi lähteä, jos se ei toimi. Ja he jotka ymmärtävät, että parisuhteessa molemmilla on oma tahto, oma itsetunto, omia tarpeita ja vaatimuksia.”
7. Miten lapsen ikä vanhempien erohetkellä vaikuttaa aikuisiän parisuhteisiin?
”Pienet lapset sopeutuvat parhaiten muutoksiin, mutta korostan sitä, että kaikki iät ovat vaikeita.
Olennaista on vanhempien välinen konfilti. Vanhemmat menettävät kumppanin, tuen ja avun. Lapset huolestuvat sellaisista asioista, jotka toinen vanhempi on ennen hoitanut. Onko isän jääkaapissa ruokaa? Onko äiti muistanut maksaa laskut?
Teini-ikä on erityisen vaikeaa, sillä silloin saattaa käydä niin, että oma itsenäistyminen jää hyllylle, kun tukee omaa vanhempaa. Oma teini-ikä ja siihen kuuluva kapinointi voi jäädä pois. Se voi näkyä omissa parisuhteissa niin, että rupeaa ”miniaikuiseksi”. Jokin suhteesta tai omasta persoonasta jää puuttumaan, jos ei ole ollut mahdollisuutta kehittää taitojaan esimerkiksi konfliktien ratkaisun tai riitelyn suhteen.
Jos on joutunut teininä kohtaamaan omat vanhempansa avuntarvitsijoina sen sijaan, että he olisivat tuen lähteitä, voi käydä niin, että tulee valinneeksi myös kumppanin, joka tarvitsee apua, koska avunantaja on se rooli, johon on oppinut.
Pitäisi aina muistaa, että ihmistä ei voi muuttaa. Hän muuttuu itse, jos hän haluaa. Toisen ”pelastaminen” voi tarkoittaa omien ongelmien välttelyä.”
8. Miten lohduttaisit vanhempia, jotka ovat eronneet ja huolissaan lapsistaan?
”Kaikilla on oikeus erota, kun he voivat huonosti. Eroaminen ei ole ongelma, mutta jos konflikti ex-puolison kanssa on todella voimakasta, voimavarat menevät omaan selviytymiseen eikä lapsen tai nuoren tukemiseen.
Parasta mitä voi siis tehdä on solmia rauha ex-puolison kanssa, jos se vain on mahdollista.
Eksästä ei tarvitse tykätä, eikä häntä tarvitse arvostaa, mutta olisi hyvä jos häneen pystyisi suhtautumaan perusasiallisesti.
Vaikka nuorelle ei siis olisi tarjota vakaan perheen tukea, niin olisi sentään vanhempien vakaa psyykkinen tuki itsenäistyvälle nuorelle.
Silloin nuori näkee sinun esimerkistäsi, että elämä jatkuu ja eron jälkeen voi olla rauha.”
Lue myös: Rakkaus muuttuu pitkässä parisuhteessa, mutta onko intohimo pelastettavissa?