Miksi olo on aina apea? Psykoterapeutti neuvoo, millainen alakulo on normaalia ja miten mielialaa voi kohentaa

”Kaikki oli ennen paremmin”, moni ikääntynyt pohtii ja haikailee surullisena menneitä. Kuuluuko alakulo ikääntymiseen? Lue psykoterapeutin hyvät neuvot.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Satunnainen alavireisyys on normaalia. Silloin apeus on lievempää, ihmisen toimintakyky säilyy ja elämässä näkyy myös mahdollisuuksia.

"Kaikki oli ennen paremmin", moni ikääntynyt pohtii ja haikailee surullisena menneitä. Kuuluuko alakulo ikääntymiseen? Lue psykoterapeutin hyvät neuvot.
Teksti: Virve Järvinen

Alakulo vetää mielen apeksi ja olo on innoton ja voimaton. Kuuluuko alavire arkeen etenkin silloin, kun ikää tulee lisää? Mistä saisi elämään iloa, valoa ja myönteisiä tunteita? Näin vastaa kysymyksiin mielialoista kognitiivinen psykoterapeutti VET Marja Saarenheimo, Terapiahuone MielenTilasta.

1. Onko normaalia, että ihminen on vanhemmiten vähän allapäin ja alakuloinen?

Se on aikamoinen myytti ja yleistys, että ihmisestä tulee vanhemmiten alakuloinen tai vaikka kärttyinen. Tutkimusten mukaan ihmiset päinvastoin keskittyvät ikääntyessään enemmän myönteisiin kuin kielteisiin tunteisiin.

Elämä kuitenkin kohtelee meitä eri tavoin, ja iäkkäälle on ehtinyt kertoa monenlaisia kokemuksia. Jos niihin mahtuu paljon menetyksiä ja sairautta, on ihan luonnollista kokea itsensä alakuloiseksi ja ahdistuneeksi.

Temperamentti- ja persoonallisuuspiirteemme ovat aika lailla pysyviä. Joillain ne korostuvat vanhemmiten, mutta joillain ei. Vanheneminen ei ole mikään syy luopua elämänhalusta.

2. Voiko alakulo tarttua?

Peilaamme toistemme tunnetiloja. Jos ihminen viettää paljon aikaa seurassa, jossa jutut keskittyvät kielteisiin asioihin ja tunteisiin, kielteisyys tarttuu. Kovin alakuloisen ei silti kannata ehkä ensimmäisenä rynnätä hakemaan piristystä iloisesta seurasta, sillä siellä oma alakulo voi korostua.

Kielteiset ajatukset ovat kuin valeuutisia. Nielemme ne sellaisenaan.

Omaa mielialaa voi koettaa kohentaa muuttamalla omia ajattelutapoja ja pyrkiä eroon kielteistä ajattelua vahvistavista ajatusansoista ja mustavalkoisesta ajattelusta. Tyypillinen ajatusansa on esimerkiksi se, että yksi huono asia ihmisen elämässä tekee kaikista asioista huonoja.

Kielteiset ajatukset ovat kuin valeuutisia. Nielemme ne sellaisenaan, alamme herkästi toimia niiden mukaan, emmekä epäile niiden todenperäisyyttä. Omien ajatusten todenperäisyyttä kannattaa kuitenkin kyseenalaistaa.

3. Miksi nuorempana kaikki tuntui olevan elämässä paremmin?

Kaikki vanhat ihmiset eivät haikaile nuoruutta. On tosin totta, että parikymppisenä meille tapahtuneet asiat säilyvät mielissämme eloisina. Nuoruuden ja vanhuuden väliin mahtuu kuitenkin monta vuotta. Niiden joukossa on varmasti hetkiä, joita ihminen ei haluaisi elää uudelleen.

Niin sanotuissa Tervaskanto-tutkimuksissa on huomattu, että pisimpään elävät ihmiset suhtautuvat usein asioihin muita myönteisemmin. Mieltä kannattaakin treenata huomaamaan hyvät asiat. Mitä enemmän niihin kiinnittää huomioita, sitä helpompi niitä on löytää.

Jokainen vuosi ja jokainen päivä tapahtuu myös hyviä asioita. Harvassa asiassa on vain huono puoli. Kun jotain ikävää tapahtuu, voi valita, antaako pilata sen koko päivän, vai sallia tunteen mennä menojaan.

4. Voiko menneiden haikailu haitata mielenterveyttä?

Ihmisen mielialalle ei tee hyvää, jos nykyhetki häviää vertailussa jatkuvasti menneelle. Menneisyyttä ei voi saada takaisin, ja siksi sen perään haikailu ei kannata. Se estää elämisen tässä hetkessä. Tällöin elämä lipuu herkästi ohi.

Menneisyyteen takertuminen ja asioiden vatvominen estävät ihmistä olemasta tyytyväinen ja onnellinen. Kyseessä on noidankehä, joka usein ylläpitää itseään: ajatus virittää tunteen ja tunne aktivoi ajatuksen.

Kannattaa miettiä, kumpaan keskittyy ajatuksissaan: siihen, mitä itseltä puuttuu vai siihen, mitä hyvää ympärillä on. Mikään asia ei ole liian pieni, jottei siitä voisi iloita.

5. Mitä voi tehdä, kun elämä tuntuu loppuvan kesken?

Ihmiselle voi tulla nuorempanakin tunne, ettei hän ole saanut elämässään mitään aikaiseksi. Tunne kumpuaa usein tyhjyyden ja tarpeettomuuden kokemuksesta, joka voi tulla esimerkiksi silloin, kun aikuistuvat lapset lähtevät kotoa tai ihminen jää työstä eläkkeelle. Tällöin hänelle voi tulla tunne, että tässäkö tämä nyt oli.

Tarpeettomuuden tunnetta kannattaa ehkäistä ennen h-hetkeä ja miettiä, mitä tekee tuossa elämäntilanteessa. Ihminen tarvitsee tavoitteita, suunnitelmia ja unelmia kaikenikäisenä.

Sovitut menot ja tekemiset saavat meidät kokemaan itsemme merkitykselliseksi ja tärkeäksi. Tarvitsemme mielekkäitä asioita, jotta voisimme elää omien arvojemme mukaista elämää. Omien arvojen mukainen elämä on hyvää elämää.

6. Millainen alakulo on normaalia, koska kannattaa hakea apua alavireisyyteen?

Satunnainen alavireisyys ja alakulo on normaalia. Silloin apeus on lievempää, ihmisen toimintakyky säilyy ja elämässä näkyy myös mahdollisuuksia. Mutta jos alakulo alkaa hallita elämää, tekee itkuiseksi ja vie toimintakyvyn, tarvitaan apua.

Kun mielessä pyörii ajatus kuolemasta tai itsetuhosta, pitää hakea apua nopeasti. Tällöin kyse voi olla masennuksesta, hoitoa vaativasta sairaudesta. Apua voi hakea terveyskeskuksesta.

Valitettavan usein iäkkäälle ihmiselle tarjotaan avuksi mieliala- ja unilääkkeitä, sillä psykoterapiapalveluita ei terveyskeskuksissa juuri ole. Psykoterapia on kallista eikä Kela osallistu yli 67-vuotiaan psykoterapian kustannuksiin. Järjestöt ja terveyskeskusten psykiatriset sairaanhoitajat tarjoavat usein yksityistä sektoria edullisempaa keskusteluapua.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 10/20.

Lue myös: Jatkuva väsymys ei ole normaalitila, vaan tärkeä viesti keholtasi – Listasimme 25 syytä ja kokosimme neuvoja, miten väsymyksestä pääsee eroon

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X