Hannun varvaskivun syyksi paljastui kihti, eikä kipu talttunut lääkkeillä – Apu löytyi ruokavaliosta

Kun Hannu Turpeisen, 55, varpaiden nivelet alkoivat kipuilla ja turvota, vaivan syyksi paljastui kihti. Sairauden myötä Hannu joutui opettelemaan uusia elämäntapoja. Yhtä pois jättämäänsä herkkua hän kaipaa vielä vuosien jälkeenkin.

Nivelet alkoivat oireilla

”Kaikki alkoi isovarpaani tyvinivelestä. Se muuttui kipeäksi, punaiseksi ja turvonneeksi. Vähän ajan päästä myös muut jalkojen nivelet alkoivat oireilla. Varpaiden ja nilkan taivuttaminen tuntui vaikealta, ja pian myös kävely oli kivuliasta.

Menin työterveyslääkäriin, joka sanoi, että oireet viittaavat kihtiin ja olisi syytä mittauttaa uraatti- eli kihtiarvot. Tutkimus vahvisti, että kyseessä todella oli kihti eli niveltulehdus, joka johtuu virtsahapon kiteytymisestä nivelissä. Eli varvaskipuni paljastui kihdiksi.

Työterveyslääkäri neuvoi, että nopein keino lievittää akuuttia nivelkipua on juoda runsaasti vettä. Vesi laimentaa virtsahapon määrää ­nivelissä ja vie kivun yleensä päivässä tai parissa pois. Hän myös määräsi minulle lääkityksen, jonka aloitin akuuttien oireiden jälkeen.

Kihti ei talttunut lääkityksellä

Diagnoosin saadessani olin nelikymppinen ja tunsin olevani vielä nuori ja terve. Mietin, miten ihmeessä olin saanut elintasosairautena pidetyn taudin. Pohdin myös, miten se vaikuttaisi loppuelämääni.

Käytin lääkitystä muutaman vuoden mutta huomasin nopeasti, että se ei juurikaan estänyt nivelkipuja. Nivelkivut tulivat aalloittain. Välillä ne saattoivat olla poissa monta kuukautta, kunnes ne taas palasivat yllättäen ja kestivät aina useamman päivän kerrallaan.

Kun kivut olivat pahimmillaan, en pystynyt tavalliseen tapaan kulkemaan bussilla tai junalla töihin, vaan jouduin aina menemään omalla autolla. Jalkoihin sattui niin paljon, etten kyennyt edes kävelemään lähimmälle pysäkille.

Huomasin, että kivut yleensä liittyivät syömääni ruokaan, ja aloin tutkia asiaa lisää. Löysin tietoa siitä, että runsaasti puriineja sisältävää ruokaa olisi hyvä välttää. Puriinit ovat orgaanisia emäksiä, ja niitä on paljon muun muassa kalan ja siipikarjan nahassa, äyriäisissä, simpukoissa, sisäelimissä, oluessa, palkokasveissa, sienissä ja parsassa.

Päätin alkaa muuttaa ruokavaliotani, jotta oireet pysyisivät poissa.

Kala pois ruokavaliosta

Vähitellen opin välttämään lähes kaikkia kihtiä sairastavalle haitallisia aineita. Jätin muun muassa muikut, äyriäiset, katkaravut ja sienet kokonaan pois ruokavaliosta.

Punaisessa lihassa puriineja on jonkin verran, minkä takia en syö sitä suuria määriä. Jos muut perheenjäsenet syövät vaikka kunnon pihvin, minä syön korkeintaan sata grammaa lihaa kerralla.

Oluessa puriineja on aika paljon. Saunan jälkeen juon silti toisinaan yhden oluen. Terveys on toistaiseksi kestänyt sen hyvin.

Muikkujen karsiminen ruokavaliosta on ollut vaikeinta. Olen kotoisin Suomussalmelta Kainuusta. Meilläpäin on ollut iät ja ajat tapana kalastaa Kiantajärvestä pieniä 3–4 sentin muikkuja ja paistaa ne voissa paistinpannulla. Enää en voi niitä syödä, ja se harmittaa joka kerta, kun käyn kotiseudulla.

Kohtuus syömisessä auttaa

Nykyään asun Lempäälässä. Etelä-Suomessa muikkuhoukutuksia ei onneksi ole edes tarjolla. Muikkujen sijaan voin syödä esimerkiksi lohta. Lohi käy kihtiä sairastavalle hyvin, kunhan kuorii nahan pois.

Vuosien mittaan olen opetellut noudattamaan kohtuutta kaikessa syömisessä. Vaikka alun perin tein sen vain kihdin takia, olen huomannut, että se on ollut terveydelleni hyväksi kokonaisvaltaisesti.

Työmatkoistani kuljen osan kävellen, sillä haluan pitää kunnostani hyvää huolta.

Kihtilääkettä en ole tarvinnut enää vuosiin. Pahoja kihtikohtauksia ei ole enää ollut. Jos kipuja on tullut, ne ovat menneet nopeasti ohi juomalla vettä.”

Lue myös: Nivelet ja ruokavalio – Näin oikea ravinto voi helpottaa nivelkipua ja jopa ehkäistä nivelsairauksia

Voima­varani:

 Lapset ja lastenlapset

© Andrey Danilovich/iStock

Minulla on viisi lasta, samoin puolisollani Elinalla. Yhteensä meillä on siis kymmenen lasta, joista kaksi asuu vielä kotona. Lastenlapsiakin on jo 12. Aikaisemmin meillä oli tapana ainakin kerran vuodessa kokoontua koko porukalla yhteen. Kun lastenlapsia on tullut lisää, riittävän suuren tilan löytäminen on ollut haastavaa.

Lapset tuovat paljon hyvää fiilistä elämään. Kun omat lapseni olivat pieniä, tykkäsin leikkiä ja touhuta heidän kanssaan. Nykyään touhuan lastenlasten kanssa. Kaksi nuorimmaista täytti juuri vuoden, ja heidän synttäreitään juhlittiin isolla porukalla.