Iskias heijasti kivun alaselkään ja jalkaan – Liikunta helpotti Sinikan Iskiaskipua: ”Päivittäin pitää liikkua tavalla tai toisella vähintään tunti”

Sinikka Kilpikoski on fysioterapeutti, joka hoitaa muun muassa selkäpotilaita. Eräänä päivänä iskiaskipu löysi myös hänet.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Sinikka Kilpikoski on fysioterapeutti, joka hoitaa muun muassa selkäpotilaita. Eräänä päivänä iskiaskipu löysi myös hänet.
Teksti: Tyyne Pennanen 

Sinikka Kilpikoski, 74, kuuluu senioriryhmään, joka kokoontuu kolme kertaa viikossa jyväskyläläisellä kuntosalilla. Siellä hän puskee painoja jalkaprässissä, tekee punnerruksia ja vetää kuminauhan avustuksella leukoja.

Lisäksi hän joogaa ja käy vesijuoksemassa ja -jumppaamassa. Talvisin hän viihtyy hiihtoladuilla, kesäisin suihkii eteenpäin kävelysauvoillaan.

14 vuotta sitten oli toisin. Silloin jopa käveleminen sattui.

Iskias heijastuu kipuna, jonka tuntee selkeästi alaraajassa

Kuusikymppisen Sinikan selkä oli oireillut jo jonkin aikaa, mutta lamauttava kipu iski varoittamatta eräänä iltana sauvakävelylenkin jälkeen. Kymmenen kilometrin kävelyn jälkeen hän oli mennyt sohvalle pötköttämään ja katsomaan televisiota. Kun hän nousi ylös, vasempaan jalkaan sattui niin paljon, ettei hän kärsinyt astua sille ollenkaan.

”Kipu oli polttavaa. Jos kipuasteikko on ykkösestä kymppiin, ja kymppi tarkoittaa sitä, että mennään pillit soiden sairaalaan, niin tämä oli lähellä yhdeksää.”

Sinikka on terveystieteiden tohtori ja fysioterapeutti, joten hän tiesi heti mistä on kyse: hänellä oli iskias. Ala-selästä kulkee hermo lonkan ja polvinivelten kautta aina kantapäihin ja pikkuvarpaisiin asti. Kun hermo selkävian takia ärsyyntyy, kipu heijastuu yleensä jompaankumpaan alaraajaan.

”Iskias-kipu on helppo paikallistaa, koska sen tuntee niin selkeästi, että sen voisi melkein piirtää ihoa pitkin.”

Sinikka linkkasi yhdellä jalalla makuuhuoneeseen. Hän meni makaamaan sänkyyn oikealle kyljelleen, jonka alle hän laittoi tyynyn. Selän hän piti suorana, oikea jalka oli suorana vähän takaviistossa ja vasen jalka tyynyjen tukemana koukussa. Näin ärtyneeseen iskiashermoon ei kohdistunut paineitta, vaan se pysyi ”löysänä”. Kipu hellitti, ja hän nukahti.

Apua MDT-menetelmästä

Sinikka on fysioterapeuttina erikoistunut uusseelantilaisen Robin McKenzien kehittämään MDT-menetelmään, jonka avulla tutkitaan ja hoidetaan selkäranka- ja raajakivuista kärsiviä potilaita. MDT-menetelmässä on kyse siitä, että potilaalle annetaan erilaisia yksilöllisesti suunniteltuja liike- ja asentoharjoituksia.

”Tiesin heti, miten minun pitäisi alkaa kuntouttaa itseäni”, hän sanoo.

Yön aikana hermo oli saanut lepoa ja kipu oli lievempi. Sinikan työpaikka, oma fysioterapiaan erikoistunut firma, sijaitsi kotitalon yhteydessä. Hän käveli sinne ontuen, sillä kantapäätä hän ei pystynyt vieläkään laskemaan maahan.

Hän jatkoi työtään, mutta teki vastaanottojen välissä MDT-harjoituksia, noin tunnin välein päivittäin. Hän esimerkiksi työnsi lantiota oikealle, jolloin paino vapautui kipeältä jalalta. Välillä hän seisoi ja lepuutti vasenta jalkaansa koukussa tuolin päällä.

Oli tärkeää välttää asentoja, jotka olisivat ärsyttäneet hermoa. Esimerkiksi pitkään istuminen voi pahentaa oireita. Sen takia pidempien automatkojen ajaksi Sinikka laittoi vasemman kankun alle lompakon ja sääti istuimen selkänojan niin, ettei selkä pyöristynyt.

Pikkuhiljaa hermo alkoi rauhoittua, ja joidenkin kuukausien jälkeen hän pystyi kävelemään normaalisti.

Iskias-kipu vaihteli selässä ja jalassa

Selkävaiva ei kadonnut kokonaan. Välillä kipu juili alaselässä, toisinaan se heijastui jalkaan. Sinikka sai kuitenkin pidettyä kivun hallinnassa harjoitteiden avulla.

Jos hermokipu alkoi vähänkin oireilla, hän teki kuntouttavia liikkeitä. Kerran hän keskeytti sauvakävelylenkin ja nojasi Vaajakosken tienviittaan tehdäkseen sivutaivutuksen. Alamäessä hän saattoi tehdä lantionkierron ja ylämäessä pitää selän tiukkana, jottei hermo ärsyyntyisi.

”Ai kauheeta, ei tuollaista – joku voi nähdä”, kävelyllä mukana ollut aikuinen tytär parahti kerran.

Sinikkaa ei nolottanut. Tärkeintä oli pysyä liikkeessä ja toimintakykyisenä.

Myöhemmin magneettikuvauksessa selvisi, että välilevyn ulkoinen reuna oli revennyt, minkä seurauksena välilevyn sisäinen hapan massa oli tihkunut ja tulehduttanut hermon.

”Ihmisten vanhetessa pienet repeytymät yleistyvät, ja hapan massa saattaa tulehduttaa hermon, kuten kävi minulle. Kaikille repeytymät eivät kuitenkaan aiheuta kipuja,”

Ikääntymisen lisäksi myös fysioterapeutin työ altistaa selkävaivoille.

”Vaikka käytämme hydraulisia hoitopöytiä, olemme usein vähän etukumarassa asennossa. Lisäksi potilaita nostetaan tai tuetaan, jolloin selkään kohdistuu rasitusta.”

Lue myös: Iskikö iskias? Katso vinkit – Nämä kuusi liikettä lepyttävät iskiashermon

Monipuolista liikuntaa iskiaskipuihin

Nyt selkä on ollut lähestulkoon oireeton jo pitkän aikaa. Vasemman jalkaterän ulkokiertoliikkeeseen jäi lievää lihasheikkoutta, mutta se ei haittaa päivittäistä eloa.

Hän tekee edelleen harjoitteita, välttää istumasta liian pitkään ja urheilee.

”Säännöllinen ja monipuolinen liikunta on selän hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Päivittäin pitää liikkua tavalla tai toisella vähintään tunti”, hän sanoo.

Pelkkä käveleminen ei riitä.

”Myös lihaskunnosta on pidettävä hyvää huolta”.

Näin Sinikka tekeekin. Hän aloitti voimaharjoittelun vasta viisi vuotta sitten ja nostaa jalkaprässissä nyt 120 kilogrammaa. Se on 30 kiloa enemmän kuin silloin, kun hän aloitti.

Hänelle on tehty sydämen rasituskoe ja hän osallistuu kaksi kertaa viikossa ohjattuun sydänjumppaan.

”Poljemme siellä kuntopyörillä ja nostamme sykettä voimistaen 20–25 minuutin ajan samalla, kun fysioterapeutti seuraa sydänkäyriämme monitorista. Tämän jälkeen treenaamme lihaskuntoamme.”

Loppujen lopuksi iskias-kurimus vahvisti omaa ammatti-identiteettiä.

”Pystyn antamaan myös vertaistukea ja kertomaan, että minäkin olen parantunut eikä siihen tarvittu leikkausta.”

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 5/2022.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X