Jaana Skytän uupumus ja aivosumu paljastuivat keuhkokuumeeksi: ”Älä kuole Rakkaani, odotan sinua”, sulhanen viestitti sairaalaan
Vakava sairaus yllätti toimittaja-tietokirjailija Jaana Skytän kesken kiireisen syksyn. Korkeat tulehdusarvot veivät hänet pikaisesti sairaalahoitoon.
Jaana Skyttä nauttii rauhallisista kävelylenkeistä. Siihen tarjoutuu hyvä mahdollisuus miesystävän asuinseudulla, meren läheisyydessä Oulun Toppilansalmessa.
Syksyllä 2022 Jaana Skyttä koki uupumusta, joka tuntui latistavan kaikki voimat. Kuluneen kesän ja syksyn aikana oli tapahtunut paljon. Jaanan ensimmäinen kirja, Huvituksen kartanon tytöt, oli ilmestynyt kesäkuussa, mikä tiesi lukuisia kirjaan liittyviä lehtihaastatteluja sekä televisio- ja radioesiintymisiä. Jaana ravasi tiuhaan Tampereella, Turussa ja Helsingissä.
Toimittajana Jaana on tottunut haastattelemaan muita, mutta nyt oli itse haastattelujen kohteena. Se merkitsi liikkumista epämukavuusalueella, vaikka kirjan saama mediahuomio tuottikin onnen ja mielihyvän tunteita.
Marraskuussa kaikki muuttui. Jaana kertoo, kuinka vakava sairaus yllätti kesken kiireiden.
”Aivosumu tuntui olevan vallitseva tila päässäni”
”Olin sairastanut kesäkuun lopulla 2022 koronan. Tauti oli kova, mutta sairaalahoitoon en joutunut.
Marraskuun alkupuolella olin menossa pitämään koulutuspäivää Haapaveden opistolle esikoiskirjaani liittyen sosiaali- ja terveydenhuoltoalan opiskelijoille. Yritin valmistautua luentooni, mutta siitä ei tullut mitään. Ajatus ei kulkenut, aivosumu tuntui olevan vallitseva tila päässäni.
Ennen kuin tajusinkaan, makasin Oulun yliopistollisessa sairaalassa kanyyli kädessäni suonensisäistä antibioottihoitoa saaden.
Minua saattamaan tullut ja tutkimuskeskuksesta ”karkotettu” miesystäväni lähetti hätääntyneitä viestejä: ”Älä kuole Rakkaani. Odotan sinua Jaanuska Rakas, koeta pärjätä.””
Tulehdusarvot kohosivat pilviin
”Lokakuun lopussa olin ollut haastateltavana Helsingin kirjamessuilla. Muutaman pääkaupungissa vietetyn päivän jälkeen tunsin aamulla kotiin lähtiessä kurkkukipua. Pikkuflunssaa, ajattelin.
Tilanne kuitenkin paheni nopeasti, ja muutamassa päivässä ääneni katosi miltei kokonaan ja jouduin perumaan Haapaveden opiston kanssa sovitun tilaisuuden. En olisi pystynyt edes puhumaan.
Hakeuduin vastentahtoisesti terveyskeskuksen akuuttivastaanottoon. Ääniongelmien ja kurkkukivun lisäksi minulle oli tullut yskää, nenä vuoti muutakin kuin kirkasta eritettä ja silmäni rähmivät. Tunsin lievää hengenahdistusta.
Myös sairaanhoitaja epäili flunssaa, olihan sitä runsaasti liikkeellä. Kun tein vastaanotolta lähtöä, hän kuitenkin päätti vielä mitata varalta pika-CRP:n eli tulehdusarvot.
Sairaanhoitaja meni toiseen huoneeseen tarkistamaan tulosta ja ei aikaakaan, kun lääkäri pelmahti huoneeseen. Terveyskeskuksen mittari oli mennyt tappiin, CRP oli yli 200 milligrammaa litra.
”Nyt tilataan Kela-taksi ja menet suoraan Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Tulehdusarvojen syy on selvitettävä”, lääkäri sanoi.
Olin hämilläni: miten tässä näin kävi, mistä ihmeestä oli kysymys.”
Salakavalan pöpön alkuperä jäi arvoitukseksi
”Lukuisin verikokein ja testein suljettiin sairaus toisensa jälkeen pois: Kyseessä ei ollut influenssa, ei korona eikä angiina. Keuhkokuvien perusteella tehty ennakkoarvio antoi viitteen sairaudestani: kyseessä oli todennäköisesti keuhkokuume.
Miesystäväni huoli oli ymmärrettävä. Hänen äitinsä oli kuollut tismalleen ikäisenäni keuhkokuumeen jälkeiseen sydänlihastulehdukseen.
Vaikka lopullinen diagnoosi tulisi vasta myöhemmin, antibioottihoito aloitettiin varotoimenpiteenä välittömästi. Ennakkoarvio oli oikea, olin sairastunut määrittämättömään bakteerin aiheuttamaan keuhkokuumeeseen. Aiheuttaja-bakteeria ei löydetty koskaan. Sainko tuon salakavalan pöpön kirjamessuilta, jossa oli tuhansia kävijöitä? Olivatko keuhkoni edelleen heikossa kunnossa koronan jäljiltä?
Ensimmäisenä sairauspäivänä sain antibioottihoidon sairaalassa, mutta seuraavana päivänä hoito käynnistyi kotisairaanhoidon avustuksella. Tämä onnistui miesystäväni ansiosta, joka otti vastuun hoidostani. Muutoin olisin joutunut jäämään sairaalaan.
Upeasti järjestetty kotisairaanhoito kävi laittamassa antibioottia suoneen kolmesti päivässä. Välillä otettiin CRP ja mitattiin verenpainetta, myös happisaturaatiota seurattiin tiiviisti.
Keuhkokuumeen oireet pahenivat ensimmäisten päivien aikana. Pahinta oli yskä, joka vaivasi etenkin öisin. Yskimistä jatkui yhtäjaksoisesti tuntikausia.
Öistä tuli painajaista, ja pelkäsin niitä jo etukäteen. Sitä vaille, ettei vaippaa tarvittu. Yritin nukkua puoli-istuvassa asennossa. Kotisairaanhoito toi vermeet pullohengitystä varten. Se auttoi irrottamaan limaa keuhkoista.”
”Peilistä katsoi kalvakan näköinen nainen”
”Keuhkokuume vei voimani täysin. Peilistä minua katsoi kalvakan näköinen nainen. En voinut ajatellakaan töiden tekemistä. Jouduin siirtämään sopimieni juttujen dead line -päiviä myöhemmäksi. Sain ymmärrystä ja tsemppausta osakseni, mutta pienituloisen freelancerin elämässä muutaman viikon työseisakki ei tehnyt hyvää.
CRP laski pikkuhiljaa 115:sta. Oli tulossa miesystäväni suvun perhejuhla, jonne meitäkin odotettiin. Tiiviisti sisällä vietetyn lähes parin viikon jälkeen ajatus ulkomaailmaan astumisesta tuntui riemulliselta. En ollut tartuttava.
Lääkäri lupasi, että jos CRP olisi alle 50, voitaisiin antibioottihoitoa jatkaa tabletein ja juhlaan meno onnistuisi. Jännittävän odotuksen jälkeen CRP-lukema oli juhlaa edeltävänä iltana enää 15! Mikä ilo. Yskiminenkin oli hellittänyt sen verran että liikkeelle lähtö oli mahdollinen. Päivä oli virkistävä, mutta vei kaikki voimat. Tajusin todellakin olevani toipilas ja väsynyt.
Kotisairaanhoito loppui tablettikuurin alkaessa, mutta vielä muutaman päivän kuluttua sairaanhoitaja kävi tarkistamassa vointini, samalla otettiin verikokeita. Sain kehotuksen varata aika lääkärin kontrollikäyntiin joulukuun alussa.
Pää oli yhä kuin sumussa. Olin perunut sairauteni takia erään ison juttukeikan aiemmin ja sopinut uuden ajan. Vajaa viikko sovitusta ajasta tajusin eräänä aamuna kauhukseni, että olin unohtanut koko keikan. Näin ei ollut tapahtunut kertaakaan liki kaksikymmentä vuotta kestäneen toimittajuuden aikana. Onneksi haastateltavat suhtautuivat asiaan myötätunnolla kuultuaan syyn poissaolooni ja juttu saatiin tehtyä.”
Sydämen väliaikainen laajentuminen säikäytti
”Kontrollikäynti lääkärillä toi järkytyksen ja uusia murheita. Keuhkokuvaani oli verrattu vuonna 2008 otettuun kuvaan.
”Keuhkokuvassa sydän on vasemmalle laajentunut.”
”Sydän hieman aiempaa kookkaampi”, oli toinen lääkäri kirjoittanut.
Tiesin, että sydämen laajentuminen on vakava asia. Olin vastaanotolla asian kuultuani niin kauhuissani, ettei lääkärin puheesta jäänyt mitään päähäni.
Uudet keuhkokuvat otettaisiin heti tapaninpäivän jälkeen, mikä valaisisi asiaa. Jännitin asiaa uusintakuvausten jälkeen todella paljon.
Tulokset tulivat onneksi pian: ”Keuhkokuvassa sydämen koko ja muoto normaali…” Kaikki oli muutoinkin kunnossa, mutta sydänvarjon viereltä oli löytynyt hennot, ilmattomat juosteet.
Oliko keuhkokuume aiheuttanut tämän, entä sydämen väliaikaisen laajentumisen? Oliko koronalla asian kanssa tekemistä? Joka tapauksessa, jatkotoimia ei tarvittu, paitsi jos vielä kuukauden, parin kuluttua olisi hengitysvaikeuksia. Keuhkoni ovat tilavuudeltaan hieman keskikokoa pienemmät.
Sain ohjeeksi voinnin mukaan kuntoharjoittelua, keskivartalojumppaa ja syvähengitysharjoituksia. Päätin ottaa ensi tilassa pneumokokki-rokotuksen bakteerin aiheuttamaa keuhkokuumetta vastaan.
Kiitos suomalaisen sairaanhoidon, parempaa hoitoa en olisi voinut saada.”
Mitkä ovat Jaanan arjen pelastusrenkaat?
Perhe
Maailmankaikkeuden salat
Kirjoittaminen ja lukeminen
Siivoaminen
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 9/2023.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti