Vaihdevuodet muutakin kuin hikikohtauksia - Kirjailija Kati Reijonen: ”Ehkä tämä on elämänvaihe, jossa kasvetaan vihdoin itseksi kipuilun kautta”
Eihän nämä nyt vaihdevuodet voi olla, ajatteli Kati Reijonen, kun elämä oli monella tavalla kriisissä. Vasta jälkeenpäin hän on huomannut, että vaihdevuodet ovat paljon muutakin kuin öisiä hikoilukohtauksia. Ne avasivat lopulta uudenlaisen elämän.
Kati Reijosen mielestä naisia pitäisi valistaa paljon enemmän siitä, mitä vaihdevuosissa on mahdollisesti edessä ja miten niitä voi joko lääkkeillä tai lääkkeettömästi lieventää.
Tarina, jossa on alku, keskikohta ja loppu. Sellaista ei kirjailija ja yrittäjä, tarinoiden ammattilainen Kati Reijonen, 62, voi luvata. Ei silloin, kun puhumme hänen vaihdevuosistaan.
”Ongelmahan on se, että en yli kymmeneen vuoteen tajunnut, että minulla on vaihdevuodet. En osannut yhdistää moninaisia oireitani menopaussiin”, Kati Reijonen kertoo.
Nyt kun Kati jo pystyy hahmottamaan, että nämähän ovat olleet vaihdevuosioireita, hänen on myös hyväksyttävä, ettei tarinalla ole vielä loppua.
”Hämmästyttävää on sekin, että jutellessani ikäisteni naisten kanssa olen huomannut, että tämä kaikki on hyvin yleistä. Moni muukaan ei tajua potevansa vaihdevuosia, eikä monikaan ole ajatellut, että oireet saattavat osalla kestää tavalla tai toisella jopa loppuelämän.”
Katin oireet alkoivat yllättäen ja aiemmin kun yleisesti kuvitellaan, kun hän oli nelikymppinen.
”Silloin huomasin, että rintani olivat niin arat, että juoksulenkeillä käynti oli kivuliasta, vuotoni alkoi muuttua epäsäännölliseksi ja kärsin kummallisista sydämen muljahteluista. Myös uneni huononivat.”
Monet kriisit kasautuvat vaihdevuosien aikaan
Mutta elämässä oli, niin kuin usein on, samaan aikaan kaikkea muutakin.
Kati Reijonen jäi työttömäksi yliopettajan työstään, tuli avioero, ja perheessä oli kaikenlaista kriisiä. Muutamassa vuodessa elämä mullistui, ja siihen tuli paljon muuta mietittävää kuin omat harmittavat ja kummalliset oireilut.
”Olen omasta lähipiiristänikin huomannut, että monet kriisit saattavat kasautua vaihdevuosivaiheeseen. On tietysti vaikea erotella, mikä johtuu mistäkin, mutta toinen avioeroaalto osuu usein noin viidenkympin korville, kun ensimmäinen käydään pikkulapsivaiheessa.”
Vaihdevuodet kuin oppikirjasta
Mielialan vaihteluita, huonounisuutta, sydämen muljahtelua, vuotohäiriöitä.
Nyt kun Kati Reijonen listaa oireitaan yli kymmeneltä vuodelta, hän kuvailee vaihdevuotensa kuin oppikirjasta. Silti kukaan lääkäri ei koskaan edes ohimennen kysäissyt, että hei, voisivatko oireesi johtua vaihdevuosista.
Tosin hän myöntää olleensa aina huono lähtemään lääkäriin. Muutaman kerran hän on kuitenkin mennyt, niin kuin vähän yli kymmenen vuotta sitten, kummien vuotohäiriöiden takia.
”Olin siihen aikaan töissä Turussa. Siellä lääkäri totesi, että vuoto on niin paha – kohtuuni oli vuotanut runsaasti verta – että minun pitää heti hakeutua sairaalaan. Koska asuin Helsingissä, minun pitäisi mennä siellä sairaalaan.”
Lääkäri vielä soitti perään ja hoputti, sillä Katin hemoglobiini oli vain 76.
Alkoi kaksi viikkoa kestänyt ravailu lääkäreillä, ennen kuin Katille suoritettiin kaavinta. Hemoglobiini lähti nousuun.
”Sen jälkeen sain hormonikierukan, mutta edelleenkään en keskustellut gynekologin kanssa vaihdevuosista. Eivät ne tulleet itsellenikään mieleen.”
Hormonikierukka tasoitti oireita, ainakin fyysisiä. Hormonikorvaushoitoa hän ei ole koskaan käyttänyt, eivätkä lääkärit ole sitä hänelle ehdottaneet.
Kati myöntää ajatelleensa pitkään, että vaihdevuodet tarkoittavat lähinnä kuumia aaltoja. Trooppisia hetkiä hän koki vuosien saatossa vain muutamia.
”Enkä koskaan jutellut äitini kanssa, minkälaisia vaihdevuosioireita hänellä oli ollut. Äitini oli minua paljon tasaisempi luonteeltaan, mutta lapsuudesta muistan Alma-mummun huokailut ja synkistelyt sekä jatkuvan valituksen. Vasta tässä iässä olen ymmärtänyt, mikä häntä todellisuudessa vaivasi.”
”Tunnetilojeni vaihtelut syventyivät”
Oikeastaan Kati ei koe, että vaihdevuodet olisivat muuttaneet häntä joksikin muuksi kuin hän on. Pikemminkin estrogeenin väheneminen ja loppuminen ovat voimistaneet hänessä joitakin piirteitä.
”Olen aina ollut äkkipikainen luonne ja asettanut oman onneni herkästi toisten ihmisten varaan. Se aiheuttaa aika ajoin kriisejä, joten siksikin vaihdevuosioireet ja elämäntilanteet voi olla vaikea erottaa toisistaan. Mutta tunnetilojeni vaihtelut syventyivät, ja kumma kyllä, ne muistuttivat aika usein murrosiän angstia.”
Juuri mielialan muutokset ovat ne, joiden syitä Kati olisi toivonut ymmärtävänsä aiemmin.
”Meitä naisia pitäisi kuitenkin paljon enemmän valistaa siitä, mitä vaihdevuosissa on mahdollisesti edessä ja miten niitä voi joko lääkkeillä tai lääkkeettömästi lieventää. Epätietoisuus siitä, mistä jokin outo tunne, niin kuin jatkuvat sydämen muljahtelut, johtuu, on kaikkein kalvavinta ja aiheuttaa ihan turhaa kuolemanpelkoa ja levottomuutta.”
Heittäytyminen uuteen
Toisaalta epätietoisuus ja levottomuus ovat aina myös johdattaneet Katia johonkin uuteen. Vaihdevuosien ja elämänmuutoskriisien syvimmässä vaiheessa hän heittäytyi freelanceriksi, löysi meditaation ja sen perään kirjoittamisen. Ne ovat tuoneet hänelle rauhaa – ja myös uuden ammatin.
”Ehkä tämä on lopulta se elämänvaihe, jossa kasvetaan vihdoin itseksi, kaiken kipuilun kautta. Itse asiassa ajattelen, että elämä on juuri tässä iässä, kuusikymppisenä, parasta.”
Hyviä puolia on, että enää ei voi tulla raskaaksi, kuukautiset ovat jääneet taakse ja elämään tulee kaikkien mielialavaihteluidenkin ohessa jonkinlaista tasaisuutta.
”Kukaan ei oikeastaan odota kuusikymppiseltä naiselta mitään, joten ei ole enää suorituspaineita, voi vain tehdä ja yllättää muut positiivisesti. Minäkin aloin start up -yrittäjäksi tässä iässä ja kirjoitin esikoiskirjani 55-vuotiaana.”
Eikä Kati Reijonen koe olevansa vanha nainen, jotenkin syrjäytetty.
”Enää ei tietenkään vihellellä perään, mutta sekin on yllättävän vapauttavaa. Olen itse asiassa saanut tässä iässä yllättävän paljon positiivista palautetta juuri miehiltä. Se ei ole enää vain ulkonäkökeskeistä, vaan huomioista on tullut paljon merkityksellisimpiä. Sellaiseksi koen itsenikin.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 10/2021.
Jaana Jetzinger luottaa vertaistukeen. © Tommi Tuomi
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti