Keuhkoveritulppa yllätti Fannyn 25-vuotiaana: ”Se tuntui pelottavalta ja uskomattomalta”
Kokemus omasta sairastumisesta on saanut sairaanhoitajaksi opiskelevan Fanny Karvisen miettimään työvaihtoehtojaan uudelleen.
Luonnosta pitävä Fanny Karvinen unelmoi lomasta Lapissa. Harvinaisen keuhkosairauden takia hän ei tällä hetkellä saa matkustaa lentokoneella.
Kokemuksia keuhkoveritulpasta: Ensireaktio oli järkytys, kun keuhkoveritulppa yllätti. Fanny Karvinen, 32, sai ensimmäisen kerran keuhkoveritulpan ollessaan vain 25-vuotias. Hänen oli vaikea uskoa sitä todeksi. Valitettavasti keuhko-ongelmat eivät loppuneet siihen.
”Keuhkoistani oli löytynyt jotain huolestuttavaa”
”Toukokuussa 2015 kevät oli kauneimmillaan, mutta minulla oli heikko olo. Sykkeeni oli jatkuvasti korkealla ja hengästyin jopa puhuessani. Luulin aluksi, että olin saamassa flunssan.
Kun oloni vain huononi, päätin lähteä päivystykseen, jossa minulle tehtiin tutkimuksia. Sieltä menin kotiin lepäämään. Muutaman tunnin kuluttua lääkäri soitti, että minun pitäisi tulla nopeasti takaisin. Keuhkoistani oli löytynyt jotain huolestuttavaa.
Sairaalassa minulle tehtiin jatkotutkimuksia, joiden jälkeen diagnoosi oli selvä: minulla oli keuhkoveritulppa. Se tuntui pelottavalta ja samalla uskomattomalta, koska olin vielä hyvin nuori.
Lääkäri kertoi, että sairastuminen johtui todennäköisesti geneettisestä taipumuksesta, sillä myös isälläni oli ollut jaloissa syviä laskimoveritulppia. Kun pääsin sairaalasta, lepäsin, kunnes oloni alkoi kohentua. Vähän ajan päästä unohdin veritulpan lähes kokonaan.”
Syke ei laskenut
”Viisi vuotta myöhemmin olin matkalla työhaastatteluun, kun minusta alkoi yhtäkkiä tuntua, etten saanut kunnolla hengitettyä. Syke tuntui myös oudon korkealta.
Työhaastattelusta selvisin aivan hyvin, mutta sen jälkeen huomasin, että syke ei ollut vieläkään laskenut.
Menin päivystykseen, jossa minulle tehtiin erilaisia tutkimuksia. Niistä löytyi taas keuhkoveritulppa. En voinut uskoa huonoa onneani. Olin sekä valtavan peloissani että vihainen. Mietin, miksi juuri minun piti saada keuhkoveritulppa vielä uudestaan.
Kotiin pääsyn jälkeen muutin äidin luokse asumaan, koska oloni oli niin heikko, etten olisi vielä pärjännyt yksin.”
Keuhkosairaus löytyy
”Yllätyksekseni oloni ei alkanut parantua, vaan se huononi jatkuvasti. Arkiset asiat tuntuivat raskailta. Jaksoin kävellä vain lyhyitä matkoja.
Kontrollikäynnillä sairaalassa huomattiin, että sydämeni oikea kammio oli suurentunut, verenpaineeni oli kohonnut ja leposyke huiteli yli sadassa. Jotain oli pahasti vialla.
Lisätutkimusten perusteella diagnosoitiin harvinainen sairaus nimeltä KTEPH eli krooninen tromboembolinen verenpainetauti. Se tarkoitti, että pienissä keuhkoverisuonissani oli vielä useita keuhkoveritulppia. Niiden poistaminen vaati suuren leikkauksen.”
Leikkaus pelotti – ”Keuhkoistani oli poistettu yhteensä 11 grammaa veritulppia”
”Ennen leikkausta koin valtavaa kuolemanpelkoa. Pohdin myös tulevaisuutta. Opiskelen sairaanhoitajaksi ja mietin, pystyisinkö ikinä tekemään alan töitä.
Vielä leikkauspäivän aamuna jännitin valtavasti. Seuraava muistikuva minulla on teho-osastolta, kun heräsin lääketokkurassa. Joku kävi jatkuvasti katsomassa minua, enkä pystynyt nukkumaan. Olin hirvittävän väsynyt ja ärtynyt.
Myöhemmin lääkäri kertoi, että leikkaus oli sujunut hyvin. Keuhkoistani oli poistettu yhteensä 11 grammaa veritulppia, mikä oli paljon.
Sairaalassa olin kaksi viikkoa. Sen jälkeen muutin taas äidin luo toipumaan.”
Verenohennuslääke käyttöön
”Joudun käyttämään verenohennuslääkettä koko loppuelämäni. Muuten en juurikaan enää huomaa sairautta arjessani. Käyn säännöllisesti kontrolleissa, eikä niissä ole havaittu mitään huolestuttavaa.
Viime syksynä pääsin jatkamaan sairaanhoitajan opintojani. Aikaisemmin ajattelin, että ainakaan sydän- ja keuhkosairauksien osastolle en halua töihin. Nykyään olen muuttanut mieltäni ja voin hyvinkin joskus hakeutua sinne. Ajattelen, että kokemus omasta sairastumisesta voi auttaa hoitotyössä.”
Sari Roos on palkittu sairaanhoitaja. Hänen keksintönsä ansioista pystyttiin rokottomaan koronavirusta vastaan vuoden 2021 aikana Helsingissä yli 300 000 ihmistä enemmän. © Leena Koskela