Lääke teki ongelmapelaajan Parkinsonin tautia sairastavasta Johannasta – Impulssikontrollihäiriön vuoksi rahapelien pelaaminen ryöstäytyi käsistä
Parkinsonin tautiin sairastuneelle Johanna Laurellille, 47, määrättiin lääke, joka teki hänestä peliriippuvaisen. Kahdeksan kuukauden kuluttua lääke vaihdettiin ja pelaaminen loppui siihen.
Kouvolalainen Johanna Laurell sanoo nyt, että ei vaihtaisi peliriippuvuustaustaansa enää pois. Niin monia uusia asioita ja ihania ihmisiä hän on saanut elämäänsä.
Johanna Laurell sairastui Parkinsonin tautiin 43-vuotiaana. Hän otti diagnoosin vastaan rauhallisesti, sillä fysioterapeuttina hän oli jo aavistellut, mistä on kyse.
Lääkäri määräsi hänelle yleisesti käytetyn Parkinson-lääkkeen, jolla voi kuitenkin olla yllättäviä haittavaikutuksia.
Alkoi raskas ajanjakso, joka muutti Johannan elämän.
”En ole koskaan pelannut rahapelejä”
”Lääke, joka minulle määrättiin, vaikuttaa aivojen dopamiinijärjestelmään. Se voi aiheuttaa impulssikontrollihäiriötä, joka voi ilmetä yliseksuaalisuutena, pelihimona, pakonomaisena shoppailuna tai ahmimisena.
Lääkäri ja hoitaja mainitsivat minulle, että lääkkeen sivuvaikutuksena voi esiintyä pelihimoa, ja jos jotain ilmenisi, lääke pitäisi vaihtaa.
Ajattelin silloin, että ei huolta. Minähän en ole koskaan pelannut rahapelejä, muutamaa hassua lottoriviä lukuun ottamatta. Olen muutenkin aina ollut tosi jämpti rahojen kanssa ja hoitanut perheemme talousasiat.”
Pelaaminen alkoi kännykkäpeleistä
”Lääke helpotti oireitani, eli oikealla puolella kehoa esiintyvää vapinaa ja jäykkyyttä. Mutta tapahtui muutakin. Aloin pelata tavallisia kännykkäpelejä ja pian eksyin nettikasinosivuille.
Kesällä 2015 jouduin jäämään pitkälle sairauslomalle jalkapohjan murtuman vuoksi.
Olin yksin kotona, eikä minulla ollut muuta kuin aikaa. Pelaaminen ryöstäytyi käsistä.
Pelasin nettikasinoa kaikilla laitteilla – kännykällä, tablettitietokoneella, pöytäkoneella.
Töihin palattuani pelasin vapaa-ajalla. Pelaaminen oli helppo pitää salassa muilta perheenjäseniltä, sillä kukapa nyt tarkistaisi, mitä aikuinen tekee kännykällään.”
Pelaaminen vei raha-asiat kaaokseen
”Mitä ihmettä minä oikein teen, ajattelin. Silti en voinut pelaamiselle mitään. Neljä kuukauden kuluttua jäin kiinni, kun mieheni huomasi raha-asioidemme olevan kaaoksessa. Laskut olin kyllä maksanut. Tilanne oli hänelle tietysti järkytys, ja itselleni myös.
Soitin lääkäriin ja lääkitystäni muutettiin niin, että dopamiiniagonistia vähennettiin ja rinnalle otettiin toinen lääke. Mikään ei muuttunut, vaan pelaamiseni jatkui tasaisen pahana.
Kului toiset neljä kuukautta, kunnes mieheni soitti lääkäriin ja sanoi, että nyt tähän on tultava loppu. Lääke lopetettiin kertaheitolla, ja siihen loppui pelihimokin.”
Tukiverkosto auttoi – lääkityksen lopettaminen nosti ensin vihan pintaan
”Pelastukseni oli vahva tukiverkosto. Perheeni, siskoni, vanhempani ja ystäväni pysyivät tukenani ja uskoivat minuun. Ilman heitä olisin varmasti masentunut.
Lääkityksen lopettamisen jälkeen olin muutaman päivän aivan sekaisin – aggressiivinen, ärtynyt ja vihainen. Oli vapauttavaa, kun vieroitusoireet helpottivat.
Läheiseni ottivat minulta kännykät ja tabletit pois ja vaativat, että osallistun peliriippuvaisten vertaistukiryhmään. Menin sinne pitkin hampain, mutta viisi minuuttia ryhmässä oltuani ajattelin, että tämähän on aivan mahtavaa!”
Mukana peliongelmaisten vertaistukena
”Tuo ajanjakso oli todella raskas koko perheelle. Kun asiat alkoivat järjestyä, yksi pojistani totesi, että me ollaan saatu äiti takaisin.
Innostuin peliongelmaisten vertaistuesta niin, että kouluttauduin Sosped-säätiön Pelirajat’on vertaistukiryhmien ohjaajaksi. Vapaaehtoistyö on tuonut lisää ihania ihmisiä elämääni.
Olen myös mukana ryhmässä, joka ajaa kansalaisaloitetta rahapeliautomaattien siirtämisestä kaupoista pelisaleihin. Tuntuu mukavalta päästä vaikuttamaan asioihin.
Olen nykyään työkyvyttömyyseläkkeellä ja jonossa leikkaukseen, jossa minulle asennetaan syväaivostimulaattori eli DBS oireitani lievittämään.
En ole katkera tapahtuneesta. Lääkärithän toimivat Käypä hoito -suositusten mukaan.
Mutta koska kyse on noinkin tuhoisista sivuvaikutuksista, mielestäni lääkettä määrätessä paikalla pitäisi olla joku lähiomainen, jolle kerrottaisiin lääkkeen haitoista.”
Osalle tulee ongelmia
1. Noin 14 prosenttia dopamiiniagonisti-lääkeryhmään kuuluvien lääkkeiden käyttäjistä kärsii haitallisista impulssikontrollihäiriöistä, kuten hyperseksuaalisuudesta tai pelihimosta. Sitä ei tiedetä, miksi joillekin tulee lääkkeestä sivuvaikutuksia ja toisille ei.
2. Mahdollisista ongelmista huolimatta lääkkeet ovat paljon käytettyjä Parkinsonin taudin hoidossa. Ne ovat lieviä alkupään lääkkeitä ja purevat hyvin oireisiin.
3. ”Lääkkeiden tuoteselosteessa kerrotaan sivuvaikutuksista, ja potilaat ovat asiasta tietoisia. Lääkäri voi kertoa lääkityksestä lähiomaiselle vain, jos potilas antaa siihen luvan”, toteaa neurologian dosentti Valtteri Kaasinen Turun yliopistollisesta sairaalasta.