Lapsuuden tapaturma vioitti selän – Viallinen välilevy kuormitti Pirjon kehoa epätasaisesti: ”Selkäkipu teki minusta ikiliikkujan”

Pirjo Johannala nauttii kotitöistä. Pieni liikuskelu helpottaa selkäkipua. Puuhastelu vie ajatukset pois kivusta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Seisaaltaankin voi lukea. ”Kipeä selkä rajoittaa, muttei estä mukavia asioita”, Pirjo Johannala sanoo. © Arto Wiikari

Pirjo Johannala nauttii kotitöistä. Pieni liikuskelu helpottaa selkäkipua. Puuhastelu vie ajatukset pois kivusta.
Teksti: Virve Järvinen

Pieni liike tuntuu kipeässä selässä paremmalta kuin vuodelepo. Selkäkipu on ollut Pirjo Johannalan, 73, arkea jo vuosikymmeniä. Hän tietää omasta kokemuksestaan, miten selän kivun hoito on vuosikymmenien aikana muuttunut. Enää selkä­potilaita ei makuuteta, vaan heitä hoidetaan liikkeellä.

”Astioiden tiskaaminen käsin on vuodelepoon verrattuna juhlaa”, Pirjo Johannala sanoo.

Selkäkipu peräisin tapaturmasta jossa välilevy halkesi

”Viisikymmentä vuotta ­sitten jouduin lähtemään kesken työpäivän kovan selkäkivun vuoksi lääkäriin. Selkä kuvat­tiin, ja kuvien mukaan se oli kunnossa. Olin nuori, eikä nuoren ihmisen selässä voinut olla mitään vikaa. Silti minut kuljetettiin vastaanotolta kotiin ambulanssilla, sillä en kivuiltani pystynyt kävelemään.

Kun olin puoli vuotta hoitanut selkääni levolla ja lääkkeillä, työkaveri kertoi minulle lääkäristä, ortopedista, joka oli leikannut hänen selkänsä kuntoon. Tämä lääkäri tutki selkäni ja katsoi siitä otetut kuvat. Hän oli valmis leikkaamaan selän heti, sillä yksi selkärangan välilevyistä oli haljennut.

Myöhemmin selvisi, että syy vialliseen välilevyyn oli lapsuudessa tapahtuneessa tapaturmassa. Se johti kehoni epätasaiseen kuormittumiseen.”

Kolmekymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle

”Leikkaus vei kivun, mutta orto­pedin mukaan jäljelle jäänyt välilevyn puolikas tulisi vaivaamaan myöhemmin. Raskaus olisi selälleni liikaa, ja lääkäri kehotti minua unohtamaan lapsihaaveet. Olin kuitenkin rohkea, ja vuoden päästä selkäleikkauksesta sain poikani.

Myöhemmin raskaus ei olisi onnistunutkaan, sillä pian poikani syntymän jälkeen selkäni alkoi olla jatkuvasti kipeä. Sinnittelin selän kanssa 11 vuotta, kunnes se leikattiin uudelleen.

Tällä kertaa leikkaus ei poistanut, vaan pahensi kipua. Se aiheutti minulle hermosäryn. Hermosärky on kovinta ihmisen kokemaa kipua. Jouduin jäämään 35-vuotiaana työ­kyvyttömyyseläkkeelle.”

”Jos vain pystyn, pysyn pienessä liikkeessä”

”Selkäkivun hoito on muuttunut vuosikymmenien aikana valtavasti. Ensimmäisen selkäleikkauksen jälkeen makasin viisi viikkoa aloillani. Toisen leikkauksen jälkeen minut nostettiin heti pystyyn. Ny­kyään selkäpotilaita kehotetaankin entistä enemmän aktiivisuuteen. Omahoito on vähintään yhtä tärkeää kuin lääkärin ja fysioterapeutin hoito.

Minulla on kotona jumppa­pallo, vastuskumi­nauhat ja kuntopyörä, ja kasapäin ­ohjeita niiden käyttöön. ­Hyvinä päivinä huolehdin jalkojen voimasta ­tekemällä kyykkyjä, mutta hankalina hetkinä en edes yritä jumpata. Otan särkylääkkeen ja odotan sen vaikutusta.

Jos vain pystyn, pysyn pienessä liikkeessä ja teen kotihommia. Ne tuntuvat paremmalta kuin vuodelepo. Astioi­den tiskaaminen käsin on pelkkää juhlaa. Vaikka selkä ei toimi, kädet pelaavat.

Hermosärkyäni on hoidettu­ säännöllisesti Helsingissä­ ruiskuttamalla hermojuureen puudute-kortisoniseosta. Toimenpide tehdään sairaalan ­poliklinikalla tietokonetomografiaohjatusti. Pisimmillään hoito on helpottanut kipua­ vuoden­. Välillä haen apua akupunktiosta.”

Lue myös: Selkä kuntoon! Katso jumppaohjeet ja venytä alaselkäsi vetreäksi

”Nauru on parasta lääkettä kipuun”

”Nautin aamuista, kun selkä on vielä virkeä ja kivuton. Koska se ei tykkää istumisesta, pysyttelen liikkeellä. Välttelen istumista niin paljon, että mieheni kutsuu minua ikiliikkujaksi. Puoliso saa minut nauramaan, ja nauru on parasta lääkettä kipuun.

Kun pääsen kotiovesta ulos, suljen selkäkivun ajatuksistani. Jatkuva kipuun keskittyminen vain pahentaisi kivun tunnetta. Kivuttomina päivinä hurautamme puolison kanssa naapurikaupunkiin syömään ja nautimme elämästä.

Olen oppinut tekemään monia asioita seisaltaan, esimerkiksi lukemaan. Tällä hetkellä­ minulla on kesken kirja suomalaisista sotaorvoista. He ovat selvinneet hyvin kaikesta kokemastaan huolimatta. Niin selviän minäkin.”

Lue myös: Hermokipu iski ilman varoitusta – Inka sai avun piinaavaan selkäkipuun kiropraktikolta

X