Massiivinen aivoverenvuoto tuntui terävänä viiltona – Aivojen avoleikkaukseta toivuttuaan Leena Ahonen hoiti mieltään hypnoosin avulla: ”Se auttoi monen epämukavan tunteen kanssa eteenpäin”

Aivoverenvuoto pudotti Leena Ahosen kirjaimellisesti katuun, mutta vain hetkeksi. Ilo, mielikuvitus ja kurinalainen kuntoutus auttoivat Leenan takaisin työelämään – ja polkupyörän satulaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Saan kiittää hyvää perus­kuntoani kuntoutuksen vauhdista”, Leena Ahonen sanoo. Hän harrastaa edelleen paljon liikuntaa.

Aivoverenvuoto pudotti Leena Ahosen kirjaimellisesti katuun, mutta vain hetkeksi. Ilo, mielikuvitus ja kurinalainen kuntoutus auttoivat Leenan takaisin työelämään – ja polkupyörän satulaan.
(Päivitetty: )
Teksti: Irina Björkman

Kuin kirveellä olisi isketty. Sellaiselta tuntui lahtelaisesta Leena Ahosesta ihan tavallisena tammikuisena iltapäivänä kolmisen vuotta sitten, kun massiivinen aivoverenvuoto iski. Näkymätön kirves tuntui iskeytyvän hänen päänsä oikealle puolelle. Samalla jalat pettivät alta, ihan tuosta vain.

Leena Ahonen oli lopettanut juuri ryhmätyönohjauksen ja oli hyvästelemässä asiakkaitaan. Vain terävä viilto päässä varoitti, ettei kaikki ole hyvin.

”Kaaduttuani ryhmäläiseni riensivät heti apuun, mutta sain kammettua itseni ylös ja raahauduttua kadulle. Siellä kuitenkin kaaduin uudelleen.”

Ambulanssia odotellessa Leena ei itse osannut edes oikein huolestua.

”Minulla ei ollut minkäänlaista sairauden tuntoa. Olin ihan skarppi, keskustelin vielä ambulanssissakin, kunnes menetin tajuni.”

Leena kuljetettiin Lahdesta Töölön sairaalaan. Hän ehti siellä herätä kuullakseen, että edessä olisi aivojen avoleikkaus. Leenalla oli todettu massiivinen aivoverenvuoto, joka johtui aneurysman eli aivovaltimopullistuman puhkeamisesta.

”Ambulanssimatkalla aivovaltimon vuoto oli kuitenkin itsestään tyrehtynyt, mikä oli lääkärien mukaan harvinaista, jopa pieni ihme.”

”Nauran paljon, tarvitsen leikkisää huumoria, joka päivä.”

”Nauran paljon, tarvitsen leikkisää huumoria, joka päivä.” © Tommi Tuomi/Otavamedia

”Pystyin kiinnittymään positiivisiin asioihin”

Hei, kuinka pian saan lentää lentokoneella? Sitä Leena kysyi ensimmäisenä useita tunteja kestäneen leikkauksen jälkeen.

Ensimmäiset kaksi ja puoli viikkoa Leena vietti teho-osastolla, sen jälkeen puolitoista viikkoa sairaalaosastolla Peijaksessa. Paraneminen eteni hyvin. Tosin tehohoidossa Leenalla todettiin muun muassa sairaalabakteeri ja vakavasta kalsiumin puutostilasta johtunut kalsiumshokki. Välillä häntä hoidettiin tartuntavaaran takia jopa ambulanssissa.

”Silti en kokenut suuria turhautumisen tunteita, päinvastoin. Koin olevani tarpeellinen ja rakastettu, lapseni elivät mukana, samoin ystävät. Heidän rakkautensa kannatteli minua.”

Lääkärit ihmettelivät Leenan kykyä parantua. Jo itsessään aneurysma oli ollut suuri ja leikkaus vaativa. Toipumistahti vaikutti ainutlaatuiselta.

”Asetin paluun työhön kuntoutuksessa tavoitteekseni, ja siitä pidin kiinni.”

”Asetin paluun työhön kuntoutuksessa tavoitteekseni, ja siitä pidin kiinni.” © Tommi Tuomi/Otavamedia

”Hämmästys oli sairaalassa koko ajan päälimmäinen tunteeni. Kuinka suuri ihme tämä elämä oikein on, ja että minä sain jäädä henkiin.”

Oikeastaan vasta jälkeenpäin Leena on ymmärtänyt, miten suuri merkitys hänen omalla asenteellaan kuntoutumisessa oli. NLP-terapeuttina ja työnohjaajana työskentelevänä hän on tottunut käsittelemään tunteita – ja myös käyttämään aivojaan.

”Moni neurologi sanoi matkan varrella, että kuntoutumisessani työskentelyni tunteiden ja ajatusten parissa oli ollut merkittävä apu. Pystyin kiinnittymään positiivisiin asioihin ja ajattelemaan eteenpäin.”

Tavoitteena työelämä

Potilasosastolta Leena siirrettiin Kiljavan sairaalaan kuntoutumaan.

”Rollaattoria suostuin käyttämään kolme vuorokautta, mikä tuntui vähän hirvittävän hoitohenkilökuntaa. Minulla oli kuitenkin koko ajan kova halu mennä eteenpäin.”

Onnekseen Leena kohtasi sairaalassa viisaan sairaanhoitajan, joka kysyi, minkä Leena asettaisi itselleen tavoitteeksi. ”Työelämän, tietenkin”, Leena totesi, ja se otettiin tavoitteeksi.

”Rollaattoria suostuin käyttämään kolme päivää, mikä tuntui vähän hirvittävän hoitohenkilökuntaa.”

Kun kuntoutusjaksolla koitti laskiainen, Leenaa suretti, ettei hän, liikunnallinen ihminen, päässyt laskemaan pulkalla lasten ja lastenlasten kanssa.

”Silloin lapset tulivat sairaalaan luistinten kanssa ja lähdimme viereiselle järvenjäälle! Oli mahtavaa päästä jäälle luistelemaan sauvat apunani. Onneksi luistelusta kuvattiin video, sillä sitä oli monen vaikea muuten uskoa. Se oli valtavan merkityksellinen hetki.”

Massiivinen aivoverenvuoto yllätti: ”Saan kiittää hyvää peruskuntoani kuntoutuksen vauhdista.”

”Saan kiittää hyvää peruskuntoani kuntoutuksen vauhdista.” © Tommi Tuomi/Otavamedia

Vaikka tulevaisuus ja arjessa pärjääminen olivat vielä kuntoutusjaksolla epävarmuuden peitossa, edelleen Leena koki olevansa hurjan etuoikeutettu.

”Työskentelen myös hypnoosivalmentajana ja käytin jo heti sairaalassa hypnoosia itseni rentouttamiseen monta kertaa päivässä. Se auttoi monen epämukavan tunteen ja hetken kanssa eteenpäin. Samalla jumppasin aivojani poistamalla stressin tunnetta.”

Nopea kuntoutuminen hämmentää

Kiljavalta Leena pääsi kuukauden kuntoutusjakson jälkeen kotiutumaan. Kuntoutusta olivat nopeuttaneet jo entuudestaan terveet elämäntavat, liikunta ja terveellinen ruokavalio.

”Kuntoutumiseni on hämmentänyt myös kuntouttajiani. Kävin kotiin päästyäni alkuun muutaman kerran fysioterapiassa. Jossain vaiheessa hoitaja totesi, että seuraavalla kerralla katsotaan, miten reippaasti pystyt kulkemaan rappusissa. Kun vastasin, että joka päivähän minä juoksen juna-aseman rappuset, hän ei uskonut. Niin menimme tarkistamaan asian.”

Fysioterapiat päätettiin aika pian sen jälkeen lopettaa.

Massiivinen aivoverenvuoto korosti entisestään oman työn tärkeyttä

Nyt, yli kolme vuotta aneurysman puhkeamisen jälkeen, Leena ei koe itseään sairaaksi, vaikka palautumiseen ja lepoon pitääkin varata vähän enemmän aikaa kuin ennen. Tuntuvimpana muistona on aivovaltimoa kiinnipitämään asennettu metallinen klipsi.

”Myös klipsin hyväksymiseen olen käyttänyt mielikuvitustani. Olen alusta asti ajatellut, että se on ihanan pehmeä ja vaaleanpunainen. Mielikuva helpottaa oloa kummasti!”

”Perheeni antoi minulle voimaa ja tuki sekä kannusti ja piti elämässä kiinni.”

Kun massiivinen aivoverenvuoto mullisti arjen, Leena sai tukea läheisiltään: ”Perheeni antoi minulle voimaa ja tuki sekä kannusti ja piti elämässä kiinni.” © Tommi Tuomi/Otavamedia

Leena ajaa pyörällä, harrastaa liikuntaa ja käy töissä. Niin, tosiaan, sen tavoitteen Leena saavutti. Hän palasi askel askeleelta työkokeilun jälkeen töihin omaan yritykseensä. Työ tuntuu Leenasta oikeastaan yhä tärkeämmältä. Hän on nähnyt, miten suuri vaikutus aivojen työstämisellä on omaan terveyteen.

”Jossain vaiheessa, kun sairaalassa oikein hämmästelin ja koin syyllisyyttä eloonjäämisestäni, yksi lääkäreistä totesi, että totta se on, kyseessä on melkoinen ihme. Hän myös jatkoi, että ehkä se oli merkki siitä, että elämäntehtäväni on täällä vielä kesken. Se oli minusta hieno ajatus, josta on hyvä jatkaa.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 10/20.

Lue myös: Tunnistatko sinä aivoverenkiertohäiriön oireet? Kun äkillinen kohtaus iskee, aikaa ei ole enää hukattavaksi

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X