Dialyysi onnistuu ulkomaillakin – Munuaissairaus ei estä Tita Lehtoa lomailemasta: ”Hoidot Italiassa sujuivat erinomaisesti”
Köyliöläinen Tita Lehto käy munuaissairauden takia dialyysissa kahdesti viikossa. Aluksi hän masentui ajatuksesta, ettei voisi enää matkustaa ulkomaille – mutta hän on lomaillut jo kahdesti Italiassa ja käynyt siellä dialyysissa!
Tita sai uutta puhtia italian opiskeluun käytyään lomamatkallaan dialyysissa Italiassa. Ensi kesän reissua hän odottelee hyvillä mielin.
Tita Lehto, 76, ollut monta kertaa ison sukulaisporukan kanssa viihtyisässä lomatalossa Toscanassa. Auringonlaskua on upea katsella 800 metriä korkealta kukkulalta, aamu-uinti altaalla virkistää ja iltaisin syödään yhdessä hyvin. Vietetään la dolce vitaa.
”Tästä kaikestako joudun nyt luopumaan, kun olen sidottu käymään Porissa dialyysissa kolme kertaa viikossa”, suri Tita Lehto äitienpäivänä 2022, kun dialyysihoito alkoi.
Tyttären perheen kanssa oli nimittäin jo varattu matka Etelä-Italiaan Campanian maakuntaan. Lentoliput oli ostettu ja ennakko talon vuokrasta maksettu. Italian kieltä ja kulttuuria rakastava Tita oli odottanut matkaa innokkaasti.
Dialyysi onnistuu myös ulkomailla
Satasairaalan dialyysiyksikön henkilökunta rohkaisi Titaa reissulle. He kertoivat monien potilaiden käyvän dialyysissa ulkomailla.
”Sain Munuais- ja maksaliitosta kahden paikan yhteystiedot. Italian opettajani soitti puolestani hoitolaitoksiin, mutta sen jälkeen kävin italiaksi ja englanniksi sähköpostikirjeenvaihtoa dialyysista. Pärjään italiallani ravintoloissa, mutta muuten kielitaitoni ei kanna kovin pitkälle.”
Kun dialyysit oli sovittu Salernon kaupunkiin ja Santa Maria la Caritàn kylään, oli Tita kuitenkin henkisesti valmistautunut siihen, että hoito ei onnistuisi ja hän joutuisi tulemaan paluukoneella takaisin.
”Mutta hoidot Italiassa sujuivat erinomaisesti. Hygienia ja osaamistaso ovat täysin samaa luokkaa kuin meillä. Dialyysikoneet olivat vanhempaa mallia, mutta se ei hommaa haitannut. Hoitajat ja lääkäri olivat aidosti kiinnostuneita minusta, mutta keskustelu hiukan takkuili oman puutteellisen kielitaitoni vuoksi. Isojen kaupunkien ulkopuolella ei Italiassa pärjää englannilla.”
Perinnöllinen munuaissairaus – ”Dialyysi pitää minut hengissä”
Tita on tiennyt vuodesta 1988 asti sairastavansa perinnöllistä polykystistä munuaistautia, jossa munuaisiin kertyy rakkuloita ja lopulta ne eivät enää toimi. Myös kolmella hänen jo edesmenneellä veljellään oli sama sairaus, ja toinen Titan tyttäristä peri sen.
”Verenpaineen hyvä hoito riitti pitkään, ja kävin kerran vuodessa munuaislääkärillä. Hän arveli tautini etenevän niin hitaasti, etten koskaan joudu dialyysiin. Mutta 24 vuoden kuluttua diagnoosista niin kävi.”
Toukokuussa 2022 Tita aloitti hemodialyysihoidon, jossa veri puhdistetaan kuona-aineista ja ylimääräisestä nesteestä dialyysikoneen suodattimen avulla kolmesti viikossa. Dialyysi kestää neljä tuntia, mutta matkoineen ja valmisteluineen siihen menee seitsemän tuntia.
”Dialyysi oli järkytys, kuin kävisi syöpähoidoissa lopun ikää. Jos perin juurin ajattelisi asiaa, saattaisi iskeä masennus. Onneksi minulla on positiivinen elämänasenne, ja dialyysi sentään pitää minut hengissä.”
Sitä paitsi dialyysin myötä Tita sai lisää energiaa. Se tuntui ihanalta. Ennen dialyysia hän oli ollut pari vuotta jatkuvasti väsynyt, kuin käsijarru päällä.
”Nyt päivät vaihtelevat. Joskus olen tosi uupunut dialyysin jälkeen. Eilen olin täynnä tarmoa: mankeloin, kävin vesijumpassa, kaupassa ja italian tunnilla. Käyn yleensä iltadialyysissä, koska en ole aamuihminen.”
Aikaisemmin Tita kävi dialyysissa kolmesti viikossa, mutta hyvien arvojen takia hän sai vähennettyä sen kahteen kertaan.
”Vapaa keskiviikko tuntuu luksukselta. Ei tarvitsekaan lähteä Poriin, vaan menen ystävättärieni kanssa lounaalle. Maanantaisin ja perjantaisin lähden kotoa puolilta päivin ja palaan iltaseitsemältä. Menen samalla taksilla lähellä asuvan Jaakon kanssa, jonka olen leikillisesti ristinyt dialyysipoikaystäväksi.”
Kela-korvaus hoidoista ulkomailla
Ulkomaanmatkan dialyysipaikat täytyy suunnitella tarkkaan etukäteen. Jotkut sairaalat Suomessa hoitavat varaukset potilaan puolesta, mutta Satasairaala kannustaa potilaita hoitamaan varaukset itse. Sairaalat antavat maksusitoumuksen ja todistukset Suomessa otetuista kokeista.
”Ensimmäinen hoitopaikkani oli neljän kilometrin päässä majapaikastamme. Se oli yksityinen klinikka Dial Cast s.r.l., joka on Santa Maria la Caritàn kunnassa 25 kilometrin päässä Napolista. Salernossa Napolin lähellä kävin kaksi kertaa julkisen terveydenhuollon klinikalla: Ambulatorio di Emodialisi Emodial s.r.l. Salernon dialyysi-iltavuorot alkoivat viideltä, jolloin lomailuun jäi koko päivä aikaa.”
Salernon klinikka vaati verikokeita ja sydänfilmin etukäteen toimitettuna. Santa Maria la Caritàn klinikalla Tita kävi pari päivää ennen hoitoa näyttämässä Suomessa otetut kokeet.
Yksityisklinikka veloitti 250 euroa yhdestä hoidosta, mutta siitä sai myöhemmin Kela-korvauksen. Salernon yksikössä Tita ei maksanut mitään, ja tänä kesänä Bargassa hän maksoi 38 euroa per hoito eli pelkän poliklinikkamaksun.
”Vuosi sitten tullessani dialyysista taksilla lomapaikkaamme kuljettaja kysyi, miksi käyn 47 kilometrin päässä dialyysissa, kun miltei naapurissa on hoitolaitos. Tästä viisastuneena googlasin tämän kesän majapaikkamme lähellä olevia sairaaloita. Sieltä löytyikin yksi noin 15 km etäisyydeltä pienestä Bargan kaupungista.”
”Lomamatkalta saan aina puhtia”
Titaa harmittaa, ettei ennen dialyysia matkustanut enemmän.
”Mieheni oli aika haluton matkustamaan, mutta hänen menehdyttyään minulla olisi ollut yhdeksän vuotta aikaa matkustaa ilman dialyysirajoituksia. Olisin voinut toteuttaa haaveilemani Euroopan kierroksen. Tykkään vuoristomaisemista, sillä Satakunta on kuin pannukakku.”
Tita tapasi dialyysissa rouvan, jonka poika asuu vakituisesti Aurinkorannikolla. Poika on pyytänyt äitiään sinne käymään, mutta äiti ei uskalla.
”En ole yltiöpäinen, mutta uskallan tehdä asioita. Lomamatkalta saan aina puhtia kestää puuduttavan pitkiä hoitoja. Kiitän Satasairaalaa avusta, sillä tarvitaan monia kokeita ennen matkaa. Myös matkan jälkeen dialyysihoito tehdään jonkin aikaa eristystiloissa. Se vaatii henkilökunnalta lisätyötä.”
Ensi kesänä Tita toivoo voivansa matkustaa tyttärensä perheen kanssa Rooman seudulle. Hän unelmoi jo nyt katukahvilassa istumisesta ja keskusteluista paikallisten kanssa cappuccinon ääressä.
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 11/2023.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti