Sannan munuainen petti pahimmalla mahdollisella hetkellä – Soitto munuaissiirrännäisestä tuli kolme vuotta myöhemmin: ”Se tuli hetkenä, jolloin kaikkein vähiten osasin sitä odottaa”

Sanna Merenluoto-Timosella on ollut munuaissairaus lapsesta saakka. Siitä huolimatta hänelle tuli shokkina, kun munuainen petti pahimmalla mahdollisella hetkellä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Munuaisensiirron jälkeen Sanna Merenluoto-Timonen pärjää huomattavasti lyhyemmillä yöunilla kuin aikaisemmin mutta tuntee olonsa silti pirteämmäksi.

Sanna Merenluoto-Timosella on ollut munuaissairaus lapsesta saakka. Siitä huolimatta hänelle tuli shokkina, kun munuainen petti pahimmalla mahdollisella hetkellä.
Teksti: Hanna Vilo

Elämänsä tärkeimmän puhelun Sanna Merenluoto-Timonen, 33, muistaa hyvin. Hän istui juuri saunan lauteilla, kun aviomies Tero ryntäsi toppatakki päällä sisälle ja iloitsi, että sairaalasta soitetaan. Sitä puhelua Sanna oli odottanut jo vuosia.

Munuaisen vajaatoiminta havaittiin teininä

”Isälläni on vasemman puolen kutistusmunuainen, minkä ei pitänyt olla perinnöllistä. Kuinka ollakaan, minä kuitenkin perin saman sairauden. Munuaisteni toimintaa on tarkkaan seurattu jo lapsesta saakka.

Teini-iässä minulla havaittiin ensimmäisen kerran lievää munuaisten vajaatoimintaa. Lääkäri määräsi verenpainelääkityksen ja käski vähentää maitotuotteiden syömistä, sillä munuaispotilaan täytyy rajoittaa niissä olevan fosforin saantia.

Aluksi en ollut kovin tarkka rajoitusten kanssa, mutta vähitellen totuin niihin.

Kuusi vuotta sitten aloimme mieheni kanssa haaveilla lapsesta. Siinä vaiheessa munuaisteni vajaatoiminta oli kehittynyt jo keskivaikeaksi, minkä takia lääkäri varoitti, että minulla oli 50 prosentin keskenmenoriski. Vointini oli kuitenkin niin hyvä, että uskalsimme yrittää. Kun tulin raskaaksi, olin todella onnellinen.

Munuainen petti 23. raskausviikolla

Valitettavasti edessäni oli pahin mahdollinen. Ollessani 23. raskausviikolla olin ystäväni polttareissa Tampereella, ja päätin lähteä sieltä ennen muita hotellille.

Kun olin suihkussa, lapsiveteni tuli yllättäen, ja minulle tuli kiire soittaa ambulanssi. Tyttäremme syntyi heti sairaalassa, mutta pienenä keskosena hän eli vain kaksi päivää. Olin täysin surun murtama ja samalla äärimmäisen väsynyt.

Vajaa vuosi keskenmenoni jälkeen munuaiseni toimivat niin huonosti, että lääkäri totesi minun tarvitsevan uuden munuaisen.

Minut laitettiin munuaisensiirtolistalle, mikä tarkoitti, että saisin uuden munuaisen, kun sopiva löydettäisiin. Tiesin, että hyvällä tuurilla se saattaisi löytyä vaikka kuukaudessa, mutta voisin joutua odottamaan sitä myös useita vuosia.

Uutta munuaista odottaessani aloitin kotona öisin tehtävän vatsakalvodialyysihoidon. Sen ansiosta kuntoni alkoi kohota nopeasti.

”Uusi munuainen sopi minulle erinomaisesti”

Odotin soittoa leikkaukseen melkein kolme vuotta. Se tuli hetkenä, jolloin kaikkein vähiten osasin sitä odottaa. Olin äitini luona saunomassa, kun mieheni juoksi yhtäkkiä talvivaatteet päällä saunaan ja riemuitsi, että minulle oli löydetty sopiva munuainen.

Munuaissiirrännäisen kanssa ei voi odottaa pitkään. Lähdin pikavauhtia Kela-taksilla OYSiin ja ensimmäisellä mahdollisella lennolla Helsinkiin, jossa minut leikattiin.

Leikkauksen jälkeen oloni oli epätodellinen ja sumuinen. Lisäksi leikkausarpi oli todella kipeä. Lääkärillä oli onneksi hyviä uutisia: leikkaus oli mennyt hienosti, ja uusi munuainen sopi minulle erinomaisesti.

Aloin parantua melko nopeasti. Uuden munuaisen kanssa ei ollut missään vaiheessa hyljintäongelmia, vaan se toimi moitteettomasti.

Munuaissiirtopotilaana minun täytyy kuitenkin käyttää koko loppuelämän ajan hyljinnänestolääkitystä. Heti leikkauksen jälkeen annos oli suurimmillaan, mistä seurasi muun muassa hurjaa karvankasvua kasvoilla ja selässä. Lisäksi kortisoni keräsi kehooni paljon nestettä.

Lue myös: Timo sai veljeltään lahjaksi uuden munuaisen – ja sen myötä uuden elämän

Munuaissiirtopotilaan arkea

Vuosi sitten lopetin kortisonilääkkeen kokonaan, ja vähitellen myös hyljinnänestolääkitystä on vähennetty. Lääkkeiden haittavaikutukset ovat hävinneet lähes kokonaan.

Minusta tuntuu, että uuden munuaisen myötä sain kokonaan uuden elämän. Tunnen oloni pirteäksi ja vapaaksi. Kun minulla dialyysihoidon aikana oli paljon ruokarajoituksia, nykyään voin syödä melkein mitä tahansa.

Olen myös vähitellen päässyt yli keskenmenosta ja alkanut haaveilla uudesta raskaudesta. Elinsiirron jälkeen täytyy odottaa vähintään kaksi vuotta ennen kuin lasta saa yrittää. Minulla leikkauksesta on kulunut jo kolme vuotta, joten aika tuntuu sopivalta. Toivon, että unelmastani tulee vielä totta.”

Lue myös: Perinnöllistä tautia sairastava Risto: ”Uusi munuainen oli kuin lottovoitto”

X