Nivelreuma ja kovat kivut murensivat Hannan itsetuntoa – Pyskologi auttoi eteenpäin: ”Oivalsin, etten minä ole sairauteni – se on vain osa minua”
Nivelreuma ja ero pakottivat Hanna Kairimon etsimään identiteettinsä kokonaan uudelleen.
Biologiset lääkkeet ovat kohentaneet Hanna Kairimon oloa paljon. Hän iloitsee, että voi tehdä pitkiä kävelylenkkejä pienestä kivusta huolimatta.
Kun Hanna Kairimo, 43, ensimmäisen raskautensa jälkeen meni reumatesteihin, hän osasi jo aavistella tulosta. Hän ei kuitenkaan osannut edes kuvitella, miten hurjiksi nivelreuma ja piinaavat kivut voivat yltyä.
”Minulla oli ollut alaselkäkipuja jo parikymppisestä lähtien. Selkäni meni jumiin pitkiksi ajoiksi kerrallaan, eikä vaivaan löytynyt selvää syytä. Vähän alle kolmekymppisenä sain myös varvaskipuja. Lääkäri epäili, että kyseessä saattaisi olla reuma, mutta tutkimuksissa sitä ei löytynyt.
Tilanne muuttui, kun sain esikoiseni 30-vuotiaana. Synnytyksen jälkeen minulle tuli molempiin kämmeniin pistävää ja polttavaa kipua, joka vaikeutti arkea. Minulla oli vaikeuksia nostaa poikani esimerkiksi pinnasängystä.”
Nivelreuma-diagnoosi oli helpotus
”Minut lähetettiin uudelleen reumatutkimuksiin. Niissä paljastui, että reumatekijäni oli yli tuhatkertainen verrattuna viitearvoon. Tulos oli selvä: sairastin nivelreumaa. Lääkäri kertoi, että reumani oli aikaisemmin ollut uinuva, mutta raskauden aiheuttama rasitus oli saattanut laukaista sen.
Ensimmäinen reaktioni diagnoosiin oli helpotus. Oli ihanaa saada vaivoilleni selkeä syy, jota pystyttiin hoitamaan. Vähän ajan päästä heräsi pelko. Myös mummuni oli sairastunut nivelreumaan, ja mielessäni vilisi kuvia hänen kipeistä nivelistään ja rannetuistaan. Pelkäsin, että olisin vanhana yhtä kipeä kuin hän.
Reumaani alettiin hoitaa kolmella eri lääkkeellä isoilla annoksilla. Lääkäri varoitti, että alussa ne saattaisivat aiheuttaa pahoinvointia, ja niin myös kävi. Se meni kuitenkin muutaman viikon päästä ohi, ja samalla kipuni alkoivat lievittyä. Olin kiitollinen, että lääkkeet toimivat niin hyvin.”
”Kivut leimahtivat takaisin entistä kovempina”
”Voin mainiosti siihen asti, kun aloimme silloisen mieheni kanssa suunnitella toista lasta. Uuden raskauden takia minun piti jättää osa lääkkeistäni pois.
Itse raskaus meni todella hyvin, mutta pian synnytyksen jälkeen kivut leimahtivat takaisin entistä kovempina. Minulla oli jatkuvasti särkyä käsien, jalkojen ja leuan nivelissä. Arki kahden pienen lapsen kanssa oli haastavaa.
Silloin päädyin aloittamaan biologisen lääkkeen käytön, joka vähitellen alkoi parantaa oloani.
Pahimmat sairauteeni liittyvät haasteet olivat valitettavasti kuitenkin vielä edessäpäin.”
Maksa-arvot nousivat – Reumalääkkeet piti vaihtaa kortisoniin
”Minulla oli jo monta vuotta ollut hyvä ajanjakso elämässä, kun muutama vuosi sitten maksa-arvoni alkoivat yhtäkkiä nousta. Sen seurauksena jouduin jättämään reumalääkkeet kokonaan.
Ainoa lääke, jota pystyin käyttämään, oli kortisoni. Se ei kuitenkaan onnistunut pitämään kipujani poissa, vaan ne yltyivät todella hurjiksi. Samaan aikaan kortisoni sai painoni nousemaan nopeasti ja kasvoni pyöristymään niin, että minun oli vaikea enää tunnistaa itseäni.
Kipujen takia jaksamiseni oli jatkuvasti kovalla koetuksella, minkä takia päätin vaihtaa työni päihdekuntoutuksessa vähemmän kuormittavaan työhön lääketutkimushoitajana.
Vähän sen jälkeen miesystäväni kertoi, että hän haluaa erota. Se oli kova isku itsetunnolleni.”
”Oivalsin, että minä en ole sairauteni, vaan se on vain osa minua”
”Eron jälkeen minun piti oppia hyväksymään itseni reumaatikkona uudelleen. Mielessäni pyöri ajatus, kelpaanko sairauteni takia enää kenellekään.
Kävin muutaman kerran juttelemassa psykologin kanssa, mistä oli paljon apua. Oivalsin, että minä en ole sairauteni, vaan se on vain osa minua. Opin olemaan ylpeä saavutuksistani, sillä kukaan terve ei voi ymmärtää, mitä sairas ihminen joutuu käymään läpi. Minulle tärkeintä on rakastaa itseäni juuri sellaisena kuin olen.
Nyt voin taas hyvin. Kun maksani kunto parani, pystyin taas käyttämään reumalääkkeitä, jotka veivät suurimman osan kivuistani pois. Oloni piristyi, ja kortisonin aiheuttama turvotus hävisi.
Tunnen olevani taas oma itseni ja jaksan puuhata monessa mukana.”