Syömishäiriöisen Sirkan laihtuminen ja runsas urheileminen keräsivät ihailua mutta ruokkivat samalla sairautta: ”Mitä huonommin meni, sitä enemmän sain kehuja ulkonäöstäni”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Syömishäiriö
Sirkka Heinvuo ei ole ollut koskaan hoidon piirissä syömishäiriönsä kanssa. Hän suosittelee, että jokaisen sairaudesta kärsivän kannattaa hakea apua. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Onnettomuuden aiheuttamat traumat saivat Sirkka Heinvuon sairastumaan syömishäiriöön.

Syömishäiriö alkoi varjostaa Sirkka Heinvuon, 41, elämää reilut 25 vuotta sitten sattuneen auto-onnettomuuden jälkimainingeissa. Tuolloin vasta 13-vuotias tyttö jäi traumansa kanssa yksin ja pian hän lääkitsi ahdistusta ruoalla.

Vasta kehittymässä olleen nuoren identiteetti sekä syömishäiriön oireet sekoittuivat – oman itsen sekä sairauden rajaa oli vaikea erottaa.

Pitkän taistelun jälkeen Heinvuo kokee viimein olevansa sairaudessaan niskan päällä, vaikka vanhat ajatukset tulevatkin välillä mieleen kuin varkain. Nyt hän osaa hallita niitä.

Lääke ahdistukseen ja harha hallinnantunteesta

”Kun anoreksian matkaan lähtee, on se alussa lähes huumaava kaveri. Oma salaisuus, joka tuo mukanaan nopeita tuloksia ja harhan hallinnan tunteesta. Nälkää on helpompi kestää ja käsitellä kuin henkistä pahaa oloa. Siitähän siinä oli todellisuudessa kyse.

Laihtumisen ja kontrolloinnin aiheuttamat vallan tunteet sen sijaan toivat hyvää oloa.

Söin vain nimeksi, olin jatkuvasti uupunut ja koin huonommuuden tunnetta siitä, etten jaksanut vähäisellä ruokamäärällä. En ymmärtänyt, mikä oli minua ja mikä sairautta, tai että edes olin sairas.”

Ihailu ruokki sairautta

”Anoreksian myötä kaikesta liikunnasta tuli ankaraa ja tavoitteellista. Elämäni oli kaikin puolin hyvin kurinalaista. Liikkua piti, ihan jokaisena päivänä, vaikka kuumeessa. Tästä huolimatta en aina jaksanut vähäisellä ravinnolla ja retkahdin toisinaan taas ahmimaan.

Ja sitten taas paastottiin.

Reipas laihtuminen sekä runsas urheilu keräsivät ihailua ja ruokkivat sairautta. Mitä huonommin meni, sitä enemmän sain kehuja ulkonäöstäni.

Vuosien saatossa syömishäiriö on oireillut ahminnan, bulimian, anoreksian sekä ortoreksian oireilla.

Onneksi nuoruusaikanani ei ollut sosiaalista mediaa, uskon, että syömishäiriöni olisi ollut vielä pahempi. On täysin kohtuutonta, millaisia kauneusihanteita nuorille siellä syötetään.”

Motivaatio parantua

”Sitten elämääni tuli rakkaus, jota en missään tapauksessa halunnut menettää.

Itsetuntoni ja oloni paranivat, sairaus alkoi hellittää otettaan ja halusin pysyä toimintakykyisenä.

Löysin jostakin lehdestä artikkelin, jossa syöminen oli jaksotettu pitkin päivää. Sain siitä paljon apua, aloin syödä useamman kerran päivässä. Ruokamäärätkin alkoivat pikkuhiljaa kasvaa.

Myös eläinten rooli on ollut paranemisessani suuri; kissa tai hevonen ei välitä titteleistä tai kiloista. Eläimelle voi olla myös helpompi näyttää tunteita, joita ihmiseltä salaa tai kieltää.”

Tässä ja nyt

”Voin sanoa olevani lähestulkoon kuivilla, vaikka välillä tunnistan hetkiä, joina haluaisin tehdä väärän valinnan. Myös jooga on antanut minulle tärkeän työkalun ahdistuksen hallintaan.

Minulla on aina ollut todella negatiivinen suhde omaan kehooni, enkä nähnyt kropassani aiemmin mitään hyvää. Nyt ymmärrän, että oikealla tavalla vahva keho tukee myös mieltä.

Nykyään olen mukana Syömishäiriöliiton vertaistukitoiminnassa, ja koen sen erittäin tärkeänä ja voimaannuttavana.

Toimintaa on monenlaista, ja saman kokenut kaveri auttaa sairauden kanssa kamppailevaa jaksamaan.

Vetää nöyräksi, että saan kääntää kaiken kokemani pelottavan toisten avuksi. Toivoa on olemassa aina.”

X