Ihottuma poiki viheliäisen ruusun ja tulehtuneet haavat – Sairastamiskierre vei Pentin sairaalahoitoon: ”Miten haavan hoitaminen voi vaatia näin paljon?”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Pentti Laaksonen
Kun Pentti Laaksonen oli sairaalassa, hän laihtui parissa viikossa viisi kiloa, koska söi säännöllisesti. Siitä hän sai kimmokkeen muuttaa ruokailutottumuksiaan. © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA
Jalkaan iskenyt ihottuma oli kaikkea muuta kuin pikku juttu. Pentti Laaksosen toipuminen vaati monen ammattilaisen yhteistyön.

Noin vuosi sitten helsinkiläinen Pentti Laaksonen, 67, joutui sairastamiskierteeseen. Kaikki alkoi ihottumasta, joka ilmaantui vasempaan jalkapöytään. Lääkäri totesi, että ihossa oli infektio, määräsi antibioottikuurin ja kortisonisalvaa.

”Iho alkoi parantua, ja tyypillisenä miehenä en kiinnittänyt enää mitään huomiota koko jalkaan. Kunnes heinäkuun lopussa oli pakko havahtua: vasen jalka oli todella kipeä ja sitä särki. Nilkka ja säären etu- ja sisäsyrjä olivat aivan turvoksissa ja punaisina.”

Pentti suuntasi taas lääkärille, joka ilmoitti, että kyseessä on ruusu.

”En ollut koskaan kuullutkaan mokomasta. Olin aina luullut, että ruusu on vain kukka”, hän hymähtää.

Ilmeisesti streptokokkibakteeri oli päässyt ihottumasta ihon sisään aiheuttaen ruusun. Pentti passitettiin saman tein Haartmaniin, Helsingin kaupungin sairaalaan.

”Aikaa ei ollut hukattavaksi, sillä ruususta voi seurata pahimmillaan verenmyrkytys. Sairaalassa minulle pantiin heti piuhat päälle, ja aloin saada antibioottia suoraan suoneen.”

Pari viikkoa sairaalassa

Pentin tulehtunut sääri hehkui vihaisena, melkein mustanpunaisena. Kuume nousi yli 40 asteen.

Välillä Penttiä käytettiin HUS:n Töölön sairaalassa, jossa lääkärit pohtivat, tarvitseeko hän ihosiirrettä. Jalkaa tutkittiin ultraäänellä. Lisäksi kirurgi teki sääreen neljä viiltoa leviävän lihaskalvon tulehduksen poissulkemiseksi. Onneksi tallaista syvää ja hengenvaarallista tulehdusta ei todettu.

Pentti vietti sairaalassa pari viikkoa. Hiljalleen kuume ja tulehdusarvot laskivat.

Elokuun puolivälissä väsynyt Pentti kotiutui läheistensä avustuksella. Hänen voimansa olivat niin vähissä, että hän jaksoi tuskin kävellä.

Sääreen tehtyjen viiltohaavojen hoito jatkui Kannelmäen terveysasemalla, jossa Pentti kävi haavanhoidossa kolmesti viikossa.

”Haavat puhdistettiin ja sidokset vaihdettiin. Jouduin itse ostamaan apteekista haavanhoitotarvikkeet ja voiteet. Niihin meni yli parisataa euroa. Sääressä oli koko ajan ideaalisiteestä tehty kompressio.”

Syyskuun puolivälissä Pentti sai loppulausunnon: ruusu oli selätetty. Haavanhoitoa piti kuitenkin jatkaa, koska haavat vuotivat edelleen.

”Sitten haavatkin julistettiin parantuneiksi, ja hoidot lopetettiin. Siteet otettiin pois, olin vihdoin vapaa!”

Pian sen jälkeen Pentti heräsi aamulla verisissä lakanoissa. Ihon kalvo oli haavojen kohdalta ollut vielä niin ohutta, että se oli yön aikana rikkoutunut.

”Haavanhoito piti aloittaa uudestaan. Hiljalleen ne taas paranivat.”

Sairastamiskierre jatkuu

Sairastamiskierre ei kuitenkaan loppunut. Yllättäen Pentin jalkapöytään ilmaantui samaa ihottumaa kuin keväällä. Lääkäri tuplasi antibiootit, määräsi kortisonia ja kirjoitti Pentille lähetteen HUS:n Iho- ja allergiasairaalaan.

”Kutsu tuli joulukuun alkupuolella. Jouduin jäämään sisään saman tien. Suututti, sillä en olisi halunnut viettää itsenäisyyspäivää sairaalassa. Saimme sentään Suomi 100 -leivoksia.”

Ihottumaa hoidettiin. Samalla lääkäri tutki Pentin säärihaavoja. Kävi ilmi, että kaksi haavaa oli parantunut, mutta toiset kaksi olivatkin muuta, kuin miltä päällepäin näytti. Ne paljastuivat onkalohaavoiksi eli käytäviksi, jotka ulottuivat ihon pinnalta sisäisiin kudoksiin.

”Kun lääkäri työnsi haavaan koukun, se meni aika pitkälle. Kipua en kuitenkaan tuntenut. Haavoja puhdistettiin ja hoidettiin muun muassa hopeaa sisältävällä nauhalla.”

Kotiutuksen jälkeen Pentti jatkoi käyntejään terveysaseman haavahoitajilla. Tammikuussa oli vuorossa jälkikäynti Iho- ja allergiasairaalassa.

”Huone oli täynnä lääkäreitä, hoitajia ja opiskelijoita. Lääkärit konsultoivat toisiaan, ja minultakin kysyttiin mielipidettä. Lopulta he tulivat siihen tulokseen, että paranemisen nopeuttamiseksi kaksi onkalohaavaa yhdistetään yhdeksi avohaavaksi.”

Pentti kehuu Iho- ja allergiasairaalan Haavakeskuksessa saamaansa hoitoa. Hänen haavaansa hoiti koko ajan yksi ja sama hoitaja – ”ihana Sirpa”.

Paikallisen haavanhoidon lisäksi Pentti sai myös alipaineimuhoitoa. Siinä avohaava peitetään ensin haavasienellä ja ilmatiiviillä kalvolla. Haavasieni kytketään letkulla pumppuun, joka imee haavasta nesteitä, bakteereja ja kuolleita soluja. Hoito myös edistää verenkiertoa. Laite oli kytketty Penttiin kahden viikon ajan ja tuli siis kotiinkin.

”Isoimmillaan haava oli kaksi senttiä kanttiinsa. Se pieneni kiduttavan hitaasti. Mutta lopulta haavasta ei tullut enää mätää eikä verta.”

Pitkän potemisen jälkeen

Helmikuun alkupuolella Pentin haavat olivat vihdoin parantuneet niin, että haavanhoito sairaalassa loppui. Hänen piti kuitenkin käydä vielä sidosten vaihdossa terveysasemalla.

”Jalkojen turvotusta jouduttiin myös tutkimaan, mutta onneksi laskimoni olivat hyvässä kunnossa. Minun pitää kuitenkin käyttää jatkossa aina tukisukkia, jotka edistävät jalkojen verenkiertoa.”

Pentti on ynnäillyt, että häntä tutki huhtikuusta helmikuuhun ainakin 12 eri lääkäriä, ja hoiti liki kolmekymmentä eri hoitajaa eri sairaaloissa, terveyskeskuksessa ja yksityisellä lääkäriasemalla.

”Vaikka hoito oli hajallaan, se oli koko ajan laadukasta. En ollut osannut kuvitellakaan, miten haavan hoitaminen vaatii näin paljon paneutumista ja ammattitaitoa.”

Pentti myöntää, että epätoivon hetkiä tuli, kun toipuminen pitkittyi. Kärsivällisyyttä ja positiivista asennetta vaadittiin.

”Nyt olen hyvillä mielin. Kun on vihdoin parantunut pitkän potemisen jälkeen, se avaa uusia näköaloja elämään.”

Juttu on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 8/18.

Pelastusrenkaat

Liikunta

”Nyt, kun olen tervehtynyt, haluan päästä takaisin vesielementtiin. Vedessä ylipainoinenkin voi tuntea itsensä kevyeksi. Minulla on ollut tapana käydä sekä uimassa, vesijuoksemassa että vesijumpassa. Käyn myös kävelylenkeillä. Alussa, kun olin huonossa kunnossa, liikunta tuntui vastenmieliseltä. Mutta hiljalleen se on muuttunut helpommaksi.”

uiminen

© PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA

Terveellinen syöminen

”Kun olin sairaalassa ruusun takia, laihduin viisi kiloa, koska ruoka-ajat olivat niin säännöllisiä. Sain siitä kimmokkeen muuttaa ruokailutottumuksiani. Pyrin syömään säännöllisemmin, jättämään pois prosessoidun lihan ja lisäämään kasviksia ruokavaliooni.”

Läheiset ja ystävät

”En ole parisuhteessa eikä minulla ole lapsia. Läheisiini kuuluvat sisarukseni sekä kummipoika ja hänen vaimonsa. He auttoivat minua paljon, kun sairastin. Olemme myös 30 vuoden tauon jälkeen alkaneet pitää yhteyttä lapsuudenkavereiden kesken. Aiemmin kävimme kaljalla, nyt kahvilla.”

Kanneltalo

”Kotini lähellä on Kanneltalo, jossa on paljon toimintaa kuten teatteria, konsertteja ja luentoja. Siellä on myös kirjasto ja työväenopisto. Olen itse opiskellut työväenopistossa italiaa ja käynyt myös tietokonekurssin.”

kanneltalo

© PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA

X