Vähemmän ruutuaikaa – Näin Tiina lievensi stressiä ja sai uutta sisältöä elämäänsä: ”Nykyään minä määrään ruutuja, eikä toisinpäin”
Tiina Heiska, 54, vähensi somessa ja television äärellä viettämäänsä aikaa. Ruutujen tuijottaminen vaihtui uusiin harrastuksiin – ja moniin terveyshyötyihin.
Jatkuva työstressi sai Tiina Heiskan pohtimaan suhdettaan ruutuihin. ”Mietin, pystyisinkö tekemään jotain muutakin kuin olemaan tietokoneella.”
Kohta konahdan. Näin ajatteli Tiina Heiska kymmenen vuotta sitten rankan työpäivän päätteeksi. It-alan projektipäällikkönä työskennellyt Tiina oli istunut kahdeksan tuntia tauotta läppärinsä ääressä. Sähköpostit suhahtelivat, videokonferenssit vaihtuivat seuraaviin, ja toistakymmentä yhtäaikaista projektia vaati huomiota.
Pinna meinasi kiristyä niin, että Tiinan teki mieli tuittuilla työkavereille.
”Olin jatkuvasti stressaantunut ja koin kiireen tuntua kaikessa, mitä tein.”
Tiina alkoi pitää töistään pieniä metsätaukoja oloaan helpottaakseen ja suojellakseen työkavereita ärähdyksiltä. Hän työskenteli pääasiassa etänä kotoa käsin, joten metsään oli helppo mennä.
”Ymmärsin, että pysyäkseni tolkuissani minun on pakko sulkea välillä läppärin kansi ja mennä ulos hengittämään. Jo viiden minuutin kuljeskelu lähimetsässä rauhoitti mieleni.”
Metsässä Tiina alkoi miettiä suhdettaan erilaisiin ruutuihin. Koko ikänsä it-alalla työskenneltyään hänestä tuntui siltä, kuin tietokone olisi kasvanut nenään kiinni. Hän huomasi, että tietokoneen edessä istuminen alkoi aiheuttaa stressin lisäksi myös muita terveyspulmia. Se vaikutti muun muassa ryhtiin.
”Ennen puhuttiin emännän kyttyrästä silloin, kun yläselän ja niskan liitoskohdassa alkoi erottua pullistuma vuosien etukumaran työasennon takia. Minusta alkoi tuntua siltä, että minulle kasvaa somekyttyrä.”
Läppärin kansi kiinni ja vähemmän ruutuaikaa
Tiina päätti vähentää ruutuaikaansa.
”Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä varmemmaksi tulin siitä, että jatkuva tietokoneen, television ja puhelimen ruutujen tuijottaminen lisäsi stressiäni.”
Ensimmäiseksi Tiina päätti pitää työkoneen kiinni viikonloppuisin. Päätös ei ollut aluksi aivan helppo ihmiselle, joka oli tottunut lukemaan sähköpostejaan tuon tuosta.
Pysyäkseen lujana Tiina alkoi pitää oman kotinsa työhuoneen ovea viikonloppuisin suljettuna.
”Pahimmillaan minulla oli työhuoneeni pöydällä vierekkäin kolme läppäriä: asiakkaan kone, työkone ja oma tietokoneeni. Oli selkeintä rajata tietokoneet kokonaan pois viikonlopuistani.”
Kotiin ei tule suurta televisiota, jottei se orjuuttaisi sohvan ääreen, Tiina heiska päätti. ”Pidän pikkuruista radiotani joskus päällä taustaäänenä.” © Tommi Tuomi/Otavamedia
Aina välillä Tiina epäili päätöksensä mielekkyyttä. Niissä hetkissä hän muistutti itseään siitä, että mikään työasia ei ole niin kiireinen, ettei sitä voisi hoitaa maanantaiaamuna.
Tiina joutui perustelemaan ratkaisuaan myös kollegoilleen.
”Monissa työkavereissani herätti kummastusta, kun sanoin, etten lue sähköpostejani viikonloppuisin. Vähitellen ihmiset kuitenkin tottuivat tapaani. Ystäväni tietävät, että jos minulle on akuuttia asiaa, kannattaa soittaa tai laittaa tekstiviesti.”
Hyvästi, taustahäly!
Tietokoneeton viikonloppu tuntui Tiinasta niin rentouttavalta, että hän alkoi pohtia myös suhdettaan muihin ruutuihin. Varsinaiseksi aikasyöpöksi hän havaitsi television.
”Minulla oli tapana pitää televisiota auki taustalla. Vaikken varsinaisesti katsonut mitään ohjelmaa, saatoin jämähtää useaksi tunniksi television ääreen istumaan.”
Nykyään Tiina katsoo televisiota suunnitellusti. Hän alleviivaa lehdestä ne ohjelmat, jotka hän aikoo katsella, ja pitää ”lukujärjestyksestään” kiinni. Näin televisiosta tulee nautittua vain sellaisia ohjelmia, jotka oikeasti kiinnostavat.
”Kaverini naureskelevat minulle, kun tihrustan ohjelmia pienestä televisiostani tai puhelimeni ruudulta. Tein tietoisen valinnan olla hankkimatta kunnon hifilaitteita. Minulla ei myöskään ole Netflixiä eikä muita maksullisia kanavia, jotta en jäisi television orjaksi.”
Samanlaisen rajauksen Tiina teki sosiaalisen median kanssa. Hän luopui kokonaan Instagramista ja Twitteristä, koska ei kokenut niitä kovin tärkeiksi kanaviksi. Facebookista Tiina ei halunnut luopua kokonaan, mutta hän poisti Facebookin kuvakkeen pikavalinnoista ja piilotti sen puhelimensa muistin uumeniin.
”Näin en tule pyyhkäisseeksi Facebookia puolihuolimattomasti auki, vaan käyn siellä suunnitellusti kerran tai kaksi päivässä.”
Juuri tietoiset valinnat ovat Tiinan tarkoitus.
”Nykyään minä määrään ruutuja, eikä toisinpäin.”
Pokemon go -pelistä Tiina ei halunnut luopua, koska peli on lisännyt tehokkaasti hänen liikuntaansa. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Helpompi hengittää
Kymmenen vuotta sitten alkanut muutos ruutuajan rajoittamisesta on tuonut monia hyviä asioita Tiinan elämään. Tärkein niistä liittyy terveyteen.
”Stressitasoni on laskenut. Minun on nykyään helpompi rentoutua kuin aikaisemmin. Rento olo vaikuttaa myönteisesti myös yöuniini.”
Vähemmän ruutuaikaa on mahdollistanut Tiinan elämään selvästi enemmän aikaa harrastuksille.
”Luen ja kuuntelen äänikirjoja enemmän kuin ennen. Olen myös alkanut tehdä sellaisia käsitöitä, joita ei voi tehdä television ääressä. Olen kutonut kangaspuilla jo lähemmäs sata mattoa.”
”Minun on nykyään helpompi rentoutua kuin aikaisemmin. Rento olo vaikuttaa myönteisesti myös yöuniini.”
Viiden minuutin metsähappihyppelyistä kehittyi rakas retkeilyharrastus. Nykyään Tiina pakkaa mielellään repun selkäänsä ja tekee päiväretkiä.
Kun ei altista itseään jatkuvasti television hälylle, mieli on nälkäinen kulttuurille.
”Ruutuajan vähentyessä hankin Museokortin, joka on pääsylippu satoihin museoihin eri puolilla Suomena. En voisi kuvitella luopuvani siitä.”
Polkemista ja Pokémonia
Tiinan mielestä ruutuajan vähentäminen ja somen tietoinen käyttäminen on tuonut elämään pelkästään positiivisia muutoksia. Mieli on virkeämpi ja vastaanottavaisempi. Ärsytyskynnys ei ole enää niin matalalla. Ajatus juoksee kirkkaammin.
Tiinaa huomaa muutoksen olossaan heti, jos hän meinaa lipsua takaisin vanhoihin tottumuksiinsa.
”Hiljattain kipeänä ollessani loikoilin sohvalla, pidin kaukosäädintä kädessäni ja surffailin eri televisiokanavilla. Minulle tuli vartissa ärsyyntynyt olo hölmöistä ohjelmista. Suljin television ja ryhdyin lukemaan kiinnostavaa kirjaa.”
Elämänmuutos on tuonut lisää aikaa esimerkiksi kiinnostavien kirjojen lukemiseen. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Kaikkea tietokoneen tai television äärellä vietettyä aikaa Tiina ei laske ruutuajaksi. Esimerkiksi tiedonhaku netistä ei ole sellaista ruutuaikaa, josta hän haluaisi luopua.
”Jos tarvitsen tietoa jostain asiasta, googlaan. En jää sen perään nettiin pyörimään keskustelupalstoille tai kelaamaan kissavideoita. Tiedän, että tulisin niistä vain ärtyneeksi.”
Tiina ei pelaa myöskään nettipelejä. Tosin yhden pelin kohdalla hän tekee poikkeuksen.
”Harrastan intohimoisesti Pokémon Go -peliä, jossa älypuhelimella jahdataan kuvitteellisia hahmoja ulkona. Pokémonia pelatessa kävelin reilun kolmen vuoden aikana 8 000 kilometriä. Peli on enemmän urheilua kuin ruutuaikaa.”
Joskus Tiina katselee myös televisiota viettämättä ruutuaikaa.
”Jos teen samalla käsitöitä tai poljen kuntopyörää, kyseessä ei ole ruudun ääressä lorvailu.”
Ulkoilusta on tullut Tiinalle tärkeä voimavara. ”Ymmärsin, että minun on mentävä välillä ulos hengittämään.” © Tommi Tuomi/Otavamedia
Arjen pienet valinnat
Ruutuaikaa suitsiessaan Tiina on oivaltanut, että terveysalan ammattilaisten tolkuttaman arjen pienet valinnat ovat oikeasti tärkeitä.
”Sillä on merkitystä, käyttääkö hissin sijaan portaita ja jättääkö auton kauppamatkalla hieman kauemmaksi kaupan ovensuusta. Kun näitä toistaa vuoden jokaisena päivänä, askeleita kertyy huomaamatta. Sama koskee ruutujen tuijottelua. Puoli tuntia vähemmän television katsomista päivässä on vuodessa merkittävä aika.”
Tärkeintä Tiinan mielestä muutoksessa on tutkia omaa suhdetta ruutuaikaan. Käytänkö liikaa aikaa ruutujen ääressä? Viekö se minulta tilaa jostakin muusta, jota haluaisin tehdä? Jos vastaus on kyllä, kannattaa muutokset tehdä Tiinan mielestä yksi kerrallaan ja itseään kuulostellen. Kaikille sopivaa reseptiä ruutuaikaan kun ei ole olemassa.
Tiina on tyytyväinen nykyiseen ruutu- suhteeseensa. Hän katsoo suunnitellusti ohjelmia televisiosta, lukee paljon kirjoja, kuuntelee radiota, vastaa sähköposteihin arkisin, vaeltaa metsässä ja pitää ystäviinsä yhteyttä.
”Pääasia on, että suurin osa valveillaoloajastani ei enää kulu sinivaloa hohtavien ruutujen ääressä.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkäri-lehdessä 8/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti