Verenmyrkytys iski täydellä voimalla - Anna-Greta Tiiran kunto heikkeni nopeasti: ”Tuntui, että soluni hajoavat”
Bakteerin aiheuttama verenmyrkytys vei Anna-Greta Tiiralta sormia, varpaita ja munuaiset seitsemän vuotta sitten, mutta häneltä kesti kauan ymmärtää, miten vakavasti sairas hän oli. Nykyään sairaus ei enää estä Anna-Gretaa elämästä itsensä näköistä elämää.
Anna-Greta Tiira elää virallisesti 75-prosenttisesti vammautuneen elämää. ”Otan huomioon sairauden tuomat rajoitukset, mutta minulla on vapaus itse päättää, miten haluaa elää.”
Vappujuhlia seuraavana viikonloppuna proviisori Anna-Greta Tiira tunsi olonsa kuumeiseksi, mutta verenmyrkytys ei käynyt edes mielessä. Torstaiset juhlat olivat olleet ilontäyteiset, täynnä ihmisiä ja puheensorinaa.
Kun kuume nousi viikonloppuna ja kurkku tuntui kipeältä, Anna-Greta epäili angiinaa. Olihan hän terveydenhoitoalan ammattilainen. Arki soljui työntäyteisenä omassa apteekissa Helsingissä.
”Minusta tuntui, että soluni hajoavat”
Elettiin vuotta 2014. Anna-Greta oli 51-vuotias.
”Kun oloni sunnuntaina huononi, ajattelin ensimmäistä kertaa, että tämä on jotain poikkeuksellista. Maanantaiaamuna menin yksityislääkärille, joka huolestui korkeista tulehdusarvoistani ja lähetti minut heti sairaalan päivystykseen. En jaksanut enää edes istua.”
Vain välähdyksiä. Enempää Anna-Greta Tiira ei sairaalaan tulosta enää muista.
”Minusta tuntui, että soluni hajoavat. Tunsin kuolevani. Olin pieni, herkkä ja vereslihalla”, Anna-Greta kuvaa tuntojaan päivältä, jona verenmyrkytys eli sepsis iski täydellä voimalla.
Vakava verenmyrkytys – selviäminen epävarmaa
Lääkäreitä hämmästytti, kuinka huonokuntoinen potilas kykeni taustatietoja kyseltäessä tarkasti luettelemaan käyttämiensä lääkkeiden vaikuttavat aineet.
”He kysyivät mieheltäni, voiko minuun luottaa”, Anna-Greta muistelee.
Hänen tilansa huononi nopeasti. Puoliso sai kuulla, että selviäminen näin vakavasta verenmyrkytyksestä ei olisi varmaa.
Viikon kuluttua Anna-Greta heräsi teho-osastolla janoisena ja tokkuraisena. Häntä oli pidetty unessa, jotta voimat riittäisivät toipumiseen. Diagnoosiksi oli hänen nukkuessaan täsmentynyt meningokokkibakteerin aiheuttama sepsis, johon löytyi antibiootti.
Perhe oli päivystänyt hänen vuoteensa äärellä. Nyt vuorossa oli veli.
Anna-Greta avasi silmänsä, näki veljensä hymyn ja kuuli sanat: ”Hei, rakas sisko! Ihanaa, sä heräsit.”
Hän pyysi ja sai limonadia, jota hänen paikalle tullut poikansa juotti hänelle lusikalla.
”Mikään ei ole koskaan maistunut niin hyvältä.”
Anna-Gretan mieheltä kysyttiin, keitä kaikkia potilas oli tavannut edeltävien kahden viikon aikana. Heihin otettiin yhteys, ja he saivat rokotukset mahdollista virusmuotoa vastaan sekä antibiootit bakteeria vastaan. Niin määräsi tartuntatautilaki.
Sepsiksen alkuperä ei koskaan selvinnyt.
Hidas toipuminen, amputoinnit, paluu töihin
Elämästä oli kadonnut viikko. Anna-Greta tiesi, että oli tullut sairaalaan viikkoa aikaisemmin, ja tiesi miksi, mutta ei muistanut mitään muuta. Ihmetys muutoksista oli syvä. Sormet ja varpaat olivat kuolion mustaamat, iholla oli läikkiä, munuaiset eivät toimineet. Kynä ei totellut, kun EU-vaalien äänestyslipukkeeseen piti sairaalassa piirtää numero. Se jäi avustajan tehtäväksi.
Alkoi hidas toipuminen, tähtäimenä kotiin pääsy. Anna-Greta siirrettiin teho-osastolta infektiotautien osastolle, jossa hän oli heinäkuun loppuun saakka. Fysioterapeutin avulla hän lähti vähitellen liikkeelle.
Ensimmäinen amputointi koitti syyskuussa. Anna-Gretalta poistettiin lopulta molemmat pikkusormet ja vasemmasta jalasta kaikki muut varpaat paitsi isovarvas. Kotiin päästyään Anna-Greta kävi säännöllisesti sairaalassa dialyysissä eli keinomunuaishoidossa. Hän siirtyi myöhemmin vatsakalvodialyysin, jonka voi tehdä kotona.
Kun työkyvyttömyyseläkettä ensi kerran ehdotettiin, Anna-Greta torjui ajatuksen: minullahan on apteekki pyöritettävänä! Syksyllä 2014 hän palasi osa-aikaisesti työhönsä.
”Apteekissa olin väsynyt, mutta onnellinen: omieni parissa.”
Työ kuntoutti aivoja ja auttoi toipumaan. Vähitellen aika oli kypsä myös traumaterapialle. Mutta sepsis ja pitkä sairaalajakso vaikuttivat jaksamisen lisäksi myös muistiin ja kognitiiviisiin kykyihin.
”Vei kolme vuotta sisäistää, miten sairas olen”
Syksyllä 2016 Anna-Greta haki täyttä työkyvyttömyyseläkettä ja myi apteekkinsa 2017. Saman vuoden keväänä hän oli saanut uuden munuaisen.
Hidas työstä luopumisen prosessi on vasta nyt ohi.
”Vahvuus on voimavarani. Mutta sen vuoksi yritin myös pitkään elää terveen ihmisen elämää. Vei kolme vuotta sisäistää, miten sairas olen.”
”Väsyn nopeasti. Arkiset toimet, kuten lakanoiden vaihto, ovat minulle suorituksia, joiden jälkeen läähätän sohvalla. Myös kehon kuvan muutos sai minut ymmälleni.”
Koska sepsis aiheuttaa lihasheikkoutta, Anna-Gretan olisi tärkeää harrastaa jatkuvasti lihaskuntoa ylläpitävää liikuntaa, mutta se on koronarajoitteiden vuoksi ollut vaikeaa.
”Olen paljon muutakin kuin sepsiksestä selvinnyt työkyvyttömyyseläkeläinen”
Oli omaksuttava uusi identiteetti. Vaikka apteekkityö jäi, Anna-Greta ei jäänyt toimettomaksi. Hän on osallistunut Uudenmaan maksa- ja munuaisyhdistyksen toimintaan ja opiskellut HUSin vatsakeskuksen kokemusasiantuntijaksi.
Hän on perustamassa myös Suomen ensimmäistä Sepsis-potilasyhdistystä.
Anna-Greta elää virallisesti 75-prosenttisesti vammautuneen elämää. Hän korostaa, että sairaudesta huolimatta hänellä on vapaus itse päättää, miten haluaa elää, kunhan ottaa huomioon sairauden tuomat rajoitukset.
”Olen paljon muutakin kuin sepsiksestä selvinnyt työkyvyttömyyseläkeläinen. Olen kuorolainen, kokemusasiantuntija, yhdistysaktiivi, äiti, vaimo ja anoppi.”
Dialyysi ei estä matkustamista, kunhan matkat suunnittelee hyvin. Anna-Greta on vuoden 2014 jälkeen käynyt puolisonsa kanssa muun muassa Levillä, Wienissä ja Alpeilla.
”Silloin, kun elämässä ei ole rajoituksia, moni ei ehkä havahdu miettimään, mitä oikeasti haluaa tehdä. Minä päätin tietoisesti tehdä vointini rajoissa asioita, joista pidän.”
Juttu julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 9/2021.
Lue myös: Hammastulehdus aiheutti verenmyrkytyksen ja teki reiän Markun sydämeen
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti