Dokumentti kertoo Jacques Tatista - lisäksi Areenasta löytyy mestarikoomikon lähes koko tuotanto
Hattu, piippu, sateenvarjo, pitkänhontelo olemus, kehonkielen taituruutta ja huoliteltuja elokuvateoksia. Jaques Tati kuuluu 1900-luvun suuriin koomikoihin.
Teemalauantai lanseeraa Yle Areenan loppuvuoden suuren Jacques Tati -paketin, jossa on nähtävillä kaikki mestarikoomikon pitkät ja lyhyet elokuvat.
Ranskalaistaiteilija Jacques Tatin (1907–1982) syntymästä tulee lokakuun yhdeksäntenä 110 vuotta. Dokumentissa Suurenmoinen Tati (The Magnificent Tati, 2009) hänestä kertoo muun muassa ranskalaiseen kulttuuriin erikoistunut brittitutkija ja koomikosta elämäkerrankin laatinut David Bellos.
Taiteilijamuotokuvaa ennen esitetään Tatin myöhäiskauden merkkityö Playtime (1967) sekä tuon elokuvan lavasteissa kuvattu lyhytfilmi Koomikkojen iltakoulu, jossa mestarikoomikko opastaa pantomiimin saloihin.
Kulttuuritekoon Yle kurkottaa Areenalla, jossa on katsottavissa vuoden loppuun asti Jacques Tatin lähes koko tuotanto.
Taloudellinen katastrofi
Playtime jatkaa Enoni on toista maata -klassikon teemoja tavallisesta kansanmiehestä teknologian ja suurkaupunkien uhrina; samalla se ennakoi Traficin liikennepoliittisia kannanottoja.
Tati rakennutti Playtimea varten Pariisia muistuttavan pienoiskaupungin kulissit, joiden hän toivoi hyödyntävän muita elokuvantekijöitä ja koko alaa.
Toisin kävi. Vuosikausia kestäneet kuvaukset saivat Tatin ylittämään budjettinsa, ensimmäistä kertaa, ja elokuvan tappiot lähes tuhosivat taiteilijan uran. Emme näe rohkean kokeellista ja ennätyskallista Playtimea sellaisena kuin se sai ensi-iltansa, vaan 155- minuuttisen teoksen asemasta joudumme tyytymään kaksituntiseksi leikattuun versioon.
Lavasteet piti purkaa moottoritien alta ja Tati joutui hakemaan työskentelymahdollisuuksia ulkomailta.
Dokumentti kertoo miten tähän päädyttiin.
Visuaalista lukutaitoa
Nuorena atleettina Tati hauskuutti rugbytovereitaan heidän pelaamiaan otteluja ja muita urheiluaiheita hahmottaneilla yhden hengen pantomiimiesityksillään.
Taidot kehittyivät. Tati kehitti komiikkansa alter egoksi kansanomaisen Herra Hulot’n hahmon. Vuonna 1958 Enoni on toista maata voitti pääpalkinnon Cannesin elokuvafestivaaleilla sekä parhaan ei-amerikkalaisen elokuvan Oscarin. Kansallisesta koomikosta tuli kansainvälinen tähti, mutta työlleen omistautunut taiteilija ei nauttinut kaikesta huomiosta. Saamansa tuotantomahdollisuudet ja rahoituksen hän sijoitti elokuviensa kehittämiseen uusille tasoille.
Jos Jacques Tati oli kehon ja liikkeen mestari, niin nerouteen hän ylsi luodessaan komediaelokuvalle omaa tarkkakatseista, usein myös minimalistista, teatteriin ja kuvataiteisiin nojaavaa muotokieltä. Hän suunnitteli huolellisesti kaikki yksityiskohdat, kuvien visuaalisista kompositioista äänitehosteiden nyansseihin.
Teatteriohjaaja Macha Makeïff muistuttaa kuinka Playtimea on osattava lukea.
”On nähtävä useita asioita samanaikaisesti ja luotava kokonaiskuva. Meidän sukupolvemme ei pystynyt näkemään kaikkea kerralla. Videopelisukupolvella on erinomainen visuaalinen kyky.”
”Tati ennakoi tällaisen hahmotustavan tuloa.”
Teemalauantai: Komedian mestari Jacques Tati, la 7.10. klo 21.00 Teema & Fem