Robert De Niro on häpeän ja katkeruuden hienovireinen tulkitsija – särmikäs näyttelijä täyttää 75 vuotta – Teeman elokuvasarja juhlistaa

Jaa artikkeli
Robert De Niro teki suuren läpimurtonsa näyttelijänä 1970-luvulla. © Yle Kuvapalvelu
De Niro teki parhaat työnsä rikkinäisten miesten rooleissa.

Väkivaltainen pikkurikollinen (Sudenpesä), koston enkeli (Taksikuski), itsetuhoinen nyrkkeilijä (Kuin raivo härkä), narsistinen hylkiö (Koomikkojen kuningas).

Robert De Niro (s. 1943) teki läpimurtoroolinsa aikana, jolloin amerikkalainen elokuva – ja yhteiskunta – etsivät itseään ja sietivät epämukavuutta, jopa janosivat sitä. Tähdeksi saattoi nousta erikoistumalla rikkinäisten ja epämiellyttävien miesten rooleihin.

Se sopi De Nirolle, häpeän ja katkeruuden hienovireiselle tulkitsijalle, jonka hahmojen tyynen olemuksen alla kytee alituinen väkivallan uhka.

Scorsesen suosikki

New Yorkin Greenvich Villagessa ja Pikku Italiassa varttunut De Niro sai esimmäiset elokuvaroolinsa Brian De Palman irrottelevissa varhaistöissä (The Wedding Party, Greetings, Hi, Mom!).

Kaupanpäällisiksi De Palma alusti De Niron uran tärkeimmän yhteistyösuhteen esittelemällä näyttelijän toiselle aloittelevalle elokuvantekijälle – Martin Scorseselle.

Samoilla kulmilla varttuneiden miesten Sudenpesästä alkanut yhteistyö tuotti kahdeksan elokuvaa, joukossa molempien urien avaintyöt.

De Niro uskoo metodinäyttelemiseen, joka korostaa roolihahmoihin samaistumisen merkitystä. Hän ajoi 12 tunnin taksivuoroja, lihotti itsensä ex-nyrkkeilijäksi ja bodasi Cape Fearin petetylle psykopaatille linnakundin lihakset.

Klassista Hollywoodia santapaperilla jynssännyt Scorsese heijasti De Niron epävakailla mieshahmoilla amerikkalaisen unelman halkeamia.

Kuin raivo härän tutkielma panssaroidun miehisyyden paineista toi näyttelijälle pääosa-Oscarin.

1990-luvulla kaksikko purki varhaistöiden kävelevät aikapommit. Mafiaveljissä ja Casinossa De Niro seestyi gangsteriyhteisön vanhemmaksi valtiomieheksi.

Ei vain gangsteri

Rikollisen roolit ovat seuraneet De Niroa läpi uran.

Sivuosa-Oscarin tuoneessa Kummisetä osa II:ssa hän on rehellisen niukkuuden ja rikollisen elintason nousun välillä valitseva siirtolainen, Suuressa gangsterisodassa samaa pulmaa ratkova katujätkä.

Heatissa suurten keikkojen maestrona häärivä De Niro on jo ansainnut menestyksensä, mutta se ei vapauta häntä miesyhteisöä sitovista kunniakoodeista.

Näyttelijä on pyristellyt irti tasaisin väliajoin gangsterirooleista. Silloinkin väkivalta ja tunne-elämän nyrjähdykset ovat usein seuranneet.

Tämän pojan elämän omaa epävarmuuttaan ympäristölleen kostava isäpuoli ja Koomikkojen kuninkaan fantasioistaan lumoutunut luuseri ovat molemmat hahmoja, joiden maailmankuva ja todellisuus ovat sovittamattomassa ristiriidassa.

Tällaisten miesten rooleissa De Niro on tasapainossa.

Komediatähdeksi hän on liian jäykkä, tusinajännäreiden suoraselkäsankariksi liian vakava. Sen on näyttelijän 2000-luvun ansioluettelo osoittanut.

Pe 27.7, klo 21, Teema & Fem

Robert De niro 75 vuotta Teema & Femillä

27.7. Kuin raivo härkä (Raging Bull, USA 1980) O: Martin Scorcese.
3.8. Suuri gangsterisota (Once Upon a Time in America, USA – Italia 1984) O: Sergio Leone.
10.8. Tämän pojan elämä (This Boy’s Life, USA 1993) O: Michael Caton-Jones.
24.8. Koomikkojen kuningas (The King of Comedy, USA 1983) O: Martin Scorsese.
31.8. Heat – ajojahti (Heat, USA 1995) O: Michael Mann.

X