Sorjosen tapahtumat tulevat pääkäsikirjoittaja Miikko Oikkosen uniin – rikosdraaman toinen kausi kerii auki päähenkilöiden menneisyyttä

Jaa kaverilleTilaa Seura
Ville Virtasen esittämä rikostutkija Kari Sorjonen
Ville Virtasen esittämä rikostutkija Kari Sorjonen saa toisen kauden alussa selvitettäväkseen kaksoismurhan. © FISHER KING / YLE
Sorjosen toisella kaudella päähenkilöiden menneisyys alkaa nousta esiin. Jotkut rikoksista ovat niin rankkoja, että ne tunkevat jopa pääkäsikirjoittaja Miikko Oikkosen uniin.

Miten poliisit palaavat kotiin ja elävät arkeaan sen jälkeen, kun ovat viettäneet työpäivänsä uppoutuneina raadollisiin rikoksiin? Tätä kysymystä Miikko Oikkonen  pyöritteli mielessään suunnitellessaan Sorjonen-sarjaa.

Kirjoitettuaan kaksi kautta Sorjosta Oikkonen on huomannut, että synkät kuvat kulkevat hänenkin mukanaan myös vapaa-ajalla.

”Totta kai yritän asennoitua työhön työnä, mutta kyllä sarjan tapahtumat silti yöuniin saapuvat. Ei tämä kirjoittaminen aina pelkkää lystiä ole”, myöntää Oikkonen, joka työskentelee Sorjosen pääkäsikirjoittajana.

Tähänastisista Sorjos-tarinoista rankin kokemus Oikkoselle on ollut toisen kauden Kevätuhri. Kaksiosainen tarina käsittelee hyväksikäyttöä.

”Kyllä siinä juteltiin aika paljon näyttelijöidenkin kanssa, että miten tämän pystyy tekemään ja miten sen jaksaa tehdä.”

Sorjosen toisen kauden teemana on menneisyys, joka tunkee nykypäivään. Kaikki rikokset liittyvät tavalla tai toisella menneisyyteen, ja myös päähenkilöiden taustatarinoita aletaan keriä auki.

Heti kauden ensimmäisessä jaksossa tuodaan päivänvaloon salaisuuksia Anu Sinisalon näyttelemän Lenan Pietarin-ajasta.

Oikkosen ja hänen käsikirjoitustiiminsä, Paula Monosen ja Antti Pesosen, oli helppo pureutua päähenkilöiden tarinoihin, kun hahmot olivat jo tuttuja ja maailma valmiiksi rakennettu.

”Oletin, että myös rikostarinoiden kirjoittaminen olisi ollut nyt helpompaa kuin ensimmäisellä kaudella, mutta ei se kyllä ollut. Vaatii edelleen aikamoisen ponnistuksen keksiä omaperäisiä rikoksia, jotka toimisivat juonellisesti”, Oikkonen toteaa.

Anu Sinisalo

Anu Sinisalon esittämän Lenan menneisyys keriytyy auki. © FISHER KING / YLE

Aseet uudessa asennossa

Sorjosen tarinoiden pohjalla on todellisia rikoksia, mutta tositapaukset toimivat käsikirjoittajille vain innoittajina. Tarkoitus on tehdä draamaa, ei dokumenttia, joten alkuperäisiä tapahtumia ei tv-ruudussa enää tunnista.

Oikkonen pitää kuitenkin todellisten rikosten tutkimista hyödyllisenä työvaiheena. Käsikirjoittajien on helpompi suhtautua työhönsä vakavasti, kun he muistavat, että taustalla on oikeita ihmiskohtaloita. Tämän lisäksi todellisuuspohja tuo sarjaan uskottavuutta.

Uskottavuuden ja aitouden varmistamiseksi Sorjosessa käytetään myös poliisineuvonantajia. Välillä draaman lait tosin ajavat aitouden vaatimuksen yli, ja sarjan tekijät ratkaisevat asiat vastoin poliisien käytännön neuvoja.

Yhdessä asiassa aitoudesta pidetään kuitenkin tiukasti kiinni: aseita käsitellään oikein.

”Otimme toisella kaudella käyttöön poliisin uudet aseenkäsittelyohjeet. Ville Virtanen Sorjosena ja Ilkka Villi Niko Uusitalona pitävät asetta samoin kuin Suomen poliisi tällä hetkellä. Lena käsittelee asettaan hieman toisin, koska hän on saanut koulutuksensa Venäjällä”, Oikkonen kertoo.

Miikko Oikkonen

Miikko Oikkonen.

Kolmas kausi tekeillä

Oikkonen alkoi alun perin suunnitella Sorjosta luettuaan imatralaisen Eveliina Lappalaisen surmasta. Jo ideointivaiheessa hän kaavaili tapahtumapaikaksi rajaseutua, vaikka sarja ankkuroituikin lopulta Imatran sijasta Lappeenrantaan.

”Minua kiinnosti, millaisia mahdollisuuksia kahden kulttuurin rinnakkaiselo voi rikossarjalle tarjota. Lisäksi oleellinen tekijä on se, että helsinkiläinen Kari Sorjonen muuttaa perheineen pieneen kaupunkiin.”

Oikkoselle oli alusta asti selvää, että sarja pysyy Lappeenrannassa myös toisella kaudella. Ja samassa kaupungissa jatketaan vielä kolmannellakin kaudella, joka ehtii näillä näkymin ruutuun vuoden kuluttua. Ennakkotuotanto on jo käynnissä.

Ensimmäisen ja toisen kauden esitysten välissä ehti kulua pari vuotta, sillä lopullinen päätös jatkosta tehtiin katsojalukujen pohjalta. Oikkosella on kuitenkin ollut alusta asti päässään valmiina kolmen kauden mittainen kaari, ja loppuratkaisuakin hän on jo miettinyt.

”Kyllä minulla on jonkinlainen haju siitä, mihin lopulta päädytään.”

X