Elokuva-arvio: Laina-aika on esimerkki tunnin mittaisesta draamasta, jota ei enää tehdä
Timo Humalojan ohjaama Laina-aika ilmestyi vuonna 2000. Se on identiteettitutkielma, jossa ei ole mitään ylimääräistä.
Kassa-apulaisena työskentelevä Noora saa käyttöönsä varakkaan kaimansa pankkikortin Laina-aika -elokuvassa.
Sanotaan, että elokuva on aina aiheensa mittainen. Tämä pätee hienosti Outi Nyytäjän kirjoittamaan ja Timo Humalojan ohjaamaan tunnin mittaiseen draamaan Laina-aika (2000). Se kertoo valintamyymälän kassasta Noora Lehtisestä (Anna Vihanto, kuvassa), joka saa käyttöönsä huippumallina työskennelleen varakkaan täyskaimansa (Anna-Elina Lyytikäinen) pankkikortin.
Laina-aika on pienimuotoinen identiteettitutkielma, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Valitettavasti vain elokuvan edustama tunnin mittainen draama on kuollut lähes täysin sukupuuttoon. Tämä merkitsee sitä, että tietyt aiheet voivat jäädä käsittelemättä. Tai sitten ne venytetään ylipitkiksi, minkä välillä huomaa uusista kotimaisista nykyelokuvista.
Tuntiformaatti sopisi hyvin aiheille, jotka ovat suurempia kuin lyhytelokuvat, mutta hieman pienempiä kuin täyspitkät elokuvat. Tuntielokuva oli aikoinaan yksi tv-draaman keskeisimmistä muodoista. Mutta koska tämän päivän televisiossa suositaan sarjamuotoa, ei perinteisiä tv-elokuviakaan juuri enää nähdä.
Laina-aika, maanantai 22.7. klo 20.00, TV2
Lue myös: Elokuva-arvio: Valkoinen kääpiö kuvaa monitasoisesti täydellistä yksinäisyyttä