Elokuva-arvio: Valkoinen kääpiö kuvaa monitasoisesti täydellistä yksinäisyyttä
Timo Humalojan esikoispitkässä kaivosinsinööri Martin Borg jää loukkuun kaivoksen uumeniin ydinräjähdyksen jälkeen.
Kari Heiskasen esittämä kaivosmies jää loukkuun.
Kiinnostavimmat kotimaiset elokuvat tehtiin 1980-luvulla – niiden joukkoon kuuluu myös Valkoinen kääpiö. Se oli muun muassa Kaurismäkien, Matti Ijäksen ja Anssi Mänttärin kulta-aikaa. Vuosikymmenellä valmistui myös monta hienoa yksittäistä elokuvataideteosta.
Kuunnelmista ja tv-elokuvista tunnetun Timo Humalojan esikoispitkässä Kari Heiskanen esittää kaivosinsinööri Martin Borgia, joka jää kaivoksen uumeniin loukkuun ydinräjähdyksen jälkeen. Tästä alkaa kuvaus ihmisen täydellisestä yksinäisyydestä maailmankaikkeuden edessä.
Valkoinen kääpiö kasvaa aidoksi kotimaiseksi art house -elokuvaksi, jossa on vaikutteita niin Tarkovskilta kuin Hitchcockiltakin.
Lue myös: Hopeakaivoksen uumenissa – Seura tutustui kainuulaiseen kaivokseen
Pentti Mutasen monitasoinen kuvaus ja Johnny Lee Michaelsin syntikkasoundit takaavat sen, että elokuva sekä näyttää että kuulostaa hyvältä. Käsikirjoitus perustuu löyhästi Bo Carpelanin romaaniin Myöhäiset äänet (1971). Se puolestaan pohjautuu kirjailijan itsensä kirjoittamaan samannimiseen kuunnelmaan, joka pyörii parhaillaan Yle Areenassa.
****½
Valkoinen kääpiö, tiistai 21.11. klo 22.00, Teema & Fem