Elokuva-arvio: Särmikäs Korso ei hiero syrjäytymistematiikkaa katsojan naamaan – Akseli Tuomivaaran esikoisohjaus on luonteva kasvukertomus

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Korso
Markus unelmoi tähteydestä katukoripallon kansainvälisillä areenoilla. © LIV
Elokuvan pääosassa on parikymppinen Markus, joka asuu Vantaan pahamaineisessa Korsossa äitinsä ja pikkusiskonsa Hetan kanssa.

Korso-elokuvan tarina on tuttu, mutta se ei ole se, jossa kerrotaan miten huonot lähtökohdat pilaavat nuoren elämän ennen kuin se on alkanutkaan. Markus (Mikko Neuvonen) haaveilee urasta USA:n katukoriskentillä. Unelman eteen hikoilemisen sijasta hän käyttää sitä tekosyynä lintsata kaikesta arkisesta. Lasku lankeaa, kun pikkurikollinen (Petri Manninen) ryhtyy perimään Markuksen matkaan lainaamia rahoja.

Pinnistelemättömän särmikäs elokuva ei hiero syrjäytymistematiikkaa katsojan naamaan. Akseli Tuomivaaran esikoisohjaus on luonteva kasvukertomus, jossa suurimman vaikutuksen tekee debytantin kyky ottaa miljöö haltuun. Elementtitalojen, maantiesiltojen ja karaokebaarien kollaasista kasvaa lähiön sielunmaisema. Sen ytimessä ei ole ahdistusta, vaan toivoa ja toveruutta.

****

Korso, tiistai 1.11. klo 21.00, Liv

Lue myös: ”Minun oli lapsena vaikea unelmoida” – Jenni Pääskysaari varttui Korsossa, jossa päihteet, kiusaaminen ja ahdistelu olivat arkipäivää

X