Hannu-Pekka Hänninen muistelee taipalettaan nyt 60 vuotta täyttävässä Urheiluruudussa: ”Ei siinä koskaan tullut aika pitkäksi”
Hannu-Pekka Hänninen työskenteli Urheiluruudussa neljäkymmentä vuotta. Eläkkeelläkin hän katsoo Ylen urheilulähetykset aina kun voi.
Kun Anssi Kukkonen jäi pois hommista vuonna 1980, sai Hannu-Pekka Hänninen hänen paikkansa Urheiluruudun vakituisena työntekijänä. Siihen aikaan Urheiluruutu tuli telkkarista torstaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin.
Hannu-Pekka ”Hoopi” Hännistä nähtiin Urheiluruudussa alkaen vuodesta 1977 aina eläköitymiseensä saakka vuoteen 2016.
Nyt Hänninen sanoo, että 40 vuotta Urheiluruudussa humahti äkkiä.
”Aika kuluu nopeasti, kun on mukava työ. Ei siinä koskaan tullut aika pitkäksi.”
Kritiikkiä tuli kirjeinä ja kortteina
Urheiluruutuun saapui paljon katsojapalautetta etenkin filmiaikakaudella.
”Jos nykyaikana valitetaan, että toimittajille tulee paljon kuraa, niin kyllä hyvin karkeaa kuraa tuli ennenkin. Sitä tuli kirjeinä ja kortteina henkilökohtaisesti. Tuli pommiuhkauksiakin, mutta poliisia ei kutsuttu eikä siihen aikaan ollut mitään kriisiapua. Ja ohjelmapäivystykseen tuli puheluita.”
Yleisimmät kritiikin aiheet olivat Helsinki-keskeisyys sekä lajivalikoima.
”Kotimaasta näytettiin enimmäkseen pääkaupunkiseudun tapahtumia, vaikka toki teimme maakunnistakin juttuja silloin, kun oli pelejä tai kisoja päiväsaikaan ja ne ehtivät illaksi lähetykseen.”
Parhaiten Hännisen mieleen yksittäisistä lähetyksistä on jäänyt mieleen ilta, jolloin Urheiluruutua ei esitettykään. Se tapahtui syyskuun 11. päivä vuonna 2001.
”Tulimme tavalliseen tapaan iltapäivällä töihin, olin juontajana. Jollakin oli CNN-uutiskanava päällä, ja kuulimme, että WTC-torniin on törmännyt pienkone. Menimme syömään, ja takaisin tullessa kävi ilmi, ettei se ollutkaan mikään pienkone, vaan matkustajalentokone.”
Historian mittavin terrorihyökkäys oli alkanut. Siitä alkoivat katkeamattomat uutislähetykset ja katastrofin suuruus alkoi valjeta.
”Totesin jossain vaiheessa Ylen uutislähetysten tekijöiden kanssa, että tällä kertaa ei ole tapahtunut mitään niin suurta urheilumaailmassa, että jätetään tänään Urheiluruutu pois.”
Rakas ja raskas Keski-Euroopan mäkiviikko
Mäkihypystä muotoutui Hännisen uralla eräs hänen lempilajeistaan. Keski-Euroopan mäkiviikko on vaativuudestaan huolimatta ollut urheilutoimittajalle erityisen rakas.
”Neljä paikkakuntaa, kaksi Saksassa ja kaksi Itävallassa. Matkustaminen paikasta toiseen tekee siitä raskaan viikon, mutta tunnelma on poikkeuksellisen upea. Mäkimiehetkin satsasivat mäkiviikkoon. Ahosen Janne keskitti kuntonsa yleensä niin, että oli varmasti mäkiviikolla iskussa. Siksi hän voitti sen viisi kertaa.”
Eläkepäiviään viettävä Hänninen on vuodesta 2017 alkaen selostanut Eurosportille mäkiviikkoa, ja tulevanakin talvena hän selostaa kaksi Itävallassa käytävää kilpailua.
Urheiluruutu pitää pintansa
Urheiluruutua Hänninen pyrkii katsomaan edelleen joka päivä ja ohjelman tulevaisuuden hän näkee erittäin hyvänä, vaikka uutisointi on muuttunut kaiken aikaa hektisemmäksi.
”Ennen tehtiin usein pidempiä juttuja, neljä-viisiminuuttisia kestoltaan. Nykyään kahden minuutin juttukin tuntuu jo aika pitkältä ja aiheet muuttuvat yhä sähkemäisimmiksi.”
Hänninen sanoo ymmärtävänsä, että nykyajassa katsojan kaukosäädin viuhuu helposti.
”Mutta se johtaa siihen, ettei juttuihin saada enää samalla lailla tuloksena takana olevaa dramatiikkaa ja tarinaa, vaan enemmän pyöritään tulosten ympärillä.”
Tv-urheilun maksukanavat yleistyvät vuosi vuodelta, mutta Hänninen muistuttaa, että Suomessa on edelleen valtava määrä televisionkatsojia, jotka eivät käytä maksukanavia.
”Monelle heistä Urheiluruutu on edelleen se ensimmäinen lähde, josta he kuulevat urheilun uutisista ja asioista.”
Urheiluruudun juhlalähetys, perjantai 27.10. klo 21.05, TV1