Karaokeparatiisi-dokumentti käsittelee karaokekulttuuria ja syviä tuntoja

Suomeen 1980-luvulla rantautuneen karaoken ääripäät etääntyivät kauas toisistaan: ruokaravintolan aterioijaakin saatettiin terrorisoida juopuneella kilpamylvinnällä, kun taas kunnianhimoisten harrastajien karaokebaareissa saattoi ihailla osaavia, alallaan vaikka ammattilaisiksi kelpaavia harrastajalaulajia.

Kotimaista karaokekulttuuria kartoitettaessa keskitytään usein sen valtaväylille, eri aikakausien suomenkielisen iskelmän suosioon. Eritoten sen myötä on karaokea alettu mieltää kansallisen identiteetin peiliksi ja salattujen tunteiden äänitorveksi, todisteeksi uskaltamisen itseisarvollisesta vapauttavuudesta.

Einari Paakkasen dokumentti Karaokeparatiisi (2022) paneutuu tähän maailmaan, mutta syvälle ihmisyyden arkoihinkin tuntoihin, menetyksiin ja pelkoihin, lohtuun ja kohtaamisiin. Puolen tusinan päähenkilön myötä tutustumme niin terapeuttisen kannustavaan karaoke-emäntään kuin Parkinsonin tautiaan punklauluilla etäännyttävään äitiin. Karaoke antaa heille äänen, mutta paljon muutakin.

Karaokeparatiisi, lauantai 25.3. klo 21.00, Teema & Fem

Lue myös: Evi Salmelin ei ole menettänyt uskoa rakkauteen, vaikka elämä koetteli – Karaoken parista löytyi elämäntapa ja tarkoitus: ”Teen työtäni sydämestä”

Evi Salmelin tietää, miksi on selvinnyt rankoista kokemuksista. ”Vahvuuteni on ollut, että kuitenkin rakastan ihmisiä. Se on ollut kantava voima.” © Anna-Katri Hänninen