Kuka muistaa viime talvelta MM-kisojen neloisvoiton?

Talvi meni hiihtolajien osalta penkin alle, mutta Suomi saavutti talvilajeissa MM-tasolla myös neloisvoiton. Historiallinen sankariteko jäi kaikkien aikojen kehnoimman tulostalven varjoon.

Olisin odottanut, että huippu-urheilua johtava Humu-pomo Mika Kojonkoski olisi julkisuudessa analysoinut, mikä suomalaisessa huippu-urheilussa on vikana ja miten suosta noustaan ylös. Mutta ei, Kojonkoski oli vaiti.

Kalliilla rahalla kootun ja liikkeelle polkaistun huippu-urheilun työryhmän pitäisi olla parhaassa iskussa uudistamassa rakenteita ja luotsaamassa venettä kohti valoa, mutta näkyvää polkua ei ole syntynyt.

Hiihtoliiton puheenjohtaja Jukka-Pekka Vuori naulasi omat teesinsä heti valintansa jälkeen hiihtopomoksi viime syksynä.

Vuori lupasi, että suomalainen voittaa jokaisessa pohjoismaisessa hiihtolajissa mitalin niin MM-kisoissa kuin olympialaisissakin. Suomi olisi myös kolmen parhaan hiihtomaan joukossa. Vuori ei ottanut lupaukseen suurtakaan riskiä.

Visio on ajastettu vasta vuoden 2020 jälkeen.

Eihän se voi olla pelkkä sattuma, että koko hiihtorintama pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta romahtaa niin kuin talvella tapahtui.

Pohjoismaisten hiihtolajien maailmancupit ovat suomalaisittain surkeaa luettavaa.

Huipputaso laantui laajalla rintamalla. Mikä huolestuttavinta, yhtään uutta lupaavaa suomalaisnuorta ei noussut kansainväliseen eliittiin.

Parhaat hiihtäjät, mäkihyppääjät ja alppilajien urheilijat ovat kaukana maailman huipuista, vaikka Suomen pitäisi kuulua itsestään selvyytenä talviurheilussa kärkimaiden ryhmään Norjan ja Ruotsin rinnalla.

Ilman Kaisa Mäkäräisen MM-pronssia ja maailmancupin henkilökohtaista menestystä hiihtolajien kokonaissaldo olisi umpisurkea.

Mäkäräinen lajin yksinäisenä suomalaistähtenä toi sen, mitä sen hetkisen tilanteen pohjalta oli tarjolla. Parempaankin olisi ollut mahdollisuus kotiladulla Kontiolahden MM-kisoissa, mutta yhden urheilijan niskaan ladattu henkinen paine kävi liian ahdistavaksi.

Toivon mukaan Mäkäräisen suoritukset Kontiolahdella ennakkovalmisteluineen puidaan huolellisesti. Tuloksista hyötyy koko suomalainen huippu-urheilu.

Maastohiihdon maailmancupin paras suomalainen Kerttu Niskanen on kokonaispisteissä 14. Ikuisten lupausten Anne Kyllösen 20. ja Krista Pärmäkosken 24. sijat eivät tyydytä edes kunnianhimoisia hiihtäjättäriä.

Ikitaistelija Matti Heikkinen sijoittui miesten kokonaispisteissä sijalle 20.

Olympiavoittajat Sami Jauhojärvi (36.) ja Iivo Niskanen (40.) pudotettiin tylysti maan kamaralle. Kaksikko pohtii lähipiirin kanssa, mikä meni pieleen loistavan avauksen jälkeen. Samaan aikaan kun kuumeiset suomalaishuiput köhivät, yskäänsä norjalaiset kahmivat MC-voittoja terveinä.

Mäkihypyssä sukellettiin niin syvälle, että valo katosi.

Lauri Asikainen ja Jarkko Määttä ovat kokonaispisteissä 30:n joukossa, kaukana kärkikymmeniköstä. Suomen paras mäkihyppääjä oli jälleen nainen: Julia Kyykkänen (24.).

Mitä ihmettä tapahtui suurin toivein ja odotuksin kauteen lähteneille alppihiihtäjille?

Herää kysymys, onko mitään järkeä laittaa kokemattomia nuoria liian aikaisin MC-rinteisiin pelkästään sponsorien mieliksi.

Samoin Suomen entinen menestyslaji freestyle on kadonnut otsikoista.

Roope Tonteri pelasti lumilautailijat vuoden alussa. Big airin MM-kulta ja slopestylen MM-hopea olivat jo tammikuussa ja myös huhtikuussa talven parasta suomalaismenestystä.

Suuren julkisuuden ja yleisön taustalla hiihtosuunnistajat kahmivat helmikuussa jättipotin.

Hamarin MM-kisojen toiseksi viimeisenä kisapäivänä mitalirohmu Staffan Tunis Vöyristä voitti miesten kultaa keskimatkalla, mutta naiset järjestivät todellisen näytöksen aikaisemman mitalijuhlinnan jatkeeksi. Suomi vei naisten keskimatkalla peräti neljä ensimmäistä sijaa, mikä on arvokisoissa kaikki lajitkin huomioiden huikea menestys.

Eipä tule äkkiseltään mieleen Suomen neloisvoitto arvokisoissa kuin kaukaa olympiahistorian hämäristä.

Suomi nappasi kansallislajissamme keihäänheitossa Antverpenin olympialaisissa 1920 neljä ensimmäistä sijaa.

Tukholman 1912 olympiavoittaja Julius Saaristo jätettiin silloin neljänneksi Jonni Myyrän voittaessa kultaa.

Arvokisoissa 1920-luvun keihäskisat muistuttivat norjalaisjuhlaa viime talven laduilla.