Ami Aspelund puoli vuosisataa estradeilla: ”Kypsien naisten tarinat ovat aina mielenkiintoisia”
Ami Aspelund, 70, viettää tänä vuonna 50-vuotistaiteilijajuhlaansa. Haaveissa on vielä saada tehdä hyvä kypsän naisen rooli.
Ami Aspelund esiintyy musikaaleissa ja pian myös juhlakonserteissa. Ura käynnistyi 50 vuotta sitten.
”Sinussa on roimaa alkumiehen voimaa!” Vuosi oli 1973, kun Apinamies kajahti ensimmäistä kertaa eetteriin. Tänä vuonna Ami Aspelund viettää 50-vuotisjuhlavuottaan. Kiertue AMIN ALBUMI – 50 vuotta elämää estradilla alkaa lokakuun lopussa.
Miltä tuntuu lähteä juhlakiertueelle?
”Kyllähän tätä on pakko juhlia. Tämä on nyt pyörinyt mielessä vuoden päivät. Esiinnyn teattereissa ja konserttitaloissa. Olen kerännyt ohjelmistoa varten kappaleita koko urani varrelta. Konserteissa esitetään myös valokuvia ja videopätkiä 80-luvun tv- ja ravintolashowtuotannoista. Se on hauskaa nostalgiaa.”
Mitä yleisölle on luvassa konserteissa?
”Olen tehnyt monipuolisesti erityylisiä levyjä vuosien varrella, säveltänyt runoja, tehnyt etnomusiikkia ja bluesia. Tänä vuonna äänitin Roots Up! -bändin kanssa Vahva mä oon, kypsän naisen bluesin.
Päätin laulaa juhlavuoden kunniaksi Piazzollan Libertangon, jota ei ole suomeksi tehty samalla tavalla. Laulun teema on tärkein ja tein siihen trillerimäiset sanat itse. Olen laulanut viime vuosina paljon musikaaleissa, joten tulen laulamaan myös musikaalisävelmiä.”
Minkälaisia musikaalikappaleita on luvassa?
”Porin teatterissa esitettiin viime vuonna Lasse Mårtensonin tuotantoa käsittelevä musiikkinäytelmä Vie meren tuoksuun. Esitän siitä pienen sikermän. Projekti tuntui läheiseltä, koska tein Mårtensonin kanssa 80-luvulla yhteistyötä.
Lasse oli niin monipuolinen, hän teki euroviisuja, iskelmiä ja filmimusiikkia. Hänellä oli hyvin laaja spektri. Mukana on myös lauluja Niin kuin taivaassa -musikaalista, joita olen esittänyt Seinäjoen kaupunginteatterissa.”
Kuinka olet jaksanut esiintyä samaan aikaan musikaaleissa ja järjestää kiertuetta?
”Tämä on kyllä ollut haipakkaa koko ajan, mutta nyt rupeaa olemaan loppusuoralla. Alamme käydä muusikoiden kanssa läpi tätä materiaalia.”
Kuinka palaudut, että jaksat tämän työmäärän?
”On ollut pakko käydä kuntosalilla, että ylipäätään jaksan tässä iässä paahtaa näin kovalla tempolla. Yritän hoitaa itseäni henkisesti ja fyysisesti, että pysyn kasassa. Jo ison musikaalin kasaaminen seitsemässä viikossa vaatii aikamoisia vääntöjä. Kyllä 70-vuotias saa vähän miettiä, kumpi jalka nyt lähtee.”
Minkä asian nostaisit urasi kohokohdaksi?
”Urani alkoi Apinamiehestä. Silloin oli Danny Show ja sain tehdä vielä Jaakko Salon kanssa töitä. Totta kai Euroviisut ja Kari Kuusamon Fantasiaa-kappale. Ennen sitä, vuonna 1981, olin Itä-Saksassa Rostock-festivaalilla ja osallistuin Menschen und mehr -laulukilpailuun, jonka voitin Kuusamon ja Juha Vainion laululla Luokseni jää. Lauloin sen siellä saksaksi. Viime vuosina minulle on ollut hyvin tärkeää saada tehdä teatteri- ja musikaalirooleja.”
Miten olet muuttunut vuosien varrella?
”Artistina voin sanoa, että ohjelmistoni on laajentunut eri tyylisten produktioiden mukaan.”
Mitä kadut elämässäsi eniten?
”Kadun monia asioita. En usko siihen, kun joku sanoo ylpeästi, ettei kadu mitään. Totta kai on tullut virhearviointeja ja vääriä valintoja. Olen itsepäinen pohjanmaalainen.
Aloitin opiskelemaan Helsingin konservatoriossa klassista musiikkia vuonna 1973, mutta se ei ottanut vauhtia alleen. Nykyään esitän kaikkea muuta, paitsi klassista, mitä kadun tänä päivänä. Olen yrittänyt opiskella sitä nyt vanhemmilla päivillä.
Yritän rohkaista ihmisiä, että koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä jotain uutta. Kannattaa pitää itsensä kunnossa niin pitkälle kuin mahdollista.”
Milloin olet viimeksi nauranut kunnolla?
”Katson hirveän harvoin telkkaria, mutta näin ohjelman, jossa haastateltiin Ruotsin mahtavia revyyohjelmien tekijöitä. Heillä on ihan huikea historia. Ihanaa, että joku pystyy naurattamaan vielä tänäkin päivänä.
Esimerkiksi Claes Eriksson on todellinen guru Ruotsissa vielä. Hän lähentelee varmaan jo 80 vuotta, mutta pää on kunnossa. Hän sanoi huumorinsa kestävän vielä tänä päivänä, koska se on sellaista eläytymishuumoria.”
Mikä tuo elämääsi eniten iloa?
”Ystävät, perhe ja koti. Asumme melkein maalla, ja on ihanaa, että pääsee heti luontoon tai voi puuhata puutarhassa jotain. Vaikka maailma näyttää siltä, miltä näyttää, ja olemme pieniä ja vajavaisia ihmisiä, toivoa ei saa koskaan menettää.”
Mitä haluaisit elämässäsi vielä tehdä?
”Haluan soudella enemmän kajakilla. Mökillämme on kajakit, ja niillä souteleminen on niin rauhoittavaa. Kokeilin viime kesänä suppailuakin. Olen utelias ja haluan kokeilla uusia asioita. Uteliaisuus pitää virkeänä.
En usko, että näin hyvää musikaaliroolia kuin Olga Niin kuin taivaassa -esityksessä tulee enää vastaan, ellen pääsisi abbedissaksi Nunnia ja konnia -esitykseen – se on niin hauska rooli. Toivon, että saan vielä tehdä jonkun hyvän ja kypsän naisen roolin. Kypsien naisten tarinat ovat aina mielenkiintoisia.”