Anne Pohtamo kokee uskon syventäneen äidinrakkauttaan – Lapsenlapsilleen hän on helläsydäminen mamma: ”Heidän hoitamisensa on mieluisinta maailmassa”
Evankelista Anne Pohtamo löysi uskon 32 vuotta sitten. Vuosikymmenten jälkeen rukous rakentaa siltaa Annen ja muistisairaan äidin välille.
Usko on syventänyt äidinrakkautta Annessa. "Olen sanonut lapsilleni, että he saavat aina tulla luokseni, koskipa asia mitä tahansa.”
Toissa syksynä Anne Pohtamo otti yhteyttä tutun seurakunnan pastoriin ja pyysi tätä tulemaan äitinsä luokse hoivakotiin jakamaan ehtoollista. Äiti muutti hoivakotiin vuonna 2011, kun Alzheimerin tauti alkoi edetä nopeasti Annen isän kuoleman jälkeen.
Ehtoollinen järjestyi, ja pienelle joukolle varattiin rauhallinen nurkkaus palvelutalosta.
”Aloitimme hetken laulamalla yhdessä muutaman hengellisen laulun. Äidin muisti ja puhekyky ovat jo menneet, mutta kuullessaan tutun musiikin hänen ryhtinsä oikeni, silmät alkoivat loistaa ja äiti laittoi kätensä ristiin. Tällainen oli hänen olemuksensa koko ehtoollisen ajan.”
Kun Anne oli pieni, he lausuivat äidin kanssa aina päivän päätteeksi iltarukouksen. Vuosikymmeniä myöhemmin musiikki ja rukous luovat edelleen yhteyttä, vaikka sanoja ei olisikaan.
”Äiti muistutti minua siitä, kuinka ihminen on kuin sipuli: vaikka päällimmäiset kuoret, kuten puhekyky tai muisti, riisuttaisiin pois, ydin on ennallaan. Kaiken luopumisen keskellä on lohdullista, että äidillä se on usko ja luottamus Jumalaan.”
Saman ilon ja toivon Anne itsekin löysi uskosta 32 vuotta sitten.
Tilaa Seura ja jatka lukemista
Tämä artikkeli on tilaajille varattua maksullista sisältöä.