Eicca Toppinen mielsi itsensä lähiönuoreksi, josta ei kauluspaitaa tule – ”Olin sinnikäs asioissa, jotka olivat minulle tärkeitä”
Eicca Toppinen ei kapinoinut vanhempiaan vastaan, mutta kompensoi kiltteyttään satunnaisella pahanteolla. Kapinahenki jatkui sellolla soitetulla metallimusiikilla Apocalypticassa.
Apocalypticasta tuttu Eicca Toppinen kertoo olleensa kiltti lapsi, mutta syyllistyneensä kaikenlaiseen pahantekoon.
Kun Apocalyptican Eicca Toppisen luokkakaverit olivat viikonloppuisin pitkään ulkona, hän joutui tulemaan ajoissa kotiin. Vantaan Hakunilassa asuvalla teinillä oli tiukka liikkumisvapaus, koska alue ei ollut vanhempien mielestä turvallinen.
Kotona Toppinen sanoo olleensa kiltti lapsi. Opettajien kanssa hän kuitenkin saattoi ottaa yhteen, koska on aina kokenut vastustusta auktoriteetteja kohtaan. Varta vasten ilkeä Toppinen ei ole koskaan ollut, mutta saattoi kompensoida kiltteyttään satunnaisella pahanteolla.
”Saatoin piirrellä koulun seinille, rikkoa joskus paikkoja tai jopa sytytellä jotain. Se oli piilokapinaa, turvallista anarkiaa, joka oli oma salainen juttuni. Hakunilassa oli aika helppo löytää seuraa, jossa tehdä kaikkea hölmöä.”
Vanhempiaan Toppinen ei uhmannut. Esimerkiksi kotiintuloajat eivät olleet neuvoteltavissa. Joskus hän saattoi ”livahdella”, mutta se ei mahdollistanut isompaa rönyämistä, kuten juomista.
”Isäni oli tietyissä asioissa niin tiukka ja jyrkkä, ettei perinteinen riitely ollut hedelmällistä. Kehitin itselleni lehmänhermot ja hyvät neuvottelutaidot. Olin sinnikäs asioissa, jotka olivat minulle tärkeitä. Vaikka tyrmättiin, niin jaksoin aina yrittää ja lähestyin asiaa toista kautta. Ehkä minulle on kehittynyt siitä syystä hyvät neuvottelutaidot. Riitelykulttuuria en koskaan oppinut. En ole hyvä riitelemään, enkä menetä helpolla malttiani.”
Toppinen myöntää kokeneensa aiemmin elämässään konfliktien pelkoa. Hän uskoo sen olleen opittu toimintamalli, jonka erityisesti monet miehet voivat tunnistaa itsessään – on helpompi antaa periksi ja jupista itsekseen.
”Se on valheellinen ratkaisu. Kenenkään kannalta ei ole loppujen lopuksi hyvä, ettei sano sitä, mitä ajattelee.”
Eicca Toppinen oli nuori kapinallinen
Lapsena musiikista kiinnostunut Toppinen sai sellon ja rummut. Rumpujen soittoa hän ei ole koskaan opiskellut, mutta sellosta tuli hänelle tärkeä.
”Aloitin verrattain myöhään soittamaan selloa, 9-vuotiaana. Se on klassisen musiikin piireissä aika myöhään.”
Hän haki ensimmäistä kertaa 15-vuotiaana Sibelius-Akatemian nuorisokoulutukseen, jonne otettiin vain muutama erityislahjakas nuori vuodessa. Opettajat olivat samat, kuin korkeakoulupuolella. Ovet avautuivat vuonna 1992, jolloin Toppinen oli 17-vuotias. Korkeakouluun hän pääsi kaksi vuotta myöhemmin.
Toppisen nuoruuden kapina siirtyi jollakin tavalla hänen taiteeseensa. Hän uskoo, että kapina on iso syy sille, miksi metallimusiikkia selloilla soittava Apocalyptica on olemassa.
Toppinen sanoo, että koki usein jonkinlaista ulkopuolisuutta Sibelius-Akatemian ilmapiirissä, vaikka viihtyi koulussa ja sai sieltä hyviä ystäviä. Klassisen maailman estetiikka soti toisinaan nuorta muusikkoa vastaan: pukuleikit smokkien ja frakkien kanssa olivat hauskoja, mutta Toppinen mielsi itsensä lähiönuoreksi, ”josta ei kauluspaitaa tule”.
”Se oli anarkiaani ja tapani soittaa klassista musiikkiakin on aina ollut voimaperäistä. Diggasin heviä niin paljon, ja halusin soittaa sitä sellolla. Heviä ei siihen aikaan klassisissa piireissä arvostettu. Ei sitä suoranaisesti tuomittu, mutta veto siihen suuntaan oli kova.”
Baariin verkostoitumaan, vanhemmille lepäämään
Kotona Toppinen asui 20-vuotiaaksi asti, koska silloin ei ollut varaa asua yksin. Hän teki satunnaisia esiintymisiä keikoilla tai Radion sinfoniaorkesterin kanssa, mutta saatu palkka meni juomiseen.
”Baareissa verkostoiduttiin paremmin kuin koulussa, se oli sosiaalinen foorumi. Baareissa roikuttiin usein sunnuntaista torstaihin, mutta ei viikonloppuisin, koska silloin kaikki amatöörit olivat liikenteessä. Viikonlopuiksi menin usein vanhempien luokse toipumaan, syömään hyvin ja lepäämään, saunomaan ja nukkumaan. Sitten jaksoi taas.”
Sellisti muistelee taideporukoissa istumista lämpimästi. Yksi merkillepantavimmista yksityiskohdista oli se, että samassa pöydässä saattoi istua kaiken ikäistä väkeä. Taidealoilla ei ole ikäsyrjintää.
”Emme olleet vain oman ikäryhmämme kanssa, oli kaiken maailman soittajia kaikista ikäluokista, mikä teki niistä keskusteluista mielenkiintoisia ja rikkaita. Sain paljon ystäviä, jotka saattoivat vaikka olla Akatemialla 30 vuotta vanhempia opettajia. Se on ollut hienoa noissa taidekuvioissa, että saa tehdä töitä kaikenikäisten ihmisten kanssa.”
Sellistin koti on nyt Norjassa
Nykyään Norjassa asuva 48-vuotias Eicca Toppinen rentoutuu muun muassa meditaation, joogan, ulkoilun ja lukemisen parissa. Vastikään Eicca – Yhdistävä tekijä -elämäkerran (Johnny Kniga) julkaissut Toppinen lukee monipuolisesti itseään kiinnostavista aiheista, mutta fiktiota hän ei ole aikoihin lukenut.
”Fiktio on minulle lomalukemista. Olen lukenut kaikki nesbøt, keplerit ja wallanderit aikanaan läpi, mutta en moneen vuoteen ole löytänyt romaaneihin aikaa tai kiinnostusta. Luen nykyään tieto- ja taitopainotteisesti, esimerkiksi filosofiaa, neurologiaa ja bisneskirjallisuutta.”