Herrasmiesjätkät Eino Grön ja Heikki Paavilainen kertovat syvästä ystävyydestään, joka karistaa kiireen ja tuo mielenrauhaa: ”Olemme tasavertaiset”

Eino Grönin läsnäolo rauhoittaa Heikki Paavilaista. Miehet tutustuivat kymmenen vuotta sitten, ja heistä tuli hyvät ystävät.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Koko tämän kymmenen vuoden aikana kaikki on ollut kanssasi niin helppoa. Asiat sanotaan suoraan, koskaan ei ollut mutkia”, Heikki toteaa Einolle. © Tommi Tuomi

Eino Grönin läsnäolo rauhoittaa Heikki Paavilaista. Miehet tutustuivat kymmenen vuotta sitten, ja heistä tuli hyvät ystävät.
(Päivitetty: )
Teksti: Tyyne Pennanen

Pälkäneen kesämökin tupaan on katettu kahvipöytä, mutta Eino Grönin ja Heikki Paavilaisen ajatukset ovat Floridassa. Heidän suosikkijoukkueensa Florida Panthersilla on kovat ajat, koska Tampa Bay on voittanut joukkueen jo kaksi kertaa.

Miehet päätyvät kuitenkin siihen, ettei heidän joukkueensa peli ole vielä pelattu. Florida Panthersilla on sentään Aleksander Barkov.

”Barkov on joukkueen sielu. Vaikka hän ei aina tee maaleja, hän on aina osallisena jossakin”, Eino Grön sanoo.

Heikki ja Eino puhuvat tavatessaan usein urheilusta. Ystävykset ovat tunteneet toisensa kymmenen vuotta, ja yhteys löytyi heti ensimmäisellä tapaamisella.

Jää suli heti

Etukäteen Heikki Paavilaista jännitti. Hän oli sopinut tapaamisen Eino Grönin kanssa ja odotti tätä Pirkanhovissa huoltoasemalla. Heikki on koulutukseltaan näyttelijä, mutta hän oli jo pitkään työskennellyt myös teatteriohjaajana ja -johtajana. Kesäisin hän pyöritti ja pyörittää edelleen vaimonsa Mervi Paavilaisen kanssa Valkeakosken ja Sappeen kesäteattereita.

Oli loppuvuosi 2012, ja hän oli valmistelemassa Valkeakosken Apianniemelle fiktiivistä musikaalikäsikirjoitusta, joka kertoi Olavi Virrasta ja Topi Sorsakoskesta. Heikki toivoi saavansa mukaan myös Einon. Niin näytelmä kertoisi kolmesta legendaarisesta iskelmälaulajasta.

Mutta lähtisikö Eino mukaan? Hän oli iso tähti, ja Heikki mietti, miten juttu lähtisi luistamaan.

”Mutta jää suli jo ensimmäisen kahvikupin aikana”, Heikki Paavilainen muistelee.

”Minusta Heikin idea oli hyvä. Olen aina ollut valmis lähtemään uuteen, ja ajattelin, että musikaali voisi tuoda uutta säpinää uraani”, Eino kertoo.

Oli kesäyö -nimisestä musikaalista tuli menestys, ja sitä esitettiin loppuunmyydyille katsomoille. Pari vuotta myöhemmin 26-henkinen työryhmä vei esityksen Floridaan, missä sitä esitettiin West Palm Beachin Suomi-talossa.

”Floridassa sain nähdä Einon toisen maailman”, Heikki sanoo.

Eino Grönillä oli asunto nelisenkymmentä vuotta Palm Beachissä, missä hän viihtyi varsinkin talvisin. Hän möi asuntonsa huhtikuussa.

”Nyt suomalaisuus siellä murenee. Korona oli takaisku, kun talot ja autot olivat siellä tyhjillään. Parin vuoden aikana moni kypsytteli ajatusta, ja nyt he ovat myyneet talonsa ja autonsa pois. Sanovat, että ikää on jo tullut niin paljon, että haluavat pysyä mieluummin Suomessa, Eino sanoo.

Heikin tekemä käsikirjoitus kolmesta legendaarisesta iskelmälaulajasta kertovaan musikaaliin vakuutti Einon ensimmäisen kahvikupillisen aikana. Samalla miehet ystävystyivät.

Heikin tekemä käsikirjoitus kolmesta legendaarisesta iskelmälaulajasta kertovaan musikaaliin vakuutti Einon ensimmäisen kahvikupillisen aikana. Samalla miehet ystävystyivät. © Tommi Tuomi

Työläisperheiden lapset

Eino ja Heikki ovat omien sanojensa mukaan pikkukaupunkien poikia. Eino varttui Porin Reposaaressa aikana, jolloin sinne pääsi vain lautalla.

”Kun silta tuli, kaikki nuoret muuttivat heti pois”, Eino sanoo ja naurahtaa.

Einon vanhemmat tapasivat toisensa merillä, kun he olivat töissä höyrylaivalla. Isä työskenteli ensin lämmittäjänä ja myöhemmin tunkkina eli rasvarina. Äiti piti huolta miehistön ruokahuollosta.

”Äiti oli kaikkien kanssa kaveri ja Satakunnan piirin uintimestari. Hän innostui laulamaankin vähän paikallisessa kirkkokuorossa. Isä harrasti nuorena painia mutta ei koskaan kertonut, että hän voitti sarjojakin. Sen sain selville vasta myöhemmin.”

Nuorena Einokin harrasti painia ja sai sitä kautta tuttuja eri puolelta Suomea.

Kotoaan hän oppi, että työ on avain parempaan elämään. Luokkamatka kulki Reposaaren työläiskodista taiteilijaksi Helsinkiin, missä hän vähitellen muutti isompaan asuntoon ja lopulta Espoon Haukilahteen.

1960-luvulla se oli Suomen Payton Place. Siellä asui paljon tunnettuja ihmisiä, kuten Aira Samulin, Vesa Matti Loiri, Danny ja Frederik.

Eino asuu edelleen samassa talossa.

Heikki on kotoisin Valkeakoskelta, missä hän varttui vanhempiensa ainoana lapsena. Äiti oli töissä lankatehtaalla, isä työskenteli taksikuskina. Myös Heikki oppi, että töitä on tehtävä. Ensimmäistä kertaa hän oli töissä 14-vuotiaana taksin ULA-keskuksessa ja sen jälkeen ”bensanletkun jatkeena” huoltoasemalla.

Vanhemmiltaan hän oppi, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia.

”Tapaan kenet tahansa, niin on saman tekevää, kuinka paksu lompakko hänellä on. Kaikki työt ovat yhtä arvokkaita.”

Empun rauhoittava läsnäolo

Pälkäneen punainen hirsitalo oli aikoinaan kyläkoulu. Sen porstuassa ovat pienet oppilaat odottaneet oppitunnin alkua. Heikin isovanhemmat ostivat sen sata vuotta sitten, ja myöhemmin siitä tuli Heikin mummola. Siellä hän vietti lapsuuden kesälomiaan mummunsa kanssa. Hän kävi siellä myös vanhempana ja muistaa, kuinka mummun radiossa soi Eino Grön.

Heikki on samanikäinen kuin Einon poika, mutta ikäero ei ole koskaan tuntunut heidän ystävyydessään.

”Olimme heti samalla viivalla. Olemme tasavertaiset. Meillä molemmilla on kilometrejä takana. Olemme nähneet elämää Suomessa ja maailmalla”, Eino sanoo.

”Empun läsnäolo rauhoittaa minua. Hän ottaa kaikki asiat tyynesti ja kuuntelee toisen aina loppuun asti. Se tarttuu minuun, kiire lähtee pois”, Heikki sanoo, katsoo Einoa ja lisää:

”Vähän kuin siinä sinun biisissä Vähemmän kiirettä, enemmän aikaa.”

Heikin mökin pihassa on sauna, josta voi köpötellä Pinteleen rantaan ja pulahtaa veteen. Kesällä miehet suunnittelevat saunovansa yhdessä.

Myös Eino viettää tänä kesänä aikaansa Pälkäneellä, koska hän esiintyy Sappeen kesäteatterissa Heikin kirjoittamassa Tango D’Amore -musikaalissa. Tällä kertaa musikaali kertoo pelkästään Einon elämästä.

”Parhaillaan etsimme täältä asuntoa minulle kesäksi”, Eino sanoo.

Eino Grön meni naimisiin samana päivänä ja vuonna, kun Heikki syntyi. Ikäero ei kuitenkaan ole koskaan vaikuttanut ystävyyteen.

Eino Grön meni naimisiin samana päivänä ja vuonna, kun Heikki syntyi. Ikäero ei kuitenkaan ole koskaan vaikuttanut ystävyyteen. © Tommi Tuomi

Häät ja syntymä

Itse asiassa miehillä saattaa olla kohtalonyhteys. Eino ja hänen vaimonsa Marjatta menivät naimisiin 12. toukokuuta vuonna 1962. Samana päivänä Heikki syntyi.

”Olisin luultavasti syntynyt samaan kellonaikaankin, jollei teidän häänne olisi myöhästyneet.”

Einoa alkaa naurattaa, kun hän muistelee häitään.

Kirkko oli jo täynnä vieraita, ja Eino odotti kirkon eteisessä puntti tutisten, että pappi tulisi paikalle. Tilanne oli hänen mielestään tarpeeksi jännittävä ilman myöhässä olevaa pappiakin. Suntio riensi lopulta paikalle ja kysyi, oliko Eino muistanut varata papin. No, ei ollut.

Onneksi suntio sai järjestettyä lähellä asuneen eläkkeellä olevan rovastin kirkolle.

”Hän vihki meidät vanhanaikaisesti todella pitkän kaavan kautta. Mutta ei se mitään, pääasia, että saatiin pappi paikalle.”

Eino ja Marjatta ovat olleet naimisissa 60 vuotta. Marjatta joutui Alzheimerin takia hoitokotiin vuonna 2015.

Koronapandemian aikana Einoa ei päästetty katsomaan vaimoaan.

”He toivat hänet toisen kerroksen parvekkeelle ja sain pihalta katsella häntä. Kahdessa kuukaudessa hänen kuntonsa oli romahtanut. Näin, ettei hän enää pystynyt kävelemään, vaan käveli kahden hoitajan tukemana.

Vielä ennen pandemiaa Marjatta ja Eino olivat käyneet yhdessä sauvakävelyillä.

”Ja Marjatta meni lujaa.”

Einon mielestä hoitokodissa oltiin liian tiukkoja karanteenin suhteen. Hän epäilee, ettei Marjatta päässyt liikkumaan ollenkaan, eikä hänen kanssaan juteltu. Se on hänen mielestään ainoa selitys sille, miksi vaimon kunto romahti niin nopeasti. Marjatta lopetti myös melkein kokonaan puhumasta. Hänen kuntonsa ei ole palautunut enää koronan jälkeen entiselleen, mutta onneksi hän kuitenkin syö vielä hyvin.

”Se on surullista.”

Eino vaikenee hetkeksi.

”Kyllä se on ihan totta, mitä hoitolaitoksista puhutaan. Ne ovat kurjassa jamassa, koska ei vain ole tarpeeksi hoitajia.”

Kun Marjatta sairastui, Heikin ja Einon ystävyys syveni.

”Kun soitin Einolle, aina se ensimmäinen kysymys oli, että miten te voitte.”

Tänä kesänä ystävykset näkevät töiden ansiosta tavallista enemmän. Heikki pohtii, pitäisikö hänen aloittaa golf. Eino voisi opettaa.

”Toisaalta pelkään, että se vie minut kokonaan.”

Heikki ehdottaa Einolle frisbee-golfia. Ratakin olisi lähellä.

”Jaa, sitä en ole vielä kokeillut. Ihan mielenkiintoista…”, Eino vastaa, mikä ilmeisesti on kohtelias ”ei kiitos”.

Sellainen Eino Heikin mielestä on. Herrasmiesjätkä. Maanläheinen, luotettava ja aina kohtelias.

Siltä vaikuttaa myös Einon ystävä, Heikki.

Lue myös: Seuran Elävä Legenda Eino Grön, 82, ei haaveile eläkkeelle jäämisestä: ”Antaessani itsestäni kuulijalle saan samalla itselleni”

X