Eppu Nuotion ja Tiina Brännaren romaani kannustaa rohkeuteen: ”Moralistit älkööt nostako sormeaan naiselle, joka toimii niin kuin miehet”

Eppu Nuotio ja Tiina Brännare juhlistavat yhteistyönsä tasavuosia ja kirjoittivat yhdessä kesäromaanin, jossa nainen toimii rohkeasti.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Eppu Nuotion ja Tiina Brännaren romaanissa päähenkilö Kiti lähtee kesälomalla seikkailulle Lappiin.

Eppu Nuotio ja Tiina Brännare juhlistavat yhteistyönsä tasavuosia ja kirjoittivat yhdessä kesäromaanin, jossa nainen toimii rohkeasti.
Teksti: Marja-Terttu Yli-Sirniö

Eppu Nuotio ja Tiina Brännare ovat aiemmin kirjoittaneet yhdessä näytelmiä ja musikaaleja. Nyt yhteistyössä on syntynyt romaani Veto.

Kuinka kirjan ajatus syntyi?

Eppu: Kustantaja kysyi minulta, olisinko kiinnostunut kirjoittamaan kesäisen lukuromaanin, jossa mukana olisi myös vähän erotiikkaa.

Vastasin, että ei kiinnosta, koska se tuntui kerta kaikkiaan itselleni vieraalta ajatukselta. Kun kerroin kustantajan ehdotuksesta Tiinalle, hän sanoi, että kirjoitetaan se yhdessä.

Tiina: Olin heti sitä mieltä, ­että ehdottomasti kirjoitetaan. Minusta se oli loistava idea.

Jos Epulle erotiikkasävyisen romaanin kirjoittaminen oli vieras ajatus, minulta riittäisi ideoita ja ajatuksia siihenkin suuntaan. Ja eikö sinulle Eppu sanottu, että nyt olisi tilausta naisen kirjoittamalle eroottiselle romaanille?

Eppu: Kyllä. Toiveena oli nimenomaan tarina, jossa nainen on toimija. Minä edelleen vähän epäröin, että osataanko me edes kirjoittaa sellaista. Mutta kun ehdotin kustantajalle, että tekisimme romaanin yhdessä, heidän mielestään se oli hyvä idea.

Tiina: En ole ennen kirjoittanut kirjaa, mutta tämä on ollut ihan mielettömän ihanaa. Mahtava kokemus.

Eppu Nuotio ja Tiina Brännare ovat tehneet töitä yhdessä 30 vuotta. Mikä heitä vetää yhteen työtovereina ja ystävinä?

Eppu: Ainakin me olemme kumpikin kurinalaisia. Jos jotain aletaan tehdä, se tehdään loppuun eikä jätetä kesken. Me emme lannistu. Tässä työssähän tulee turpaan koko ajan.

Tiina: Me ollaan molemmat myös hirveän ahkeria. Ja lujaa on aina mennyt, sillä ideoita riittää ja uusia syntyy jatkuvasti. Me alamme myös heti toimia. Mutta 30 vuotta, onhan se todella aika pitkä aika.

Eppu: Ja erityisesti näissä hommissa, joissa työtoveruudet kestävät yleensä kolme kuukautta, ja sitten taiteelliset ristiriidat voivat katkaista hyvinkin alkaneet suhteet. Meille tärkeää on, että pystymme sanomaan toiselle asiat suoraan.

Tiina: Niin, että toinen ei loukkaannu tai vedä hernettä nenään, jos tulee erimielisyyttä. Se on meillä ehkä tärkeintä, että voimme antaa suoraan sekä kannustavaa palautetta että kritiikkiä.

On aina kiinnostavaa, kuinka ­romaani syntyy, kun sillä on kaksi kirjoittajaa. Kuinka te sen teitte?

Eppu: Työtapamme oli aika­ lailla sama kuin kirjoittaessamme näytelmiä. Käymme ensin tarinan läpi, jotta molemmat ­tietävät, mistä siinä on kyse ja keitä ­henkilöitä on mukana.

Päätämme myös, mistä tarina alkaa ja ­miten se päättyy. Tietyt karttamerkit täytyy olla, kun kirjoittajia on kaksi, vaikka toki paljon muuttuu kirjoitusprosessin aikana.

Tiina: Sitten katsoimme, kumpi tarinan aloittaa, ja nyt muistaakseni Eppu aloitti.

Romaanin tapahtumat käynnistyvät helsinkiläisessä ravintola Elitessä, jossa olemme usein istuneet.

Kirjoittaminen etenee niin, että toinen kirjoittaa lisää toisen tekstiin, muokkaamme sitä yhdessä ja mietimme, mitä seuraavaksi tapahtuu. Työ etenee keskustellen.

Eppu: Ihan viimeiseen sekuntiin asti vielä korjataan ja katsotaan, onko tarinassa jotain, mikä­ ei toimi.

Nyt meinasi tapahtua ihan älytön virhe. Romaanissa on kohta, jossa päähenkilö Kiti poistaa kännykästään sim-kortin, mutta lukee sillä edelleen viestejä ja soittaa.

Tiina huomasi aivan viime hetkellä, että eihän se ole mahdollista, puhelin ei toimi ilman tuota sim-korttia. Onneksi ehdimme vielä korjata virheen.

Lue myös: Maija Kajannon Korvapuustikesä on kuin raikas kesäsade – ”Kirja sai huokaamaan haikeasti nuoruuden perään”

”Moralistit älkööt nostako sormeaan naiselle, joka toimii niin kuin miehet toimivat.”

Romaanin päähenkilö Kiti on ­aika reteä nainen. Hän on elämän ja miesten suhteen aktiivinen ja ottaa sen, mitä haluaa. Onko ­hänessä jotain sellaista, josta meidän muiden naisten kannattaisi ottaa esimerkkiä?

Tiina: Hän kannustaa rohkeuteen. Jos nainen haluaa tehdä jotain, hänellä on oikeus siihen. Jos haluaa saada kokemuksia ja jos on vapaa ja itsenäinen ihminen, niin miksei?

Moralistit älkööt nostako sormeaan naiselle, joka toimii niin kuin miehet toimivat.

Eppu: En tiedä, onko Kitistä esimerkiksi, koska hän on sellainen sähläri. Mutta oleellista on, että koska hän on aikuinen ja vapaa, hänellä on oikeus tehdä omalla elämällään mitä haluaa.

Me olemme myös sitä mieltä, että­ Kiti olisi täydellinen tv-sarjan päähenkilö.

Lue myös: Haluatko tarttua kesällä kirjaan, joka koskettaa? Kokosimme tunteikkaat kirjatärpit lomalaisille

Eppu, olet kirjoittanut yhdessä­ myös esimerkiksi tyttäresi Annan­, Tuutikki Tolosen ja Pirkko Soinisen kanssa. Mikä ratkaisee sen, kirjoitatko kirjan yksin vai yhdessä?

Eppu: On töitä, joihin en tarttuisi yksin, mutta jonkun toisen kanssa kirjoittaminen on kuin ihana eväsretki, jossa tarjolla on mansikoita ja samppanjaa. Veto-romaani on juuri sellainen.

Kun kirjoittaa yksin, on aina oman päänsä varassa, mutta kun kirjoittaa toisen kanssa, on se toisen ihmisen pää, joka ruokkii tarinaa. Ja se on ihanaa!

Ne jutut, jotka teen jonkun toisen kanssa, syntyvät toisen kanssa keskustelusta: tuohan olisi ihana aihe kirjoittaa näytelmäksi tai romaaniksi. Se mitä kirjoitetaan yhdessä, syntyy siis aina toisen ihmisen kanssa.

Sen sijaan sellaista aihetta, jonka olen saanut itsekseni, en koskaan kirjoita toisen kanssa. Omat ideani kirjoitan aina yksin ja itse.

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 7/22.

Veto-kirjan julkaisija on Otava. Viva-lehteä julkaisee Otavamedia. Yhtiöt kuuluvat samaan konserniin.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X