Harry ”Hjallis” Harkimo purjehti 1980-luvulla yksin maailman ympäri: ”Psyykkinen paine oli kauhea – pisimpään olin yli 7 viikkoa yksin merellä”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Harry ”Hjallis” Harkimo
Kuva vuodelta 1985. © OM-arkisto
Hjallis Harkimo lauloi Riki Sorsan ja Kari Kuivalaisen kanssa yksinpurjehdusjuhlissa ennen lähtöänsä purjehdukselle maailman ympäri. Mistä idea sai alkunsa?

Mihin tapahtumaan kuva liittyy?

”Se on Helsingin Kaivohuoneelta yksinpurjehdusjuhlilta, olisiko vuodelta 1985. Vuotta ennen matkaan lähtöä. Kuvassa on lisäkseni oikealla Riki Sorsa ja hänen vieressään Kari Kuivalainen. En muista kuka tuo neljäs henkilö on.”

Mitä laulua laulatte?

”Kuivalainen oli tehnyt kappaleen Haaveissa vainko oot mun Syksyn Sävel -kilpailuun, jossa Riki sen lauloi. Noihin juhliin Kuivalainen oli muuttanut laulun sanoja sopimaan yksinpurjehdukseen: sä saavuit satamaan, paikkaan venattuun ja muuta sellaista.”

Laulatko myös itse?

”En ole laulajamiehiä, liikuttelen suuta hiljakseen.”

Oliko Riki hyvä kaverisi?

”Joo, Lauttasaaren vuosista asti, lapsuuden tuttu. Sipoossa Riki asui vastapäisellä saarella. Vietimme paljon aikaa yhdessä.”

Miksi juhlat järjestettiin?

”Olin lähdössä yksipurjehdukselle maailman ympäri. Tuossa vaiheessa en tiennyt asiasta mitään. En ollut purjehtinut metriäkään yksin. Keräsin matkaa varten 4,5 miljoonaa markkaa. Kaivohuoneen pr-tapahtumassa oli 550 ihmistä, yhteistyökumppaneita, sukulaisia ja ystäviä.”

Mistä idea yksinpurjehdukseen?

”Olin aiemmin purjehtinut miehistön kanssa maailman ympäri. Sen jälkeen luin kirjoja yksinpurjehduksesta. Se oli kiehtova ajatus. Päätin, että se pitää tehdä.”

Mikä asiassa kiehtoi?

”Seikkailu, ja että se oli kilpailu. Ja se, että teen yksin jotain, jossa kukaan ei ole auttamassa.”

Hjallis Harkimo

Hjallis Harkimo on purjehtinut kolme kertaa maapallon ympäri ja kaksitoista kertaa Atlantin yli. Pekka Nieminen / om-arkisto

Miten purjehdus sujui?

”Ei se helppoa ollut. Meinasi henki mennä, yhdeltä kilpailijalta menikin. Oma veneeni pyörähti kerran ympäri. Vain puolet veneistä pääsi maaliin, loput rikkoutuivat. Psyykkinen paine oli kauhea. Pisimpään olin yli seitsemän viikkoa yksin merellä. Siinä oppi tuntemaan itsensä. Kaikkiaan kilpailu kesti yhdeksän kuukautta. Purjehdusten aikana nukuin tunnin kerrallaan. Heräsin aina katsomaan, että vene kulkee kunnolla.”

Jouduitko koviin myrskyihin?

”Ei siellä ollut oikeastaan muuta kuin myrskyjä Kapkaupungin ja Australian sekä Australian ja Rion välillä. Aallot olivat korkeimmillaan 20 metrisiä. Vene on kuin kaarnalaiva laineilla.”

Mitä reissu opetti?

”Sain itseluottamusta. Pystyn toteuttamaan asioita, joista haaveilen. Parasta oli, että pääsin ehjänä maaliin, olin kolmas kisassa.”

Vieläkö tykkäät purjehtia?

”Ei mun tarvitse eikä kiinnostakaan. Meri sinänsä on mulle elintärkeä. Asun meren rannalla ja näen sen joka aamu, kun herään. Meren näkeminen rauhoittaa.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 8/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X