Kirjailija Timo Parvela, 60, sai koskettavimmat palautteensa saattohoitopotilaiden omaisilta: ”Sen voimalla jaksaa tehdä”
60 vuotta täyttävä lastenkirjailija Timo Parvela aikoo jatkaa kirjoittamista ainakin vielä kymmenen vuotta.
Lastenkirjailija Timo Parvela katsoo uraansa taaksepäin. Parvela täyttää toukokuun 19. päivä 60 vuotta.
Kun rakastettu lastenkirjailija Timo Parvela oli itse lapsi, hänellä oli monia eri unelma-ammatteja. Välillä lentäjä, metsänhoitaja tai arkkitehti.
Yhden asian kirjailija muistaa kuitenkin sykähdyttäneen erityisesti jo silloin – lukemisen.
Lapsena Parvelan suosikkeja olivat ruotsalaiskirjailija Nils-Olof Franzenin etsiväsarja Agaton Sax ja Väinö Nuortevan ”Ollin” pakinat. Kun hän luki lapsena huumorikirjailija Nuortevan tekstiä perheelleen ääneen, kaikki alkoivat nauraa. Se oli avainkokemus.
”Tuli semmoinen olo, että vitsi, tässä on jotain. Tällaista haluaisin tehdä, saada ihmisistä reaktion tekstillä.”
25-vuotiaana opettajaksi valmistumisen kynnyksellä Parvela päätti, ettei ole liian myöhäistä kokeilla. Hän alkoi ”lainata” yliopistolta kirjoituskoneeseensa paperia ja kirjoittaa. Parvela otti itse yhteyttä kustannustoimittajaan. Romaanikäsikirjoitus seisoi tämän pöydällä vuoden, ennen kuin tuli puhelu:
”Tässä on potentiaalia. Tehdään tästä romaani.”
Parvelan ensimmäinen romaani Poika (Tammi) ilmestyi vuonna 1989. Se oli tarkoitettu nuorille ja kertoi pojasta, joka eli murrosikäänsä.
Huumori on lastenkirjallisuudessa valtavirtaa
Yli sata lastenkirjaa myöhemmin, Parvela on ollut kirjailija 30 vuotta. Toukokuun 19. päivä hän juhlii 60-vuotissyntymäpäiväänsä.
Syntymäpäivän lähestyminen on saanut Parvelan ajatukset menneeseen. Kirjailijan kotona Kirkkonummella on aurinkoinen kevätpäivä, ja 2-vuotias Heppu-koira pyörii iloisesti aitauksessaan pihalla.
Parvela ei ajattele olevansa lastenkirjailija vain siksi, että hän oli opettaja. Toki opettajuus vaikutti kirjojen aiheisiin ja inspiroi niiden hahmoja, kuten Ella-kirjoissa. Löytyyhän jokaisesta luokasta yksi Ella, Pate, Tuukka ja Pukari.
Lastenkirjat ovat Parvelan oma tapa kertoa tarinaa.
”Minulla on ollut täysin vapaat kädet olla hölmö, hauska, koskettava, syvällinen ja kaikkea sitä. Tyylilajini on ollut pitkään komiikka ja huumori. Siihen lastenkirjallisuus on sopinut valtavan hyvin.”
Parvela näkee, että kaunokirjallisuudessa huumori on tyypillisesti leimattu köykäiseksi, kevyeksi, helpoksi, jopa mitättömäksi. Lastenkirjallisuudessa se taas on valtavirtaa.
Kirjan kirjoitus on edelleen tunteiden vuoristorata
Timo Parvela kirjoittaa joka vuosi kaksi Ella ja kaverit -sarjan teosta ja yhden Pate-kirjan. Lisäksi on muita satunnaisesti vaihtuvia projekteja.
Kirjan aloittaminen on Parvelan suosikkivaiheita kirjoittamisessa. Ensimmäiset kaksi viikkoa menevät kuin siivillä. Esimerkiksi Ella-kirjoissa aloitus tulee jo rutiinilla.
Sitten tulee se vaihe, kun kotona yksin kykkiminen tympii, ja tulee mahdottomalta tuntuvia jumeja. Tarinan kannalta olennainen käänne pitäisi keksiä. Käänteen pitäisi olla iso ja yllättävä, eikä sitä vain keksi.
”Sitten ajattelen, että tämä on ihan paska ammatti ja en jaksa tätä yhtään enää”, Parvela hekottaa.
Timo Parvela: Kirjoitusjumi voi tuntua pelottavalta
Uran alussa luovat blokit ja jumit pelottivat. Ne tuntuivat maailmanlopulta. Mitä jos mitään sanottavaa ei enää koskaan olisi?
Nyt ammattitaito ja kokemus ovat opettaneet, että kun vaikeita vaiheita tulee, tekstin täytyy antaa olla vähän aikaa. Parvela käy koiran kanssa lenkillä tai hiihtää. Voi kulua päiviäkin, ennen kuin sanat palaavat takaisin.
Kaikista parhaimmalta tuntuu, kun viimeinen piste on lyöty ja teksti lähtee kustannustoimittajalle.
”Silloin minusta tuntuu, että olen maailman kuningas.”
Kirjan päättymistä Parvela juhlistaa lämmittämällä saunan, istumalla kuistilla ja jos mahdollista, kuuntelemalla lintuja. Lomaa hän ehtii kuitenkin pitää vain muutaman päivän, kunnes on aloitettava seuraavan kirjan käsikirjoitus.
Koskettavia lukijapalautteita ja palkintoehdokkuus
Paras palaute, jonka Parvela on saanut kirjoistaan liittyy Maukka ja Väykkä -sarjaan. Parvelan Maukka ja Väykkä ja Karhu Murhinen kertoo pienestä päästäisestä, jolla on mahtava nimi, Karhu Murhinen. Päästäisen elämäntarina kerrotaan sadunomaisesti kuolemaan saakka.
Kaksi eri ihmistä on lähestynyt Parvelaa ja kertonut, että heidän saattohoidossa oleva omaisensa on halunnut, että tarinaa on luettu heille ääneen. Se koettiin lohdullisena.
”Sen hienompaa palautetta en voi tekemisestäni saada. Vaikkei mitään muuta palautetta olisi koskaan tullut, niin tuon voimalla jaksaa tehdä.”
Toinen palaute, joka kantaa Parvelaa eteenpäin ovat isät ja äidit, jotka kertovat, etteivät heidän lapsensa olleet innostuneet lukemisesta, ennen kuin Ella- tai Pate-kirjat ovat sytyttäneet liekin.
Lukuinnon sytyttäminen ja lukeminen ovat Parvelalle tärkeitä arvoja, joihin hän toivoo vaikuttavansa kirjoillaan.
”Lastenkirjallisuus toimii arvokkaana ja tärkeänä porttina. Ilman lastenkirjallisuutta ei ehkä olisi paljon muutakaan kirjallisuutta, koska aika harva aloittaa Kafkalla.”
Timo Parvela oli tänä vuonna ehdolla H.C Andersenin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Palkintoa pidetään ”lastenkirjallisuuden Nobelina”. Parvela valittiin 78 kirjailijan joukosta kuuden ehdokkaan listalle.
”Tämä on hyvä vaihe jonkun uuden löytämiseksi”, Timo Parvela sanoo
Kirjailija ei koe, että mikään oikeastaan muuttuisi 60-vuotissyntymäpäivän johdosta, mutta merkkipäivä saa ajattelemaan enemmän kuin aikaisemmat.
”Mietin miten maailma alkaa suhtautua minuun. Lapsuudessani, kun joku ihminen täytti 60, sen horinoita ei tarvinnut enää kuunnella. Se oli jo toinen jalka haudassa.”
Parvela on huomannut kuinka keho ja mieli suhtautuvat ikääntymiseen eri tavalla. Mieli on sama kuin aina ennenkin, vaikka keho tuntee jotakin uutta.
”Siinä on aika paljon nieltäväksi.”
Kirjailijaa ihmetyttää lisäksi kuinka aika on mennyt ammatinkin puolesta niin nopeasti, ja miten hän on säilönyt itsensä omien tarinoidensa kuplaan kolmeksikymmeneksi vuodeksi.
On myös ajatuksia tulevaisuudesta.
”Ajattelen niin, että tämä on hyvä vaihe minulle jonkun uuden löytämiseksi. Vielä jaksan sen tehdä. Seitsemänkymppisenä en ehkä enää.”
Kirjallisuustyötä ja meriseikkailuja
Tulevaisuudessa Parvelaa kiinnostaisi järjestää lisää ”tarinakonsertteja”, jossa kirjallisuudesta tehdään esittävää taidetta. Kirjaa luetaan musiikin säestämänä ja sitä voi tulla kuuntelemaan paikan päälle.
”Luulen että lastenkirjallisuus hyötyisi siitä, että tekijät ja kirja itse olisivat näkyvillä. Näkymätöntä on vaikeaa löytää ja suositella.”
Parvelan järjestämät tarinakonsertit Ella-kirjoista täyttivät Helsingin Musiikkitalon neljästi keväällä 2018.
Lisäksi Parvela kokee, että meri liittyy vahvasti ”sen jonkun uuden” löytämiseen. Se houkuttaa luonnosta nauttivaa Parvelaa ja hänen vaimoaan.
”Kun vene irtoaa laiturista, siinä on jotain todella rauhoittavaa. Luulen, että suuntaamme seuraavaksi merelle.”
Tähän mennessä Parvela on veneillyt vaimonsa kanssa kotimaan saaristossa, mutta haaveena olisi kiertää Itämerenrannikkoa laajemmin.
Kirjoittamista Parvela aikoo kuitenkin jatkaa tavalliseen tapaan. Seuraavan kesäkuussa ilmestyvän Ella-kirjan teemana on Itämeren suojelu.
Muokattu 20.5 klo 12.40 – Väinö Nuortevan sukunimestä korjattu kirjoitusvirhe