Vuoden 2023 parhaat lastenkirjat – Esittelemme 10 uutuusteosta yhteisiinkin lukuhetkiin: Dinosaurus, noitia, telkkäpesue ja joulua vihaava Ärjyli
Mauri Kunnaksen teokset ja Vaahteramäen Eemeli sopivat hyvin 2020-luvun hahmojen joukkoon, kun vuoden 2023 parhaita lastenkirjoja käydään läpi.
Seura esittelee 10 tänä vuonna ilmestynyttä hyvää lastenkirjaa, joiden joukkoon kuuluu sekä klassikkohahmoja että aivan uusia tuttavuuksia.
Suomalaiskodeissa kaivataan nyt hyviä lastenkirjoja. Vaikka kodeissa luetaan vuosi vuodelta vähemmän, tutkimusten mukaan suomalaiset arvostavat lukemista ja lukutaitoa sekä haluaisivat vieläpä lukea itse enemmän.
Jopa 63 prosenttia pienten lasten vanhemmista kokee lukevansa lapsilleen liian vähän. Kirjoja haluttaisiin lukea enemmän, sillä lukemisen hyvät vaikutukset tunnetaan. Lapselle lukeminen muun muassa tukee puheenkehitystä ja sanavarastoa sekä mielikuvitusta ja tunteidenkäsittelyä. Lukeminen myös rauhoittaa sekä syventää aikuisen ja lapsen sosiaalista suhdetta. Ennen kaikkea se on mukavaa yhdessäoloa.
Hyvä uutinen on se, että uusia lastenkirjoja ilmestyy kirjastoihin ja kirjakauppoihin jatkuvasti. Tarjolla on kaikille ikätasoille sopivia laadukkaita teoksia, sekä mielikuvituksellisia tarinoita että tietokirjoja. Seura esittelee tässä jutussa 10 tänä vuonna ilmestynyttä hyvää lastenkirjaa.
Tämän jutun kirjaraadin muodostivat toimittaja Jukka Vuorio sekä hänen 3- ja 6-vuotiaat lapsensa.
1. Alex T. Smith: Ärjyli ja kauhean kammottava joulu (Otava)
Kirjaa on ollut hersyvän hauska lukea nyt, kun myöhäissyksy on kääntynyt joulunodotukseen. Kirjailija Smith ei ollut perheellemme ennalta tuttu, mutta eloisan hauska kuvitus sai tarttumaan paksuhkoon kovakantiseen kirjaan mielenkiinnolla.
Ärjyli on omalaatuiselta näyttävä suurikokoinen satuolento, kuin härän ja ihmisen risteytys. Joka tapauksessa suuret sarvet istuvat hänen kiukkuiseen persoonaansa. Ärjyli on kiukkuinen, sillä häntä ärsyttää lähes kaikki muu, paitsi ruusukaalit ja hänen rakas ruusukaalivillapaitansa. Erityisesti Ärjyli tuntee vastenmielisyyttä joulua kohtaan.
Niinpä Ärjyli saa idean pilata kaikkien joulun, ja siksi hän lähtee matkalle etsimään Joulupukkia. Matkan aikana hän joutuu monenlaisiin seikkailuihin ja tapaa muita olentoja, mikä saa hänet ainakin hetkittäin ajattelemaan muutakin kuin ruusukaalia.
Teos löytyy myös äänikirjapalveluista, ainakin Storytelistä, ja epäilemättä tarina toimii myös kuunneltuna. Suosittelisin silti ääneen lukemista siten, että lapset voivat samalla katsoa kuvia, jotka sopivat kerrontaan mainiosti. Ärjylin parissa kuluu useampi ilta, tämä ei ole mikään kerralla lukaistava kirja.
2. Mauri Kunnas: Tassulan lasten iltasatukirja (Otava)
Mauri Kunnaksen kirjat ovat olleet perheessämme suuri suosikki jo monen vuoden ajan. Unissakävelijä Herra Hakkaraisen seikkailut ovat aina tuntuneet erityisen sopivilta luettaviksi juuri nukkumaan mennessä, mutta toki muutkin Kunnaksen kirjat kuten Viikingit tulevat, Suomalainen tonttukirja ja Kuningas Artturin ritarit muutamia mainitakseni on luettu moneen otteeseen.
Ennen kaikkea Kunnaksen kirjojen tarinat toimivat kivana lastenviihteenä, mutta kyllä tekstien ja kuvien nyanssit tarjoavat myös aikuisille lukijoille suunnattuja kulttuuria, työelämää, kulutusta tai muutoin yhteiskuntaa sivuavia silmäniskuja.
Tassulan lasten iltasatukirja kokoaa yhteen 8 tarinaa aiemmin julkaistuista kirjoista. Niistä jännittäviä ovat Punahilkka, Vampyyrivaari ja mummo sekä Antero Vipunen. Hassuja puolestaan esimerkiksi Villen viisaritemppu ja Salakäytävä. Takuuvarmaa absurdia tunnelmaa tarjoillee kärkitarinaksi nouseva Herra Hakkarainen Venetsiassa.
Tämän tyyppisiä kokoelmakirjoja Kunnakselta on nähty aiemminkin. Vaikka ne eivät Kunnaksen suurkuluttajille uutta tarjoakaan, niin kokoelmat ovat silti oivallisia tarinapaketteja heille, jotka eivät ehkä ole vielä koko tuotantoa kolunneet läpi.
3. Vuokko Hurme & Noora Katto: Hirveä hoppu (Into)
Hopun eli kiireen aiheuttamat hassunkuriset tilanteet perheen arjessa saavat kirjasta luettuina hymyn lasten huulille, etenkin kun aikuinen lukee tarinan elävästi. Kuvitukset ovat osuvia ja eläväisiä ja muistuttavat hyvällä tavalla hassuja sarjakuvia kuten Viivi ja Wagner ja Kamala luonto.
Ja kiirehän lapsiperheen arkiaamuissa usein on. Joskus hoppu saa aikuisen ja lapsen hampaat kiristymään, vaikka kepeällä asenteella huumorin kautta mietittynä pieni myöhästyminen silloin tällöin ei varmaan ole niin vakavaa, etenkään jos myöhästymisestä stressaaminen aiheuttaa ärtymystä.
Tarinassa Hirveä Hoppu on olento, joka eräänä aamuna ilmestyy lapsiperheen kotiin. Ovi sen sisäänpääsyyn aukeaa, kun äiti nukkuu pommiin ja neuvolakorttikin on hukassa.
Tämä kirja sai etenkin aikuisen miettimään perheen arkiaamuja, jolloin hirveä hoppu tuntuu väkisinkin ryömivän esiin jostakin kolosta. Sen voi huomattavasti paremmin pitää aisoissa pienellä etukäteissuunnittelulla aina edeltävänä iltana.
4. Ville Hytönen & Marja-Liisa Plats: Maa nimeltä Hampampam (Tammi)
Tässäpä ihana nimi lastenkirjalle. Hampampamissa asuu mitä eriskummallisimpia olentoja, jotka puuhissaan ja ajatuksissaan viihdyttävät lukijaa. On esimerkiksi hirviö nimeltä Krankarank, on pieni sininen alati nukkuva puti, ja on susi, joka luuli olevansa ihminen. On myös Puutyyhti, Hilpi-niminen tilhi sekä Possumi-niminen opossumi. Ja niin edelleen.
Pikkuiset tarinat muodostavat yhdessä toimivan kokonaisuuden, joka suo laajan silmäyksen Hampampamin maailmaan. Siellä sopii vierailla yhdessä lapsen kanssa useampaan kertaan. Tarinat sopivat luettaviksi vaikkapa sohvalla rauhoittumishetkissä, tai tietysti myös unille mennessä sängyn laidalla. Ne jättävät ilahtuneen mielen niin lapselle kuin aikuisellekin.
Ville Hytönen tunnetaan paitsi lastenkirjoistaan, myös romaanikirjailijana, esseistinä ja runoilijana sekä juuri jatkokaudelle valittuna Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajana. Lastenkirjan hölynpölytyyliksi takakannessa kutsuttu kirjoitustyyli tuo esiin Hytösen osaamisen sanataiturina. Persoonalliset lauseet ovat kaunista ja luovaa kielenkäyttöä, joka toimii parhaiten lapsille ääneen luettuna. Marja-Liisa Platsin kuvitukset tuovat paikoin mieleen Tammen kultaiset kirjat -sarjan teokset vuosikymmenten takaa.
5. Raili Mikkanen & Sirkku Linnea: Prättäkitti ja muita hurjia noitia (Minerva)
No nyt päästään jännien juttujen äärelle! Tämän kirjan tarinoista suurin osa luettiin kahdestaan 6-vuotiaan kanssa, kirjailijoiden oma suosituskin kohdeyleisön iäksi on 7+.
Kirja esittelee jännittäviä tarinoita suomalaisista noidista. Lähteinä tekijät ovat käyttäneet useita aihetta käsitteleviä tietokirjoja. Lähtökohta tarinoissa on, että noidiksi kutsutut ihmiset eivät olleet mitään leppoisia luudalla lentäviä ja kahvipannua kiikuttavia mummeleita, vaan todellisia ihmisiä, joita vastaan esitettiin syytteitä ja käytiin oikeutta.
Prättäkitin tarina perustuu Suomen ehkä kuuluisimpaan noitaan, jonka kerrotaan eläneen 1600-luvulla. Prättikitti on tarinoiden mukaan ollut parantaja, selvännäkijä, ennustaja sekä laajasti hyvän ja pahan taikavoimia hallinnut ihmenainen.
Viimeinen tarina Pitämyspuu esittelee vanhan kansan uskomuksen talon pihan tärkeimmän puun merkityksestä. Sen tarinan jälkeen alkaa suhtautua omankin pihapiirin komeimpaan koivuun uusin silmin, ehkä mekin voisimme muutamana juhlapäivänä kokoontua hetkeksi koivun oksien alle.
Prättäkitti on mielenkiintoisella tavalla erilainen lastenkirja. Se todistaa, ettei lastenkirjan tarvitse aina olla hempeä tai sivistelty: Oikeastaan tämä kirja jatkaa sitä perinnettä, minkälaisia lapsille kerrotut sadut ja tarinat aikana ennen sähköisiä viestintävälineitä olivat.
6. Titta Kuisma & Laila Nevakivi: Lapsen oma pöllökirja (Minerva)
Laadukkaat lapsille suunnatut ja ikätasoisesti tehdyt tietokirjat ovat aina tervetulleita. Laji on vaikea, sillä hyvä lastentietokirja kykenee tarjoilemaan uutta ja mielenkiintoista tietoa yhtä aikaa ymmärrettävällä ja kiinnostavalla tavalla, mutta myös välttämään liian yksinkertaistamisen sudenkuopat. Juuri sellainen teos on Kuisman ja Nevakiven pöllökirja, joka esittelee kaikki Suomen luonnossa tavattavat pöllölajit.
Pöllötietouteen on yhdistetty tarina, jossa vilisee paitsi pöllöjä, myös menninkäisiä. Samalla lapsille tulevat tutuiksi muun muassa pöllöjen elintavat, saalistaminen, pesintä ja poikaset. Tietoa on paljon, eikä kaikkea voi sulattaa yhdellä lukukerralla, vaan kirjan pariin on syytä palata useampana päivänä tai iltana.
Kirja voi toimia hyvänä inspiraationlähteenä myös aikuisten ja lapsien yhteisille pöllöretkille luontoon. Vaikka pöllöjä ei bongattaisikaan, niin tärkeintä on yhdessäolo, aivan kuten kirjojakin lukiessa.
Tässä Minerva-kustantamon tietokirjasarjassa on aiemmin ilmestynyt muun muassa lintu-, ötökkä- ja talviaiheiset kirjat. Yhteistä niille kaikille on kuvittaja Laila Nevakiven rauhallinen, miellyttävä piirrostyyli.
7. Hannu Laakso: Me Lintuset (Into)
Luontokuvaaja Hannu Laakson lastenkirja pienen telkänpoikasen elämästä on laatuteos kaikin puolin.
Tarinallinen valokuvakirja kertoo suomalaisen telkkäperheen päivästä, ja antaa samalla tietoa luonnostamme koko perheelle. Kirjan tarina on kirjoitettu niin, että yksi poikasista toimii kertojana, mikä tuo telkkiä vielä askeleen lähemmäksi lukijaa ja kuvien katselijaa. Samalla lasten luontosuhde vahvistuu ainakin hivenen, ja lintujen seuraaminen luonnossa saa hieman lisää pontta.
Jännitystä telkkäpesueen muuten leppoisaan arkeen tuovat muun muassa näätähälytys sekä vieras urostelkkä. Vaaran uhatessa poikaset hajaantuvat, ja emolla on suuri työ kerätä koko perhe jälleen kasaan. Lastenkirjan rauhoittavaan tyyliin kuuluu lopun toteamus ”kotilammella on nyt kaikki hyvin”.
Syyskuussa Laakso sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon teossarjastaan Me Otukset, johon myös Me Lintuset kuuluu. Sarjaan kuuluvat myös Me Kettuset, Me Karhuset ja Me Hukkaset, jotka ainakin tässä perheessä menevät myös pian lukupinoon.
8. Reetta Niemelä & Meria Palin: Saippuakuplakuiskaus (Enostone)
Kiireetön ja rauhallinen tarina Sofian ja hänen koiransa Tyrnin päivästä. Isänsä kanssa saaressa asuva kaksikko lähtee soutuveneellä käymään mummon luona ja vie hänelle tuliaisiksi omasta omenapuusta poimittuja hedelmiä. Kaiken aikaa tarinan yllä saippuakuplia tulvii jostakin mystisestä lähteestä.
Lukuraatilaiset kiinnittivät järkyttyneinä huomionsa siihen, että kun Sofia lähtee soutamaan järven yli, hänellä ei ole pelastusliivejä. Ei tämä yksityiskohta kirjaa tai sen tunnelmaa sinänsä pilaa, mutta etenkin 6-vuotias kysyi tarinan aikana sekä vielä kirjan lukemisen jälkeenkin, että miksi ihmeessä sillä tytöllä ei ollut pelastusliivejä, hänhän olisi voinut kuolla! Ehkä tämä on kohta, jossa lukija voi kysyä lapsilta, että mitäs outoa tässä on.
Muilta osin kirjassa on poikkeuksellisen ihana tunnelma ja teos on mukavasti yhdellä iltasatukerralla luettavissa. Tässä kirjassa tosin kauniit kuvitukset ovat niin vahvassa osassa, että kirja on syytä lukea siten, että lapset varmasti pystyvät myös seuraamaan kuvakerrontaa. Leppoisa teos.
9. Astrid Lindgren & Börn Berg: Eemeli ja Kissankulma (WSOY)
Näinä nopean sykkeen lastentarinoiden aikoina on helpottavaa välillä päästä jonkin rauhallisen, kuten vaikka tämän kirjan, äärelle.
Varsinaisten tarinoiden sijaan tämän pienten lasten kuvakirja esittelee, miltä maaseudulla näytti, mitä eläimiä siellä oli, mitä tekivät piiat ja rengit ja minkälaista oli kuuluisan lastenkirjahahmon Vaahteramäen Eemelin elämä.
Tähän kirjaan tutustuminen sai lukuraatilaisissa aikaan halun kuulla enemmän Eemelin seikkailuista, joten seuraavaksi kuunneltiin äänikirjana klassikkotarinat esimerkiksi siitä, miten Eemelin pää jää kiinni soppakulhoon ja miten Eemeli kiskoo pikkusiskonsa Iidan ylös lipputankoon.
Kaiken kaikkiaan tämä kirja on mainio portti Vaahteramäen ja Kissankulman maailmaan. Juuri sellaisena matalan kynnyksen tutustuttajana Eemeli ja Kissankulma toimii parhaiten.
10. Ville Hytönen & Mira Mallius: Beppe Berliinissä (Enostone)
Mitä siitä saadaan, kun yhdistetään Ville-poika, brontosaurus Beppe ja Vis-vis visentti sekä sähkökuplavolkkari ja haave luvatusta ruokakaupungista Berliinistä? No, ainakin siitä saadaan hymyilyttävä matkakirja!
Tätä kirjaa suositellaan erityisesti vegeperheisiin, sen verran ahkerasti hahmot painottavat sitä, että onko munkki vegaanista ja että hei kaverit, kohta saadaan soijamakkaroita. Vegaaniruoan uudessa paikassa kuulostaa tietysti tutulta kaikille vegaanimatkailijoille, mutta nämä asiat voivat tuntua hieman oudoilta asioilta perheissä, joissa kasvissyöntiä tai lihansyöntiä ei ole käyty läpi millään tavalla.
Toisaalta ei lapsia pidä aliarvioidakaan, ja kirja voi olla hyvä ponnahduslauta nimenomaan niille keskusteluille. Kyllä kolmevuotiaan kanssakin voi käydä läpi, mistä lihamakkarat ja -pihvit on tehty.
Joissain perheissä voi epäilemättä ilahduttaa sekin, että Beppe ystävineen pohtii, onko oikea ilmaus berliininmunkki vai piispanmunkki. Lopullista kantaa asiaan ei oteta.
Kustannusosakeyhtiö Otavan julkaisemat lastenkirjat kuuluvat samaan konserniin kuin Seura-lehti.
