Kohtaaminen Tavastialla toi Tommi Läntisen takaisin parrasvaloihin: ”Varjoissa kuljettujen vuosien aikana ihmiset eivät olleet unohtaneet minua”
Muusikko Tommi Läntinen oli 11 vuotta ilman varsinaista levytyssopimusta. Elämä muuttui, kun Läntinen eräänä iltana vaihtoi verkkarit edustusfarkkuihin
"Uran ulkokehältä on tosi vaikea palata ytimeen", Tommi Läntinen kertoo.
Tommi Läntinen, 64, julkaisi lokakuussa uuden pitkäsoittonsa Maailma kääntyy kohti valoa. Se on järjestyksessään jo Tommin 13. sooloalbumi. Näin muun muassa Via dolorosa sekä Kevät ja minä -hiteistään tunnettu Läntinen kertoo elämänsä käännekohdasta Seuralle:
”Neljä vuotta sitten tekijänoikeusjärjestö Gramex ja Muusikkojen liitto juhlivat talvikauden avajaisia Helsingin Tavastialla. Olin kotona sohvalla verkkarit jalassa ja ajattelin, etten jaksa lähteä mukaan juhliin. Jokin ääni sisälläni kuitenkin sanoi, että nyt Tommi edustusfarkut jalkaan ja menoksi.
Niinpä menin. Törmäsin Tavastialla pitkästä aikaa tuottaja Kari ”Gabi” Hakaseen. Olemme vanhoja tuttuja. Tapasimme ensimmäisen kerran Levyraati-ohjelman nauhoituksissa 1981, hän oli siellä Stressi-yhtyeineen ja minä Fabricsin kanssa. Fabrics veti legendaarisen Summer is fading -biisin ja voitti Levyraadin.
Gabi osoitti jo silloin pelkäämätöntä meininkiä, joka teki minuun vaikutuksen. Olemme aikalaisia, saman ikäisiä. Gabi on ollut artistina, mutta myös levy-yhtiössä duunissa. Olemme matkan varrella tehneet yhdessä kokoelmia ja muutamia uusia biisejäkin niin, että Gabi on tuottanut.”
Yksin kulkeminen vaihtui levytyssopimukseen
”Tuona Tavastian-iltana Gabin suojeluksessa oli Haloo Helsingin laulajan Ellin sooloprojekti Ellips, joka myös esiintyi avajaisissa. Gabin poika Leo on Haloo Helsingissä. Menin moikkaamaan tuttuja takahuoneeseen ja olin juuri tekemässä lähtöä, kun Gabi nappasi kädestäni kiinni ja sanoi, että soita minulle. Illan aikana Gabi ehti sanoa sen minulle kahdesti.
Rohkenin soittaa Gabille muutaman päivän sisällä, ja jo seuraavana perjantaina olimme ensimmäisessä palaverissa. Se oli suuri käännekohta. Gabi halusi tehdä kanssani yhteistyötä. Hän piti minua edelleen varteenotettavana tekijänä.
Olin ollut ilman varsinaista levydiiliä viimeiset 11 vuotta. Olin tehnyt kokoelmia ja keikkoja mutta kulkenut kauan yksin. Gabin rohkaisevat sanat tuntuivat mahtavalta, ja pian edessäni oli levytyssopimus.”
Jo pitkään raittiina ollut Tommi Läntinen, 60: ”Alkoholin kanssa elämäni oli vaikeampaa”
”Tajusin koskettaneeni ihmisiä musiikkini kautta”
”Kaipasin niiden yhdentoista vuoden yksinolon aikana enemmän meininkiä ympärilleni. Varjoista takaisin valoon tuleminen ei ole helppoa. Kun ytimestä joutuu ulkokehille, on sieltä tosi vaikeaa tulla takaisin.
Gabin tapaamisen jälkeen en ollut enää yksin. Hän tarjosi auttavan kätensä ja liittyi rinnalla kulkijaksi. Sellainen ei ole tällä alalla ollenkaan itsestään selvää, vaan asiat olisivat voineet mennä toisinkin.
Illan kulku kotisohvalta Tavastialle oli itselleni todella merkityksellinen. Veikkaan, että jokin minua korkeampi voima liikutteli, että näin kävi. Olen jo aikamies, ja saan olla paljosta kiitollinen.
Kun Gabi ehdotti Vain elämää -ohjelmaa minulle, ensin pelästyin, ja kesti jonkin aikaa mutustella. Lopulta se alkoi tuntua mahtavalta tilaisuudelta. Ohjelman aikana tajusin vaikuttaneeni ja koskettaneeni ihmisiä oman musiikkini kautta. Se tuntui hämmentävältä. Kaikkien varjoissa kuljettujen vuosien aikana ihmiset eivät olleet unohtaneet minua.”
Ajatus korkeammasta voimasta on vapauttava
”Sisimmässäni olen aina uskonut, että osaan tehdä sitä, mitä teen. Musiikki on minulle intohimo ja rakkaus, enkä ole kääntynyt kannoillani koskaan, en edes vaikeimpina hetkinä. Olen ollut yksitoista vuotta raittiina, ja elämäntapamuutokseni on auttanut osaltaan näkemään raikkaammin itseni. Minulla on terve omanarvontunto.
Minulle tapahtuneet asiat eivät ole vain minun ansiotani. Uskon, että joku minua korkeampi jossain ohjailee minua. Se on oikeastaan vapauttava ajatus.
Koko viime vuosi oli minulle tosi iso ja merkittävä vuosi. Olin paljon esillä eri formaateissa, ja se vaati paljon panostusta. Kun vuosi vaihtui, menimme studioon ja teimme tuottajani Aki Sihvosen kanssa kuusi uutta biisiä. Se johti siihen, että yhtäkkiä uusi albumi on taas valmis.
Uuden levyn julkaiseminen on samalla maailman jännittävintä, mutta myös paskamaisinta. Levy on joko ihastelun, armottoman kritiikin tai molempien alla. Se on paha paikka, mutta toisaalta se juuri on musiikin mahtavuus. Kappaleet eivät ole enää minun käsissäni, vaan ne saavat vapaasti löytää taas uudet merkityksensä maailmalta. n