Jörn Donnerin salasuhde paljastui päiväkirjoista – Bitte Westerlund järkyttyi miehensä 50-vuotisesta kaksoiselämästä: ”Se oli minulle shokki”
Kun kulttuurivaikuttaja Jörn Donner kuoli, alkoi Bitte Westerlundin tutkimusmatka avioliiton anatomiaan. J&B – Kohtauksia eräänlaisesta avioliitosta -kirjassa kerrotaan paljastusten puolison menneisyydestä tulleen yllätyksenä.
Bitte Westerlund kokee, että kolme vuotta kestänyt urakka edesmenneen puolison Jörn Donnerin arkistojen penkomisessa on nyt tullut välitilinpäätökseen. ”Siirtyminen uuteen elämänvaiheeseen tuntuu hyvältä.”
Tummat pilvet roikkuvat raskaina merenlahden yllä. Bortomsjön jyrkkä rantakallio on rankkasateen jäljiltä liukas, kun Bitte Westerlund, 63, liukuu mustavalkopilkullisessa uimapuvussaan veteen. Neljäkymmentä vuotta elämästään hän vietti rinnallaan kulttuurivaikuttaja Jörn Donner.
Muutama sata metriä rannasta merelle päin kelluu punainen poiju. Bitte ui poijulle voimakkain vedoin, kiertää maamerkin ja palaa kohti laituria.
Kaislikon kohdalla pilvet liukuvat pois auringon edestä, ja harmaus vaihtuu häikäisevään paisteeseen.
Bitte kipuaa muutaman askelman tikkaita laiturille ja kietaisee ylleen kirkkaanpunaisen froteekylpytakin.
”Jörn oli minun elämäni poiju”, Bitte Westerlund sanoo.
Bitte uskoo, että Jörn halusi jättää johtolankoja jälkeensä. ”Hän tiesi, että olen utelias luonne.” © Tommi Tuomi
Tutkimusmatka alkaa
Jörn Donner kuoli 86-vuotiaana Meilahden kolmiosairaalassa Helsingissä tammikuussa vuonna 2020. Yksi elämä päättyi, mutta Bitten urakka edesmenneen puolisonsa arkistojen läpikäymisessä oli vasta alkamassa.
”Pelkäsin ja odotin Jörnin kuolemaa kymmenen vuotta, olihan hän sairastanut jo pitkään. Ajattelin, että sitten kun Jörn on poissa, voin siirtyä elämässäni eteenpäin –hankkia töitä ja matkustella.”
Kävikin päinvastoin. Suuren tavaramäärän lisäksi Jörn jätti Bittelle yli 12 000 kirjan kokoelman ja valtavan arkiston, jonka sisältö oli Bittelle täysi arvoitus.
Puolison Pohjoisrannan työhuoneesta löytyi kilokaupalla paperitulosteita, kirjeitä ja epämääräisiä muistilappusia. Kaappeihin oli varastoitu mystisiä muovikasseja, joista yksi sisälsi tuhansia Jörnin ulkomaanreissuillaan ottamia valokuvia ja negatiiveja.
”Näistä reissuistaan Jörn ei koskaan kertonut minulle eikä liioin näyttänyt valokuvia. En esimerkiksi tiennyt, että hän oli käynyt Australiassa lukuisia kertoja ja että hänellä oli siellä naisystävä.”
Bitte oli kyllä tiennyt Jörnin vanhoista rakastajattarista, joita tällä oli ollut ennen heidän tapaamistaan. Kuten ruotsalaisesta näyttelijästä Harriet Anderssonista, jota Jörn tapasi tiiviisti kahdeksan vuoden ajan 1960-luvulla ja josta tuli myöhemmin kuin perheenjäsen Bittelle ja Jörnille.
Nyt päiväkirjat, jotka olivat olleet lukkojen takana, paljastivat lukuisat myöhempien vuosien aikaiset naissuhteet. Niiden olemassaolosta Bittellä ei ollut ollut aavistustakaan.
Kulttuurissa ja politiikassa vaikuttaneen Jörn Donnerin ura kesti lähes 70 vuotta. Kuvassa Donner työhuoneellaan Helsingin Pohjoisrannassa vuonna 2019. © Tommi Tuomi
Suuri salaisuus paljastuu
Yhtenä tammikuun sunnuntaina hieman ennen kuolemaansa Jörn oli poikkeuksellisesti kieltänyt perhettään saapumasta luokseen sairaalaan. Tämä tuntui Bittestä kummalliselta, yleensä puoliso oli piristynyt tapaamisista.
Syy erikoiseen pyyntöön selvisi pian. Sairaalassa oli käynyt naisvieras, josta kirjassa J & B – Kohtauksia eräästä avioliitosta käytetään nimeä H.
Bitte löysi Jörnin tietokoneelta tämän ja H:ksi kutsutun naisen toisilleen lähettämät sähköpostiviestit, yhteensä 520 kappaletta. Tiivistä yhteydenpitoa oli kestänyt vuodesta 1969 saakka.
Yli puoli vuosisataa.
”Kolme päivää Jörnin kuoleman jälkeen soitin hänen puhelimestaan naiselle kutsuakseni hänet hautajaisiin. ’Ei minun tarvitse tulla hautajaisiin, me hyvästelimme toisemme sairaalassa vähän aikaa sitten’ nainen ilmoitti minulle”, Bitte Westerlund muistelee.
”Puhuimme pitkään ja sovimme treffit Tukholmaan. Oli mukavaa tavata ja jutella.”
Kun nainen sai kuulla Bitten lukeneen heidän kirjeenvaihtonsa, hän ilmoitti, ettei halua nimeään tiettäväksi. Perhe löysi sopimuksen, jonka mukaan Jörnin ja H:n rakkauskirjeet ovat H:n hallussa, kunnes hän kuolee.
Jörnin kuoleman jälkeen Bitte pelkäsi jonkin aikaa, tulisiko nainen kirjeiden kanssa julkisuuteen kenties kirjan muodossa. Ainakaan toistaiseksi näin ei ole tapahtunut.
Tuntematon muusa
Juosta maraton ja jäädä lopulta hopeasijalle. Salaisuuden paljastumisen jälkeen Bitte on tuntenut olonsa petetyksi ja vihaiseksi. Hän oli vain 23-vuotias tavatessaan viisikymppisen Jörnin opiskelijakutsuilla.
Yhdessä he olivat miltei neljä vuosikymmentä, saivat kaksi poikaa ja menivät naimisiin.
”Olin kokenut ylpeyttä siitä, että kestin Jörnin rinnalla pisimpään. Ja nyt, yhtäkkiä olikin tämä nainen, joka piti mieheni kanssa yhteyttä melkein päivittäin tämän kuolemaan saakka. Ja että Jörn oli kirjoittanut hänestä niin paljon teoksiinsa, en ollut sitäkään ymmärtänyt aikaisemmin. Tämä nainen oli Jörnin muusa ja hänen elämänsä suuri rakkaus. Se oli minulle shokki.”
Käydessään arkistoa läpi Bitte on joutunut kyseenalaistamaan koko 25-vuotisen avioliittonsa ja yhteiset eletyt vuosikymmenet.
Muutamat ystävät tiesivät salaperäisestä naisesta mutta pysyivät vaiti.
”1980-luvun puolivälissä, jolloin me jo seurustelimme, tämä nainen oli ollut Jörnin seurueen mukana viikon kestäneellä Karibian-risteilyllä. Kun olen myöhemmin tiedustellut muilta syytä vaitioloon, he ovat vedonneet haluun suojella minua ’turhalta tiedolta’”, Bitte hymähtää.
”Tuolloin koin eläväni hyvää elämää, mutta nyt viimeiset kolme vuotta ovat olleet vaikeita.”
Arkea ruutitynnyrin päällä
J & B – Kohtauksia eräänlaisesta avioliitosta -kirjassa kerrotaan pariskunnan seksielämän hiipuneen, kun Bitte oli vasta nelikymppinen. Bittellä on tähän selityksensä.
”Minullakin oli muutamia suhteita, mutta tähän mennessä niistä ei ole kukaan kysynyt mitään. Siksi en ole niistä kertonutkaan. Rakkauselämäni ei ollut yhtä aktiivinen kuin Jörnillä, mutta minulla oli hyvä suhde erääseen ruotsalaiseen mieheen. Haaveilin yhteisestä elämästä hänen kanssaan, mutta suhde hiipui. Puhumme kylläkin vielä silloin tällöin puhelimessa”, Bitte Westerlund kertoo.
Muitakin ongelmia oli. Jörn osasi olla puheissaan sarkastinen ja ilkeäkin ja saattoi arvostella Bitteä muiden kuullen. Puolison rinnalla eläminen tuntui Bittestä usein siltä kuin olisi istunut ruutitynnyrin päällä.
”Pelkäsin, että jos otan esille jonkin Jörnille vaikean asian, hän heittää minut ulos. Joskus Jörn tosin raivostui jo siitä, kun otin pienen tilkan hänen viskilasistaan. Hän oli kuin iso lapsi: ’Älä koske minun leluihini!’”
Missään vaiheessa Bittelle ei kuitenkaan tullut mieleen erota Jörnistä – se ei yksinkertaisesti kuulunut hänen maailmankuvaansa.
Ja mahtuihan liittoon myös onnellisia ja helliä hetkiä kuten silloin, kun lapset olivat pieniä ja he viettivät yhdessä joutilaita hetkiä Bortomsjön rantakallioilla. Tai silloin, kun Jörn tuli Bitteä vastaan lentokentälle tai laivasatamaan tämän palatessa matkalta.
Jos puolison meneillään olleet naissuhteet olisivat paljastuneet, ehkä olisi ollut toisin, Bitte pohtii nyt.
Voiko Bitten ja Jörnin suhdetta kuvailla rakkaustarinaksi? Hetken miettimisen jälkeen Bitte vastaa:
”Joku on sanonut, että ilman rakkautta ei ole mustasukkaisuutta. Tätä olen kokenut paljastusten jälkeen. Ja olihan meidänkin välillämme aluksi romantiikkaa ja intohimoa, mutta se laantui pian kumppanuudeksi.”
Jörnologian asiantuntija
Bortomsjössä sade on yltynyt rankaksi ja piiskaa kesäpaikan ruokailuhuoneen suuria ikkunoita. Bitte Westerlund kertoo, että puolisonsa kuoleman jälkeen hänestä on kuoriutunut varsinainen jörnologian asiantuntija.
Pojat ovat pyytäneet äitiään lukuisia kertoja lopettamaan arkistojen penkomisen ja kehottaneet tätä keskittymään omaan elämäänsä, mutta päästäkseen eteenpäin täytyy tietää, mitä menneisyydessä on tapahtunut.
”Odota hetkinen”, Bitte sanoo, häviää alakertaan ja palaa Mammutti kädessään.
Jörnin vuonna 2013 julkaistu teos on merkitty kymmenin neonvärisin postit-lappusin, joiden reunat ovat kipristyneet rullalle.
Kirjan ilmestymisen aikaan Bitteä ei kiinnostanut alkaa kahlata läpi hajanaista tiiliskiven paksuista romaania, josta ei kaiken lisäksi löytynyt minkäänlaista henkilö- tai paikkaluetteloa.
Puolison kuoleman jälkeen ne löytyivät 30-sivuisena liitteenä niin ikään Pohjoisrannan arkistoista.
”Mysteerinaisen paljastuttua aloin lukea kirjaa kuin piru Raamattua ja tein merkintöjä naisista. Aluksi luin teosta öisinkin, kun en saanut unta.”
Palapeli eräänlaisesta avioliitosta alkoi hahmottua.
Poiju, joka ajelehti rantaan
Iltapäivä vaihtuu illaksi ja on aika lähteä Bromarvista kohti Helsinkiä. Tätä ennen Bitte tarkistaa vesimittarin, sulkee kaikki talon seitsemän sisäänkäyntiä ja poimii kasvimaasta salaattia mukaansa kaupunkikotiin.
Vielä on kysyttävä, haluaisiko Bitte rakastua uudelleen. Kyllä, hän nyökkää.
”Haluaisin löytää jonkun jakamaan kanssani elämää Bortomsjössä. Jonkun, jonka kanssa laittaa hyvää ruokaa, kokea kalaverkkoja ja käydä kulttuuritapahtumissa.”
Palataan takaisin poijuun, joka yhtenä vuonna hävisi rannasta. Se oli harmillista, sillä ilman poijua Australiasta Suomeen purjehtineet ystävät eivät eräänä kesänä voineet ankkuroitua Bortomsjöhön laisinkaan.
Kului joitakin vuosia, kunnes Jörnin kuoleman jälkeen huhtikuussa 2020 Bitte havaitsi kevätjäissä jotakin punaista.
”Otin kiikarit ikkunan ääreen ja näin yksinäisen poijun ajelehtivan kevätjäiden mukana naapuripoukamaan.”
Mutkien kautta poiju päätyi Bittelle ja lopulta paikoilleen rantaveteen. ”Nyt odotan poijulle saapuvaksi miestä veneineen. Toistaiseksi ei ole vielä napannut”, Bitte sanoo ja hymyilee.
Bitte on valmis uuteen elämänvaiheeseen ja rakkauteen. © Tommi Tuomi