Lapsen saaminen on tuonut Maria Ohisalon politiikkaan uusia tasoja: ”Mietin, miltä maailma näyttää, kun Ada on 30- tai 50-vuotias”
Ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisaloa, 37, huolettaa, millainen maailma on, kun hänen Ada-tyttärensä on keski-ikäinen. Äitiys on tuonut uusia sävyjä politiikkaan.
Ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalon arkirytmi muuttui, kun hän palasi vanhempainvapaalta takaisin ministeriksi.
Kuka hoitaisi pientä Ada-vauvaa, jos Suomeen hyökättäisiin? Maria Ohisalo ei voinut välttyä synkältä ajatukselta, kun hän avasi Twitterin keskellä yötä 24. helmikuuta.
Ohisalo oli vielä äitiyslomalla ja syöttänyt juuri kahden kuukauden ikäisen lapsensa. Hänen silmiinsä osui ensimmäisenä ukrainalaisen toimittajan tviitti, jossa kerrottiin Venäjän hyökänneen Ukrainaan.
Ohisalo huomasi myös, että YK:n turvallisuusneuvosto on koolla ja että toisaalla Putin piti puhettaan, jossa hän julisti Venäjän aloittavan erikoisoperaationsa. Sen, jota me kutsumme hyökkäyssodaksi.
Ohisalo meni herättämään miehensä, Miika Johanssonin: ”Katso, mitä nyt tapahtuu.”
Suomeen ei kohdistunut suoraa sotilaallista uhkaa, ja Ohisalolla on hyvä luotto puolustusvoimiin ja rajavartiostoon. Silti kaikki oli muuttunut. Suuret poliittiset mannerlaatat olivat liikkeessä, ja nyt ne olivat alkaneet rytistä.
Poliitikkona Ohisalo sai pidätellä itseään. Piti palauttaa mieleen, että vaikka maailma muuttui yhdessä yössä radikaalisti, hänen tärkein tehtävänsä oli olla äitiyslomalla ja hoivata pienen elämän alkua.
”Tajusin jossain vaiheessa, että minusta on paljon enemmän iloa levänneenä.”
Aurinkoinen lapsi
Ada syntyi uudenvuodenaattona. Päivä on sama, jona Ohisalo ja Johansson viettivät hääjuhlaansa kaksi vuotta aikaisemmin. Lapsen piti syntyä jouluaattona, mutta hän antoi odottaa itseään jo ennestään tärkeään päivään.
Tärkeitä merkityksiä Ada kantaa myös nimessään. Sen hän on saanut Ohisalon isomummilta. Ainoalta, jonka Ohisalo ehti tuntea. Adan elämään isomummeja on suotu neljä, ja se on Ohisalosta ihanaa.
Perheen neuvola sijaitsee Helsingin Pihlajamäessä. Ohisalon Ada-isomummi asui tornitaloissa, jotka hallitsevat alueen maisemaa, ja neuvolareissut muistuttivat hänestä joka kerta. Nimi oli luonteva valinta.
Kun Ohisalolta kysyy, millainen persoona hänen vauvansa on, hän kutsuu tätä ”Ada aurinkoiseksi”. Lapsella on myönteinen asenne. Ja tahto, joka kasvaa päivä päivältä.
”Hän osaa kyllä näyttää, jos on nälkä tai väsymys.”
Äitiys on väistämättä muuttanut Ohisaloa sekä ihmisenä että poliitikkona. Tai ehkä olisi parempi sanoa, että se on tuonut politiikkaan ja elämään uusia tasoja.
”Joku viisas on sanonut, että meidän pitäisi jättää maapallo jälkipolville paremmassa kunnossa kuin olemme sen saaneet. Kyllä minä mietin, miltä maailma näyttää, kun Ada on 30- tai 50-vuotias.”
Äitiyden oppeja on myös se, että jotain voi jättää välillä tekemättä. Ohisalo on opetellut pois asenteesta, että kaikkien lankojen on pakko pysyä käsissä.
Töissä ministerinä ja vihreiden puheenjohtajana niin täytyykin olla, mutta kaikkea ei tarvitse pystyä tekemään heti. Perhe-elämässä voi välillä tehdä vain niitä asioita, jotka ovat tärkeitä lapsen perusturvallisuuden kannalta.
”Äitiysloman alkuvaiheessa en aina osannut rauhoittua. Vaikka aina sanotaan, että pitäisi nukkua, kun vauvakin nukkuu, en aina malttanut nukahtaa.”
Ohisalo saattoi jäädä myöhään illallakin hääräämään. Pesemään pyykkejä ja desinfioimaan tutteja. Kun lasta oli yritetty saada nukahtamaan tunti, eivät omat kierrokset laskeneet välittömästi, jotta silmät olisi voinut painaa kiinni.
”Nyt ihmettelen, miten en silloin muka malttanut. Tajusin jossain vaiheessa, että minusta on paljon enemmän iloa levänneenä.”
Adan 1-vuotisyntymäpäivä lähestyy loppuvuodesta, ja Ohisalo haaveilee hyvistä kekkereistä – jos koronatilanne sellaiset sallii. ”Läheisistä ihmisistä ja hauskasta yhdessäolosta, siitä on hyvät kekkerit tehty.” © Vessi Hämäläinen
Uusi salkku käteen
Maria Ohisalo lähti äitiyslomalle marraskuussa 2021 sisäministerinä. Töihin hän palasi kesäkuun alussa – puolen vuoden jälkeen – mutta tarttui tällä kertaa ympäristö- ja ilmastoministerin salkkuun. Puoliso jäi kotiin hoitamaan vauvaa.
Paluu on ollut työntäyteinen: hallitus on ollut neuvottelemassa Uniperin jättitappioista, selvitellyt sähkökriisiä, ja myös budjettiriihi käytiin kesän päätteeksi. Lisäksi Ohisalo on halunnut tuoda ympäristöasioita entistä enemmän hallitustyötä johtavan viisikon pöytään.
Tehtävää riittää. Suomessa ei ole koskaan ollut hallitusta, jossa olisi yhtä suuret mahdollisuudet saada läpi tärkeitä ilmasto- ja luonnonsuojeluhankkeita. Ohisalon puolueella on nyt eräänlainen momentum-hetki. Eduskuntavaaleihin on aikaa puolisen vuotta, ja poliittisista voimasuhteista niiden jälkeen ei vielä tiedä kukaan.
Epävarmuudesta huolimatta Ohisalolla on syytä iloon: eduskunnan säätämä ilmastolaki velvoittaa myös seuraavaa hallitusta ilmastotoimiin.
Syksyllä eduskunnalle annetaan myös ilmastolain toinen osa, joka velvoittaa kunnat tekemään omat päästövähennyssuunnitelmansa. Lisäksi hallitus on ottamassa käyttöön kiihdytyskaistan, jolla ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden kannalta myönteiset vihreät investoinnit pääsevät lupaprosessissa jonon kärkeen.
Myös YK:n biodiversiteettikokous on vihdoin toteutumassa Kanadassa. Tavoitetta pysäyttää luontokato on siirretty jo kaksi kertaa. Ensin vuodesta 2010 vuoteen 2020. Sen jälkeen vielä vuoteen 2030.
”Kokouksessa maailman maat etsivät ratkaisuja siihen, miten luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen pysäytetään. Lajien kuudes sukupuuttoaalto koskettaa myös Suomen luontoa, ja elinympäristöt heikkenevät meilläkin.”
Juuri luonnonsuojelusta vihreät joutuu puolueena tulevinakin vuosina käymään kovimman poliittisen väännön, Ohisalo ennustaa.
”Juhlapuheissa luonto on kaikille tärkeä, mutta kun mennään kabinetteihin vääntämään euroista, ensin tulevat kaikki muut asiat. Jos niiden jälkeen jää jotain, niin luonnolle ja ilmastolle on vasta silloin tilaa.”
Sota vauhditti siirtymää
Putin ei varmaan osannut ajatella, että hyökkäys Ukrainaan saisi Euroopan unionin valtiot niin yksimielisesti pakotteiden taakse ja pyristelemään irti venäläisestä fossiilienergiasta. Nyt on tärkeintä pitää kurssi, Maria Ohisalo ajattelee.
”Fossiilinen energia ei rahoita vain Venäjän sotaa Ukrainassa, vaan myös monia muita maailman diktatuureja. Sitä rahaa käytetään ihmisten tappamiseen.”
Ilmastonmuutoksesta ja luonnon monimuotoisuudesta Ohisalo puhuu elämän ja kuoleman kysymyksenä. Ei ole kyse vain siitä, päätyvätkö öljy- ja kaasurahat sodankäynnin välineiksi – vaan myös siitä, joutuvatko miljoonat ihmiset jättämään kotinsa ilmastonmuutoksen vuoksi Afrikassa ja etsimään elämisen mahdollisuuksia muualta. Tai siitä, romahtaako ruoantuotanto, jos pölyttäjät katoavat.
”Ilmastonmuutos kytkeytyy kaikkeen. Se tulee ruokkimaan sotia ja konflikteja.”
”Edessä on isoja mullistuksia, ja meidän pitää olla tulevaisuudessa entistä sietokykyisempiä sille, että maailmassa on kaikennäköistä myllerrystä.”
Käännetään katse vielä meihin suomalaisiin. Millaisia ponnistuksia ilmastonmuutokseen sopeutuminen vaatii tavallisilta kansalaisilta?
Ohisalon mielestä kestävät muutokset eivät muuta tavallista arkeamme aivan niin paljon kuin moni pelkää. Isot ratkaisut tehdään yhteiskunnan rakenteissa.
”Jos rakennamme energiatuotantomme päästöttömäksi, se ei näy loppukäyttäjän arjessa juuri millään tavalla.”
Mutta kysymyksiä on tietysti paljon. Onnistuuko hyvä elämä, jos kesät ovat jatkuvasti 35-asteisia?
Tämäkin asia kuuluu Ohisalon tontille: asuminen on osa ympäristöministerin salkkua. Niinpä hän visioi, että tulevaisuudessa ilmastoinnin on pelattava jokaisessa asunnossa.
”Ikäihmiset eivät saa joutua ongelmiin kuumien asuntojensa kanssa. Tämä on ongelma jo nyt, ja se näkyy meilläkin terveydenhuollossa. Etelä-Euroopassa jo todella radikaalisti.”
Ohisalon lapsuuden perheessä oli ajoittain köyhyyttä, ja se vaikutti ammattivalintaan ja herätti Ohisalon kiinnostuksen lähteä politiikkaan. © Vessi Hämäläinen
Tuetaan tarkasti
Maria Ohisalo syntyi vuonna 1985 vanhemmille, jotka olivat vielä parikymppisiä. He eivät olleet kouluttautuneet, ja työurat olivat katkonaisia. Perheen elämä Itä-Helsingissä oli niukkaa.
”Oli aikoja, kun olimme sosiaalityön ja diakoniatyön asiakkaina.”
Alkoholi oli isälle ongelma, mutta äiti kannatteli perhettä. Vanhemmat erosivat, ja Ohisalo sai myöhemmin isäpuolen. Välit isäänkään eivät katkenneet.
Omassa lapsuudessa nähty niukkuus oli Ohisalon tärkeimpiä syitä lähteä politiikkaan ja kouluttautua köyhyystutkijaksi. Hyvinvointiyhteiskunta kantoi vaikeiden aikojen yli. Siksi hän toivoo, että ihmiset uskaltaisivat puhua vaikeista elämäntilanteistaan ja hakea apua. Yhteiskunnan turvaverkot voivat tuntua aukkoisilta, mutta köyhyys on ennen kaikkea olosuhde, joka voi muuttua.
”Köyhyys ei ole ihmisen ominaisuus, eikä sitä pidä joutua häpeämään. On vapauttavaa, että olen voinut puhua siitä, että lapsuudessani oli niukkuutta, mutta siitäkin on selvitty.”
Sodan aiheuttama hintojen nousu uhkaa sysätä entistä useamman pienituloisen köyhyyteen. Suomessa eli jo ennen koronapandemiaa 121 000 lasta pienituloisissa perheissä. Nyt luku uhkaa kasvaa 13 000:lla. Näitä perheitä on Ohisalon mukaan tuettava hintakriisin keskellä.
”Köyhyys voi vaikuttaa lasten koko tulevaisuuteen. Monissa perheissä köyhyyttä on useassa sukupolvessa, ja kierre pitää saada katkaistua.”
Uusi rytmi
Puolitoistatuntisen haastattelun aikana Maria Ohisalo on puhunut kiihkeään tahtiin sosiaaliturvan indeksikorotuksista, Putinin megalomaanisesta virhearviosta ja siitä, miten vihreä siirtymä luo uusia työpaikkoja.
Ministerin minuuttiaikataulu huokuu läpi.
Päivien tahti muuttui Ohisalon elämässä, kun vanhempainvapaa päättyi. Lapsi opettaa koko ajan uutta, eikä löytynyt rytmi välttämättä pätenyt enää seuraavalla viikolla. Silti olemisen poljento poikkesi jyrkästi siitä, mitä se on töihin paluun jälkeen ollut.
Vanhempainvapaan loppuminen tuntui aluksi haikealta, mutta työn sanelemat aikataulut imaisivat mukaansa niin totaalisesti, että se hellitti.
”Katselen töissä usein Adan kuvia. Minulla on silti hyvä olo siitä, että Miika sai saman kokemuksen, kun hän jäi lapsen kanssa kotiin. Heidän suhteensa vahvistui ja kehittyi.”
Kiireisimmätkin päivät Ohisalo pyrkii järjestämään niin, että näkisi lastaan aamulla ennen töihin lähtöä ja illalla ennen tämän nukkumaanmenoa.
Seitsemän kahdeksan maissa työt sitten jatkuvat vielä pari kolme tuntia. Ohisalo saa seuraavan päivän ohjelman sinisessä ministerikansiossa, jonka paksuudesta riippuu, mihin aikaan hän itse pääsee nukkumaan.
”Aina emme ehdi puolison ja lapsen kanssa nähdä lainkaan. Haluan silti sanoa joka päivä miehelleni, että rakastan häntä. Joskus tieto vain kulkee puhelimitse.”