Laulaja Tero Vesterinen irtisanoutui päivätöistä mielenterveytensä vuoksi: ”Olin lähellä loppuunpalamista”
Laulaja Tero Vesterinen valitsi varman toimeentulon sijaan mielenterveytensä ja lopetti päivätyöt. Suosittua bändiä luotsaava Vesterinen ei ole katunut päätöstä hetkeäkään.
"Elämänrytmi oli ollut pitkään raskas. Viikolla olin joka päivä töissä ja viikonloput keikoilla", Tero Vesterinen muistelee uuvuttavaa elämänvaihettaan.
Laulaja Tero Vesterinen päätti kolme vuotta sitten kuunnella sydäntään – ja jätti päivätyöt:
”Olin työskennellyt kymmenisen vuotta näyttämömiehenä Mediakeskus Lumen teatterilla, jonne olin ajautunut musiikkihommien kautta. Se oli mukava työpaikka, mutta samalla aikaani veivät yhä enemmän myös bändi ja perhe”, Tero Vesterinen kertoo.
Laulaja huomasi, ette aika mitenkään riittänyt kaikkeen.
”Tiesin, että minun oli valittava joko varman toimeentulon tai mielenterveyteni väliltä. Olin tosi väsynyt ja lähellä jonkinlaista loppuun palamista. Työterveydessä minulla diagnosoitiin keskivaikea masennus”, Tero Vesterinen kertoo.
”Elämänrytmi oli ollut pitkään raskas”
”Minulle oli sinänsä ihan sama mikä se diagnoosi oli. Tähdellistä oli se, miltä itsestä tuntui ja mikä oli jaksamiseni taso. Jossain kohtaa meno oli alkanut tuntua tiukalta kahlaamiselta. Elämänrytmi oli ollut pitkään raskas. Viikolla olin joka päivä töissä ja viikonloput keikoilla.
Tunnelman huomasi lavallakin. Vaikka esiintyminen ja soittaminen antoivat suunnattoman endorfiinimyrskyn, jouduin myös monena iltana vain psyykkaamaan itseni oikeaan tunnelmaan. Hyvästä keikkakuosista laskeutuminen oli taas ahdistavaa eikä epäsäännöllinen ja iltapainotteinen teatterityö edesauttanut arkeen palautumista.
Muistan kun kirjoitin irtisanoutumisilmoitusta. Sitä momenttia oli pedattu jo aika pitkään moneltakin osin.”
Muusikon ura haaveissa lapsesta saakka
”Loppujen lopuksi se, että jättäisin vaimoni ja lapseni oman onnensa nojaan ja jatkaisin töiden ja musiikin tekemistä, ei ollut vaihtoehto.
Olin haaveillut muusikon urasta skidistä asti. Lopulta usko omaan tekemiseen riitti siihen, että olin valmis riskeeraamaan varman toimeentulon ja turvallisen arjen musiikkihommien puolesta. Sain päätökselleni siunauksen myös puolisoltani Sannalta, vaikka hänkin oli silloin pätkätöissä ja taloudellinen pärjääminen mietitytti molempia.
Päivätyöt lopettaessani olin vähän päälle nelikymppinen. Itselläni on ollut aika selvät kuviot elämässä enkä ole hirveästi joutunut etsimään omaa paikkaani. Ne tärkeimmätt, perhe ja musiikki, ovat olleet pitkään olemassa eikä minun ole tarvinnut ostaa Harley Davidsonia ja lähteä kiertämään Eurooppaa.”
Yhteen eron jälkeen
”Olimme yhdessä vaiheessa Sannan kanssa erossa, mutta palasimme yhteen. Meillä on hieno suhde, voimme jutella kaikesta avoimesti. En osaa kuvitella ketään muuta kenen kanssa elämäni viettäisin. Kun on yhteiset lapset ja kaikki, niin onhan tämä hienoa.
Musiikin tekeminen ei edelleenkään ole mikään kultakaivos, mutta olen kuitenkin aina luottanut meidän bändiin ja siihen, että kyllä siitä jonkinlaisen leivän voi saada. Toki kun ei elämäntyylikään ole kovin huikentelevainen, niin eihän sitä rahaa niin tarvitse.
En ole koskaan katunut päivätöiden jättämistä. Sain vähän aikaa sitten rakennettua valmiiksi oman työhuoneeni, josta tuli oikein hieno. On mahtavaa tulla työhuoneelle aamulla, kun on ensin saanut laitettua lapset kouluun ja päiväkotiin.”
”Minulla on aina ollut luotto siihen, että elämä kantaa”
”Elämässä ei ole koskaan itsestään selvää se, että omasta työstä saisi nautintoa ja vielä liksaakin. Minulla on aina ollut luotto siihen, että elämä kantaa.
Haaveeni eivät myöskään ole olleet mitään jättiläisiä. Minulla ei ole paineita hankkia fyffeä tai saavuttaa jotain suurta. Olen mennyt tuurilla – vähän niin kuin meidän bändikin!
Toisinaan saamme faneilta viestejä aika rankoista elämänkokemuksista, joissa meidän musiikkimme on tuonut heille lohtua ja voimaa. Osaltaan se luo myös tarkoitusta itse musiikin tekemiselle. Uudella levyllä jatkamme suomalaisen sielunmaiseman tutkailua. Luvassa on jopa rohkean kantaaottavaa tekstiä.”
Vaari Vili Vesterinen arvokas esikuva
”Vaarini Vili Vesterinen oli aikoinaan niin kuuluisia ja suosittu muusikko kuin Suomessa vain oli mahdollista. Hän oli harmonikansoittaja ja mukana Dallapé-orkesterissa. En ehtinyt koskaan tavata Viliä.
Vaari ponnisti hyvin vaatimattomista lähtökohdista ja raivasi tietä omalla päättäväisyydellään. Hän on ollut minulle arvokas esimerkki sitkeydestä sekä jonkinlaisesta uhrautumisesta.
Eihän tämä muusikon työ maailman helpoin tai ehkä järkevin ole, mutta en voi kuvitella mitään muuta. Ajattelen, että onni ja onnistuminen kuuluvat elämään siinä missä epäonnistumiset ja huonotkin hetket. Asiat on hyvä laittaa aina perspektiiviin. Silloin usein huomaa, että elämässä onkin kaikki aika hyvin.”