Pääsisitkö yhä poliisikouluun, rikoskirjailija Marko Kilpi?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Marko Kilpi on poliisi ja rikoskirjailija.
Marko Kilpi on työskennellyt Kuopion poliisissa vuodesta 2000. Esikoiskirjansa Jäätyneitä ruusuja hän julkaisi 2007. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Rikoskirjailija Marko Kilpi sai poliisikoulun pääsykokeissa äidinkielestä täydet pisteet. Hän sanoo olevansa nyt paremmassa kunnossa kuin pyrkiessään kouluun 20 vuotta sitten.

Kuopiolainen Marko Kilpi tunnetaan palkituista dekkareistaan. Tänä keväänä on ilmestynyt odotettu Undertaker-sarjan toinen osa, Kuolemanenkeli. Pahasta hautausurakoitsijasta kertovaan sarjaan on aluksi tulossa kuudesta kahdeksaan osaa.

”Sillä homma potkaistaan käyntiin. Sitten sarja jatkuu hamaan tappiin asti”, Marko Kilpi kertoo.

Suosiostaan ja tiheästä julkaisutahdistaan huolimatta Kilpi ei aio heittäytyä täysipäiväiseksi kirjailijaksi vaan jatkaa työtään vanhempana konstaapelina Kuopion poliisiasemalla.

Ensiyrittämällä poliisikouluun

Poliisikouluun Kilpi hakeutui 28-vuotiaana, kun elokuva-ala aiheutti pettymyksen – tai oikeastaan suoranaisen järkytyksen. Kilven kirjoittama rikoskomedia oli jo täysin valmis kuvattavaksi näyttelijöitä ja kuvauspaikkoja myöten, kun selvänä pidetty rahoituspäätös kaatui viimeisessä kokouksessa.

”Se homma meni vielä niin rumalla tavalla, että se oli hirveä järkytys. Hetken siinä koitin rimpuilla, mutta roihu oli sammunut”, Kilpi kertoo.

Tulevaisuutta piti siinä vaiheessa miettiä myös siitä näkökulmasta, että Kilpi oli juuri saanut vaimonsa kanssa esikoispoikansa. Kun hän sattumalta näki lehdessä ilmoituksen poliisikoulun hausta, se tuntui heti oikealta ratkaisulta. Poliisin työ oli kiinnostanut aina.

Kilpi pääsi poliisikouluun ensi yrittämällä 1997. Pääsykoe ei jäänyt erityisen vaikeana mieleen.

”Äidinkielihän siellä on yksi tärkeimpiä, ja totta kai se meni hyvin, täydet pisteet! Se tietysti vähän huvitti, kun se oli juttu, jota moni muu pelkäsi. Just tuossa kaveri haki poliisikouluun ja äidinkielestä jäi kiinni.”

Marko Kilpi on työskennellyt Kuopion poliisissa vuodesta 2000. Esikoiskirjansa Jäätyneitä ruusuja hän julkaisi 2007.

© Tommi Tuomi / Otavamedia

Kilpi arvelee, että pärjäisi pääsykokeissa 48-vuotiaana yhtä hyvin kuin 28-vuotiaana – ellei jopa paremmin.

”Voi olla, että pääsisin sisään helpommin kuin eka kerralla. Kunto on parempi ja elämänkokemusta enemmän. Sitä paitsi hyvistä hakijoistahan on pulaa!”

Poliisiammattikorkeakoululla on todella ollut useana vuonna pulaa hakijoista; tilanne on tosin heilahdellut vuosittain. Kilpi pitää yhtenä syynä hakijakatoon sitä, että kun poliisikoulusta tehtiin ammattikorkeakoulu neljä vuotta sitten, opiskelijoilta poistettiin ilmainen asuminen ja ruoka.

”Ennen oli kaikki koulun puolesta, ja ensimmäinen jakso kun oli ohi, lähdettiin työharjoitteluun ja sen jälkeen sai vielä palkkaa siitä opiskelusta. Minäkin otin opintolainan vain sitä varten, että päästiin käymään Kreikassa.”

Empatiaa ja heinäntekojärkeä

Valmistumisensa jälkeen Marko Kilpi on työskennellyt Kuopion poliisissa vuodesta 2000. Esikoiskirjansa Jäätyneitä ruusuja hän julkaisi 2007.

Parinkymmenen poliisivuoden kokemuksella Kilpi määrittelee poliisin tärkeimmiksi ominaisuuksiksi rauhallisuuden ja empaattisuuden.

”Ja sitten semmoinen terve heinäntekojärki ja ihmisten tuntemus. Sehän se on hirmu tärkeää, miten tulee ihmisten kanssa toimeen. Se on ihan sama, onko kyseessä näpistely tai henkirikos, aina pitää ymmärtää, että siinä ollaan ihmisten kanssa tekemisissä. Vaikka miten pahalta tai paatuneelta tai syrjäytyneeltä tai juopolta joku näyttää, niin se on ihminen ja silläkin on oma tarinansa ja sekin on arvokas.”

Yhtenä hyvänä esimerkkinä ammattikunnastaan Kilpi muistelee ikätoveriaan, seinäjokelaista ylikonstaapelia Pasi Kangasta, joka menehtyi sairauskohtaukseen helmikuussa. Kangas oli suurelle yleisölle tuttu Poliisit-sarjasta, jossa Kilpikin on esiintynyt.

”Pasi oli oikein tyypillinen hyvä peruspoliisi, hyvin rauhallinen, tasainen ja keskusteleva, ei millään tavalla provosoiva vaan sellainen, että elähän nyt, kyllä tästä selvitään. Hänellä oli kannustava ja huomioon ottava tyyli. Siihen sitä itsekin aina pyrkii.”

Useimmiten Kilpikin siinä onnistuu, mutta välillä samojen ihmisten samaan typerään törttöilyyn yksinkertaisesti kyllästyy.

”Siihen vaan väsyy, että taasko sinä oot täällä näpistelemässä tai hakkaamassa vaimoos. Se rupeaa tympimään eikä silloin jaksaisi kuunnella. Mutta aina pitäisi jaksaa. Se on niin iso osa tätä hommaa.”

X