Anna-lehti: Raakel Lignellin lapset lensivät pesästä – ”Voin olla vain tukena: ovet, syli, puhelin – ja välillä lompakko auki”
Raakel Lignellin ydinperheeseen kuuluu 13 henkilöä. Sukupolvien roolit ja suhteet ovat teemana myös Raakelin uudessa kirjassa.
Kirjoittaminen on Raakelin intohimo. Siitä hän ei tunne samanlaista suorituspainetta kuin soittamisesta.
Kun Raakel ja Nicke Lignellin kuopus lähti viisi vuotta sitten armeijaan, ja talo tyhjeni lopullisesti, Raakel Lignell, 55, kävi läpi jonkinlaisen kriisin, hän kertoo Anna-lehden haastattelussa.
Meneillään on uudenlainen elämänvaihe, jossa huolehdittavien ja huolehtijoiden roolit muuttuvat, vaihtavat paikkaakin.
Sukupolvien suhteista, tiedostamattomistakin painolasteista ja niiden vaikutuksista sukupolvien ketjussa kertoo myös Raakelin tuore kirja Kevätuhri (Siltala).
”Kukaan ei kasva ilman kipuja, pudotuksia ja haasteita. Omien lasten aikuistuessa ja lapsenlapsien kasvua seuratessa on pitänyt opetella, että niihin ei voi kuitenkaan liikaa puuttua. Voin olla vain tukena: ovet, syli, puhelin – ja välillä lompakko auki”, Raakel sanoo.
Itseilmaisun vimma
Raakel Lignell on tehnyt kirjavan uran, jossa kirjailijan työ on vain viimeisin monista poluista.
Kun perheen viisi lasta olivat pieniä, Raakel pakkasi viulun koteloonsa ja hyppäsi ammattiviulistin uralta kulttuuritapahtumien ja musikaalien tuottajaksi, sitten bloggaaja-kolumnistiksi. Hän oli myös aamutelevision juontajana usean vuoden ajan.
”Minulla on aina ollut vahva itseilmaisun vimma. Kirjoittaessa jäsennän itselleni maailmaa, ajatuksiani, kaikkea kokemaani ja kuvittelemaani. Nuorena purin tuon kaiken soittamalla.”
Raakel viettää paljon aikaa aikuisten lastensa kanssa ja heistä on ollut apua myös kirjoittamisessa.
”Nuoret aikuiset ovat suoria, mutta myös lempeitä ja kannustavia. He perustelevat ja haastavat, kunnes huomaan olevani oman aikakauteni kasvatti, ihan piilokonservatiivi! Esimerkiksi kun tyttäreni luki kirjaani työstämisvaiheessa, hän laittoi minut miettimään, että kuvasinko yhtä naishahmoa miehen katseen kautta. Muutin kohdan.”
Isoäitinä läsnä
Raakel Lignell asui aikanaan kolmen sukupolven, vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa samassa taloudessa. Vanhemmat tekivät työtä, ja isovanhemmat hoitivat Raakelia ja tämän siskoa.
Kun Raakel ja Nicke tulivat isovanhemmiksi, tuntui pelkästään luontevalta osallistua kasvatukseen. Kolme lapsenlasta, 6-, 3- ja 1-vuotiaat tytöt, ovat joka viikko heidän elämässään mukana.
”Sen läsnäolon siirrän ylpeydellä eteenpäin. Suhde ei kehity kuin antamalla aikaa. Ja sitä olen priorisoinut”, Raakel sanoo.
Lastenlasten kanssa oleminen on nostanut esiin muistoja ja kipupisteitä omasta äitiydestä. Niitä on käyty läpi myös aikuisten lasten kanssa.
”On jännä, miten jokainen lapsi muistaa lapsuuden omalla tavallaan. Sekin on ollut itselle hyväksymisen paikka. En voi sanoa, että joku asia meni näin, jos toinen on kokenut tai muistaa sen toisin.”
Kun Raakel täytti 50, hän huolestui hieman, riittääkö jaksaminen kaikkeen. Keho ei tuntunut enää toimivan niin kuin ennen.
”Lastenlasten kanssa aika yhdessä on rajatumpaa, sen jaksan täysillä. Sitten on oman elämän ja levon aika, kun auton takavalot vilkkuvat.”
Raakel Lignell kuuntelee nyt itseään elämän kaikilla osa-alueilla. ”Haluan vielä innostua, mutta voin jo välillä pitää vaihdetta vapaallakin.” © Tommi Tuomi/Otavamedia