Richard Shepherd on mies, joka puukotti perheensä paistin – Mikä johti arvostetun oikeuslääkärin henkiseen romahdukseen?
Richard Shepherd näki työssään ihmisen pahuuden, kun hän teki ruumiinavauksia rikosten uhreille. Vasta hermoromahdus sai kokeneen oikeuslääkärin ymmärtämään, että hänen pitäisi avata myös itsensä – henkisesti.
Kuolleiden ihmisten leikkely on oikeuslääkärille helpompaa kuin puhua valamiehistölle – tai tunteistaan.
Englantilainen Richard Shepherd olisi jännittävä romaanihenkilö: oikeuslääkäri, joka ei osannut puhua tunteistaan.
Päivisin hän avasi ruumiita, iltaisin huolehti lapsistaan. Koko perheelle ruokaa laittaessaan hän saattoi puukottaa illallispaistia, jos siitä sattui olemaan hyötyä meneillään olevan tapauksen tutkinnassa. Hän oli nimittäin ammatillisesti erityisen kiinnostunut puukotusjäljistä.
Shepherd ei kuitenkaan ole fiktiota vaan elävä, joskin paljon kuolemaa nähnyt ihminen. Hän on kirjoittanut omasta elämästään teoksen Epäluonnolliset syyt, joka on juuri ilmestynyt suomeksi.
Prinsessa Dianan kuolinsyyn tutkinnassakin mukana ollut oikeuslääkäri kertoo siinä paitsi urastaan myös yksityiselämästään ja siitä, mikä lopulta johti koko elämäkerran kirjoittamiseen, eli henkisestä romahduksestaan.
Britanniassa oikeuslääkärien muistelmat ovat jo jonkinlainen perinne. Kirjat kertovat kuitenkin yleensä vain oikeuslääkärien tutkimista tapauksista, eivät heistä itsestään. Shepherd päätti kirjassaan sijoittaa työnsä siihen kontekstiin, mitä hänen omassa elämässään samaan aikaan tapahtui.
Kirja on saanut Shepherdin kotimaassa ylistävää palautetta – kaikilta muilta paitsi oikeuslääkärikollegoilta.
”Arvelen, että jotkut heistä ovat hyvin kauhuissaan, että olen kirjoittanut kirjan, jossa on niin paljon henkilökohtaisia asioita”, Shepherd kertoo puhelimitse kotoaan Cheshirestä, Luoteis-Englannista.
Kiehtova kuolema
Kun Richard Shepherd oli yhdeksänvuotias, hänen äitinsä meni sairaalaan eikä tullut enää takaisin kotiin. Äidillä oli sydämessään lapsena sairastetusta reumakuumeesta johtunut läppävika. Nykylääketiede osaisi hänet jo pelastaa.
Shepherdin isä yritti kovasti antaa kahdelle pojalleen niin onnellisen lapsuuden kuin siinä tilanteessa oli mahdollista.
”Hän oli monin tavoin hyvä isä, joka joutui muuttamaan elämänsä ja olemaan myös äiti. Mutta avoin keskustelu tunteista ei ollut tavallista.”
Sen sijaan isä räjähteli herkästi, ja sen myötä äitiään surrut poika pikkuhiljaa oppi, että tunteet kannattaa pitää sisällään.
Patologiasta Shepherd kiinnostui jo lapsena, kun kaveri toi kotoaan nähtäväksi oikeuslääketiedettä käsittelevän kirjan. Kuolleiden, useimmiten murhattujen ihmisten kuvia sisältänyt kirja ei kammottanut vaan oli Shepherdin mielestä kiehtova. Se avasi silmät elämänalueelle, josta hän ei ollut tiennyt mitään.
Richard Shepherdin ensimmäinen avioliitto kariutui pariskunnan etäännyttyä toisistaan. Tunteistaan Shepherd oppi puhumaan vasta psykoterapiassa. Hän asuu toisen vaimonsa kanssa Luoteis-Englannissa. © Carl Court/Getty Images
Oikeuslääkärin tärkein ominaisuus on Shepherdin mukaan aito, palava halu ymmärtää, mitä on tapahtunut. Käytännön taitojen lisäksi tarvitaan myös kykyä selittää asiat muille. Britanniassa se tarkoittaa eritoten oikeussalissa istuvaa valamiehistöä, joka koostuu tavallisista ihmisistä.
Siihen verrattuna kuolleiden ihmisten leikkely on pätevälle ammattilaiselle paljon helpompaa. Tämä puoli ammatista tuli Shepherdille yllätyksenä, kun hän aloitteli uraansa.
”Luulin naiivisti, että kun kerron, että näin on tapahtunut, kaikki sanovat, että kiitos paljon, olemme hyvin kiitollisia.”
Oikeussalissa saatetaan mennä henkilökohtaisuuksiin tai takertua täysin epäolennaisiin asioihin. Oikeuslääkärin on siksi pysyttävä vakaasti kantansa takana.
”Siitä tuli myös älyllinen haaste. Täytyy pysyä tyynenä ja hymyillä, vaikka mitä tapahtuisi, ja pitää tiukasti mielessään, mitä todistusaineistoa on antamassa.”
Shepherd oppi kyllä ajan mittaan puhumaan yhä paremmin oikeussalissa.
Sekin oli helpompaa kuin puhua omista tunteistaan.
Pärjäämisen kulttuuri
Richard Shepherd on ollut mukana tutkimassa useita paljon huomiota saaneita tapauksia. Niistä ensimmäinen oli Hungerfordin verilöyly 1987, josta tuli nuorelle oikeuslääkärille tulikaste.
Esimiehen loman vuoksi Shepherd hälytettiin tapahtumapaikalle pikkukaupunkiin, jossa paikallinen nuorehko mies oli ampunut kuusitoista ihmistä. Heidän joukossaan oli ampujan äiti ja yksi poliisi, mutta suurin osa uhreista oli temmattu omasta elämästään täysin sattumalta.
Shepherd kulki tyhjentyneen kaupungin katuja tarkistamassa arkensa ääreen lyyhistyneitä ruumiita. Lopulta hän joutui kohtaamaan myös niiden aiheuttajan, itsensä ampuneen miehen.
Poliisiautot valtasivat Hungerfordin verilöylystä hiljentyneet kadut 19. elokuuta vuonna 1987. Richard Shepherd vastasi tapauksen oikeuslääketieteellisestä tutkinnasta. © ST/Reading Post/Mirrorpix/Getty Images
Kun Shepherd lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin sai ensimmäisen ahdistuskohtauksensa, se tapahtui pienkoneen ohjaimissa – Hungerfordin yläpuolella.
Silloin hän oli kokenut ja arvostettu, yli 20 000 ruumiinavausta tehnyt alansa huippu. Ensimmäistä kertaa hän alkoi kuitenkin ajatella, mitä hänen työnsä on voinut tehdä hänen mielelleen.
Vuonna 2016 Shepherd aloitti psykoterapian, kun hänellä oli todettu traumaperäinen stressihäiriö.
”Olen nähnyt paljon tuhoa elämässäni. Yksi asia olisi ehkä jo aiemmin auttanut, eli virallinen psykologinen apu pahimpien tapausten jälkeen. Yritämme nyt saada säännöllistä psykologista tukea oikeuslääkäreille Iso-Britanniassa niin, että heillä on velvollisuus kerran vuodessa käydä psykologilla.”
Psykologilla käymisen täytyisi Shepherdin mukaan olla kaikille pakollista, koska alalla on vanhastaan pärjäämisen machokulttuuri, joka vaikuttaa yhä.
”Nyt alalla on jo paljon naisia. Mutta edelleen täytyy olla vahva ja pärjätä, joten ihmiset eivät vapaaehtoisesti mene psykologille.”
Dianan turvavyö
Julkisuuden kannalta Richard Shepherdin uran raskaimpia tapauksia oli jokilaivaturma, jossa ruoppaaja törmäsi Marchioness-nimiseen huvialukseen Thames-joella vuonna 1989. Marchioness oli täynnä parikymppisiä nuoria, jotka olivat kokoontuneet juhlimaan syntymäpäivää.
Turmassa hukkui 51 ihmistä, ja Shepherd vastasi uhrien tunnistamisesta. Osalta uhreista ei saatu ruumishuoneella sormenjälkiä, minkä vuoksi vainajilta irrotettiin kädet, jotka lähetettiin laboratorioon. Se oli normaali toimenpide, ja tutkimuksen jälkeen kädet ommeltiin takaisin paikoilleen.
Suurelle yleisölle tällainen toimenpide ei kuitenkaan ollut tuttu. Media reposteli asiaa näyttävästi, aina Shepherdin persoonaa myöten.
Huvialus Marchioness upposi törmättyään ruoppaajaan Thames-joella elokuussa 1989. Turmassa kuoli 51 ihmistä, joiden tunnistaminen oli haastava tehtävä, koska kaikki aluksen matkustajat eivät olleet tiedossa. © Ken Lennox/Mirrorpix/Getty Images
Shepherd on ollut mukana tunnistamassa brittiläisiä uhreja myös esimerkiksi WTC-iskujen ja Balin pommi-iskujen tutkinnassa. Sellaisissa tapauksissa pahinta on ollut todistaa ihmisen käsittämätöntä julmuutta, mutta oikeuslääketieteellisesti ne eivät ole haastavimmasta päästä.
”Vaikein juttu ei yleensä ole se julkisesti kiinnostavin. Prinsessa Diana tosin oli vaikea, siis tulkinta siitä, miksi hän kuoli. En tehnyt sitä ruumiinavausta vaan kollegani.”
Shepherd antoi lausuntonsa Dianan kuolemasta, kun siitä tehtiin salaliittoteorioiden hillitsemiseksi uusi poliisitutkinta 2004.
Prinsessa Diana sai pariisilaisessa tunnelissa sattuneessa rajussa törmäyksessä päällisin puolin vain muutaman luunmurtuman ja vähäisen rintavamman. Hänen tilansa vaikutti aluksi vakaalta, mutta heikkeni nopeasti. Syyksi paljastui pieni repeämä keuhkolaskimossa, joka havaittiin liian myöhään.
Laskimovamma oli hyvin harvinainen. Shepherd kirjoittaa kirjassaan, että turvavyö olisi todennäköisesti pelastanut Dianan – tai jo sekin, että auton vauhti olisi ollut vaikkapa 15 kilometriä tunnissa alhaisempi.
Seuraava askel
Esikoisteoksen ilmestyttyä Richard Shepherdistä on sukeutunut kotimaassaan jonkinasteinen tähti. Tälläkin hetkellä hän olisi esiintymiskiertueella, jota koronaepidemia on nyt siirtänyt vuodella eteenpäin.
Epäluonnolliset syyt on myyty jo pariinkymmeneen maahan. Shepherdin toinen kirja ilmestyy englanniksi ensi keväänä. Se kertoo kuolemasta ihmiselämän kaaren kautta, eli keskittyy kuolinsyihin eri-ikäisillä ihmisillä vauvoista alkaen.
Kun nuori ihminen kuolee äkillisesti, oikeuslääkäri joutuu paitsi selvittämään kuolinsyyn myös kohtaamaan järkyttyneet omaiset.
”Perheille pitää selittää täsmällisesti, miten tämä henkilö, joka on ollut täysin kunnossa, on mennyt vaikkapa ulos lenkille ja romahtanut. Se on ollut tunnetasolla vaikeinta.”
Shepherd on itse nyt 68-vuotias. Hän ei kovinkaan paljon ajattele omaa kuolemaansa, mutta ehkä hiukan enemmän kuin ennen.
”Se on seuraava suuri askel. Toivon, että kun se tapahtuu, se on rauhallinen eikä dramaattinen. Kuolema ei pelota minua, mutta en sitä kyllä innolla odotakaan.”