”Älä syö pahoja herkkuja” – Hyvinvointivalmentajaksi valmistunut Ripsa Koskinen-Papunen ei usko kieltoihin vaan valintoihin
Uutisankkuri Ripsa Koskinen-Papunen opiskeli hyvinvointivalmentajaksi ja huomasi pian suunnittelevansa kirjan kirjoittamista.
Ripsa Koskinen-Papunen paljastaa olevansa omasta ajastaan mustasukkainen.
Ripsa Koskinen-Papunen sanoo, että usein ajatellaan, että kaikilla toimittajilla on haaveena kirjoittaa joskus kirja. Hän kertoo ymmärtävänsä sen hyvin, miksi moni haluaa näin tehdä, mutta Ripsa Koskinen-Papunen ei sitä haavetta ei omannut.
”Olen valtiotieteiden maisteri ja tehnyt koko ikäni toimittajan töitä, mutta jokunen vuosi sitten halusin opiskella myös personal traineriksi ja hyvinvointivalmentajaksi. Liikunta ja muutkin hyvinvoinnin osa-alueet ovat kiinnostaneet minua aina”, Ripsa Koskinen-Papunen kertoo.
”Olen mustasukkainen omasta ajastani”
”Olen jonkin verran valmentanut ihmisiä päätyöni ohella, mutta aikataulujen sovittaminen hyvinvointiasiakkaiden kanssa on vähän haastavaa, koska uutisankkurit tekevät töitä iltapainotteisesti ja usein myös viikonloppuisin. Olen myös hieman mustasukkainen omasta ajastani ja haluan pitää kiinni siitä, että minulla on myös vapaa-aikaa.
Vuosi sitten minulle tuli vahva tunne, että voisin kirjoittaa vinkeistäni kirjan ja näin yhdistää toimittajan taitojani sekä paneutumistani hyvinvointiin. Harvalle kirjan kirjoittaminen on Suomessa taloudellisesti mitenkään järkevää siihen työmäärään nähden, mutta motivaationi löytyikin auttamisen halusta. Mietin, että jos saan kannustettua ihmisiä tekemään edes yhden hyvinvointia lisäävän teon tai elämäntapamuutoksen, niin se on ehdottomasti tyhjää parempi.
Hyvinvoinnista huolehtimisen ei tarvitse olla raju prosessi tai kuuri. Niistä harvoin seuraa mitään pysyvää.”
Ei ”tyhjän paperin syndroomaaa”
”Olin kuvitellut, että kirjoitan kirjan kätevästi vapaapäivien aikana ja töiden jälkeen. Ennen kuin ehdin edes aloittaa kirjoittamista kunnolla, Suomeenkin iski koronakriisi ja uutistyö muuttui tavallistakin intensiivisemmäksi. Työpäivien jälkeen olin yllättävän väsynyt enkä jaksanutkaan istua enää tuntitolkulla koneen ääressä. Jouduin käyttämään kirjan kirjoittamiseen suuren osan kesälomastani ja otin siihen myös töistä ylimääräistä vapaata.
Vaikka kyseessä oli ensimmäinen kirjani, oli hauska huomata, että tekstiä syntyi yllättävän helposti. Uutistyössä deadlineja on useita päivässä, joten olen tottunut siihen, että ei ole aikaa odotella inspiraatiota vaan kirjoittaminen alkaa heti, kun istun koneen ääreen. Hylkäsin osan teksteistäni myöhemmin tai parantelin niitä, mutta sehän kuuluu kaikkien kirjoitusprosessiin. En kuitenkaan kärsinyt ”tyhjän paperin syndroomasta”.”
Ripsa Koskinen-Papunen: ”Älä syö pahoja herkkuja”
”Annan Ripsaus parempaa elämää -kirjassani yksinkertaisia ohjeita, joita on helppo mukauttaa arkeen. Ehkä siteeratuin ohjeeni on: ”Älä syö pahoja herkkuja”. Ei siis kannata kerätä turhia kaloreita sellaista ruuista tai juomista, joista ei oikeasti pidä.
Meidän perheessä ei esimerkiksi syödä pahoja karkkeja tai ylimakeita pullia tai mitättömän makuista pizzaa, mutta itselle maistuvista herkuista nautitaan hyvillä mielin. Mitään herkkuja ei kannata syödä isoja määriä, mutta niistä ei tarvitse luopua kokonaan.
En usko kieltoihin vaan valintoihin. Olen kaikkiruokainen, mutta mietin mitä haluan syödä. Saan syödä perunalastuja, mutta harvoin haluan niitä.
Haluan olla esimerkkinä siinä, että myös hyvin paineettomalla tavalla voi huolehtia hyvinvoinnistaan. Harrastan jonkinlaista liikuntaa viitenä-kuutena päivänä viikossa, koska nautin siitä.
Kymmenisen vuotta sitten minulta katkesi polven eturistiside laskettelurinteessä ja silloin tutustuin kuntoutukseni myötä sellaisiin lajeihin, joita en ollut edes miettinyt kokeilevani.
En ollut todellakaan ajatellut, että esimerkiksi vesijuoksu tai sauvakävely olisivat minun lajejani, mutta huomasin niiden olevat tehokkaita ja hyviä liikuntamuotoja. Tästä opin, että kannattaa suhtautua avoimesti uusiin asioihin.”
Joustavaksi liikkujaksi
”Itse opin hyvin joustavaksi liikkujaksi, kun perheemme kolme lasta olivat pieniä ja heillä oli jossakin vaiheessa yhteensä 13 eri harrastuskertaa viikossa. Minun ja mieheni illat kuluivat lapsia kuskatessa, mutta päätin, että omasta liikunnasta minun ei tarvitse tinkiä vaan teen sen, mikä on mahdollista. Esimerkiksi lasten golftreenien aikana treenasin itsekin ja tyttären sirkustreenien aikana lähdin itse lenkille tai uimaan.
En myöskään ollut nirso ryhmäliikuntatuntien suhteen vaan menin siihen, mihin pääsin. Ikinä en ole kehittynyt fyysisesti niin paljon kuin silloin, sillä kehoni sai vahingossa erittäin monipuolista treeniä ja ehti myös palautua.”