Rohkea Katri Helena: ”Minulla on oikeus elää omaa elämää”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Nuorena Katri Helena yritti miellyttää ja täyttää odotuksia. Vuosien varrella hän oppi, että on helpompi olla oma itsensä.
Nuorena Katri Helena yritti miellyttää ja täyttää odotuksia. Vuosien varrella hän oppi, että on helpompi olla oma itsensä. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Laulaja Katri Helena ei ole tehnyt kuuluisuudesta vankilaa. Nyt hän kertoo elämänsä valinnoista Seuran 7 kuolemansyntiä -sarjassa.

Katri näki peruutuspeilissä poliisiauton. Hän oli ehtinyt ajaa vasta pari sataa metriä kotipihasta lähdettyään, ja vauhti oli hiljainen. Siitä huolimatta virkavallan siniset hälytysvalot alkoivat vilkkua vaatien pysähtymään.

Katri ajoi tien sivuun.

”Olin unohtanut katsastaa auton.”

Parin vuoden takainen tapahtuma naurattaa, sillä se oli tahaton.

”Syntiä on se, jos teen tietoisesti pahaa tai väärin toisia tai itseäni kohtaan.”

Hän ei mielellään käyttäisi sanaa synti. Se ei sovi nykyaikaan.

”Maailmassa suvaitaan erilaisia asioita niin paljon enemmän kuin ennen vanhaan. Enää ei ole selkeitä raameja sille, miten pitää toimia. On kuunneltava omantunnon ääntä. Sydämen ääntä kuuntelemalla ei voi toimia väärin.”

Katri tunnustaa sulkeneensa siltä korvansa kerran. Synnistä seurasi paljon hyvääkin.

Ylpeys

Katri suostui heti, kun hänelle ehdotettiin vartalomaalausta tämän jutun kuviin.

”Tässä iässä on rohkeutta tehdä ihan mitä tahansa, mikä tuntuu itsestä oikealta.”

Uran alkutaipaleella Katria ahdisti ajatus jatkuvasta esilläolosta. Pitäisikö hänen olla aina esiintymiskunnossa, tähti? Sellaista vankilaa hän ei halunnut itselleen rakentaa.

”Päätin pärjätä omana itsenä. Lavalla pitää olla tähti, mutta maitokaupassa ei.”

478 levytettyä laulua, 52 julkaistua albumia ja kokoelmaa sekä 55 vuotta estradeilla. Joskus Katrin on vaikea käsittää uransa mittavuutta.

Ylpeyttä pitkästä urastaan hän ei tunne.

”Joskus onnistuneen keikan jälkeen voin kokea sitä tuokion, mutta seuraavassa hetkessä ruuvaan auton ikkunan auki ja huudan taivaalle: kiitos, kiitos, kiitos, kun sain apua tähänkin.”

Edellisellä onnistumisella ei ole merkitystä enää, kun Katri valmistautuu seuraavaan esiintymiseen.

”Silloin on aloitettava alusta ja oltava läsnä juuri siinä hetkessä. Ylpeänä sitä en voi tehdä.”

Silloin tällöin Katrilta kysytään, eikö hänen olisi jo aika jäädä eläkkeelle. Lähitulevaisuudessa hän ei sitä harkitse, sillä konsertteja on tilattu jo keväälle 2019.

”Jatkan niin kauan kuin koneistoni toimii ja elämä antaa mahdollisuuksia. Toki välillä tunnen fyysistä väsymystä ja sen vuoksi teenkin työtä jaksoittain.”

Lopettaminen ei pelota.

”En roiku urassa kiinni kynsin ja hampain. Valmistaudun sen päättymiseen ajattelemalla, ettei se ole maailman loppu. Ainakin minusta tulee sitten kunnon mummi.”

Kateus

Katri ja muusikko menivät naimisiin vuonna 1973. Hanna syntyi seuraavana vuonna, Juha siitä kaksi ja Maija kolme vuotta myöhemmin.

Lastenhoidossa auttoivat isovanhemmat ja palkattu kodinhoitaja.

”Silti kamppailin sen kanssa, pitäisikö minun olla heitä hoitamassa koko ajan”, Katri kertoo.

Samaan aikaan lapsettomat laulajat saivat keskittyä vain omaan tekemiseensä. Sekin herätti ajatuksia.

”Olisinko parempi laulaja ilman lapsia?”

Perhe oli kuitenkin ankkuri, joka piti Katrin jalat maassa.

”Se on ollut elämäni pelastus. En tiedä, mitä heitä ilman olisi tapahtunut. Olisiko pissa noussut päähän niin, että olisin tehnyt elämässäni huonoja valintoja?”

Katri Helena vartalomaalauksessa.

Katrin lapsuus oli niukka. ”Siksi oli riemullista huomata, että laulamisesta sai rahaa.” © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Lapsettomia kollegoita tai ketään muutakaan Katri ei koe kadehtineensa.

”Minulla on perhe ja olen saanut tehdä työtäni pitkään. Miksi sortuisin kateellisuuteen?”

Oletko ollut kateuden kohteena? Katri kurtistaa kulmiaan.

”En ole ainakaan huomannut.”

Sen sijaan jotkut pelästyivät, kun Katri julkaisi tuonpuoleisesta saamistaan viesteistä koostuvan kirjan Taivaan tie vuonna 2014. Se oli ensimmäinen kerta, kun hän avasi minuuttaan aiempaa enemmän ja astui ulos imagostaan.

”Koin sen välttämättömäksi. Tärkeintä ei ole se, mistä viestit ovat tulleet, vaan se, mistä niissä puhutaan.”

Katri kertoo esimerkin:

”Viisastuminen ei ole sitä, että osaat tehdä kaiken ihan oikein, vaan sitä, että osaat antaa anteeksi itsellesi.”

Viha

Katrilla ja hänen tyttärillään on sopimus. Jos joku tuiskahtaa jotain kielteistä jostakusta, on hänen sanottava välittömästi henkilöstä myös kolme hyvää asiaa.

Katrille jokainen ajatus ja teko ovat kuin bumerangi, joka aikanaan palaa. Siksi hän haluaa lähettää eteenpäin vain hyvää.

”Olen tietoisesti hyvän puolella.”

90-luvun loppupuolella Katri solmi ihmissuhteen, jonka aiheuttamaa ahdistusta purki ystävälleen. Tämä totesi: ”Älä inise. Tilanteesi ei ole paha, siinä on vain kaksi niin erilaista ihmistä.”

Ystävä oli oikeassa.

”Tarvitsin sen koulun. Opin itsestäni ja omista motiiveistani hurjasti.”

Hän on oppinut paljon myös vihasta.

”Viha syntyy usein siitä, että näkee tilanteen vain oman mielensä aukosta. Ihmiset eivät kuitenkaan usein toimi tarkoittaen niin pahaa, että siitä pitäisi vihastua.”

Katri ei ole tuntenut vihaa enää moniin vuosiin.

”Pipo kiehahtaa ja vihastuminen voi yrittää tulla, mutta saan siitä kiinni. Käsittelen tunnetta niin pitkään, että voin tehdä seuraavan siirron rauhallisin mielin. En tee yhtään päätöstä vihassa, sillä se voi mennä pahasti pieleen ja jättää mieleen käsittelemätöntä pahaa.”

Katri ei keksi asiaa, jota hän ei pystyisi antamaan anteeksi ajan mittaan. Hän siteeraa ystävältään kuulemaansa viisautta:

”Ei tarvitse ymmärtää, ei hyväksyä, vaan päästää irti.”

Ahneus

Katri on lähtöisin pienestä kylästä Pohjois-Karjalan Tohmajärveltä. Lapsuudessa elämä oli niukkaa, mutta puutetta ei tarvinnut kärsiä. Katrin isä kävi tehtaassa töissä ja kalasti, äiti ompeli vaatteet tarvittaessa vaikka ikkunaverhoista.

”Oli riemullista, kun alettuani laulaa olikin yhtäkkiä rahaa. Pystyin ostamaan auton ja äänentoistolaitteita sekä myöhemmin asioita perheelle.”

Raha ei koskaan ole ollut syy laulamiseen.

”Koti on tärkeintä, mitä omistan.”

Mieleen ovat juurtuneet vanhempien opit säästäväisyydestä ja pahan päivän varasta.

”Saatan elää vielä 25 vuotta. Jos lopetan työt viiden vuoden sisällä, eläminen maksaa eikä keikkamuusikkoina toimivilla lapsilla ole varaa minua elättää.”

Vanhuuden turvaksi Katri on hankkinut omaisuutta, jonka aikanaan voi muuttaa rahaksi.

Katri on kantanut työstään taloudellisen vastuun jo 44 vuotta. Ainoa tietoinen väärä teko, synti, tapahtuikin hänen yrityksensä alkutaipaleella. Koska rikos on vanhentunut, sen voi kertoa.

Vuosikymmenet sitten monet artistit tekivät keikkoja niin sanotusti pimeästi. Palkkiot maksettiin seteleinä käteen eikä niistä tilitetty lakisääteisiä maksuja. Katrikin sortui joskus niin tekemään, mutta lopulta ei kestänyt omantunnon soimausta.

”Palasin lainkuuliaiseksi. Korvaukseksi tein niin monta hyväntekeväisyyskeikkaa, että yritykseni teki tappiollisen tuloksen. Silloin sanoin taivaaseen Pietarille, että kuten näet, nyt ollaan tasoissa.”

Katri on tyytyväinen omantuntonsa herkkyyteen.

”En halua jälkiseuraamuksia asioistani. Mielen möykyt, selvittämättömät asiat pilaavat helposti koko elämän.”

Laiskuus

Katri heräsi taannoin hiestä märkänä. Hän oli nähnyt painajaisunta, jossa oli säännöllisessä päivätyössä. Laulajan työ on epäsäännöllistä ja rankkaa, mutta silti ominta.

Laiskaksi Katri ei tunnustaudu.

”Palattuani kolmen päivän kiertueelta aamuyöllä rättiväsyneenä jo iltapäivällä mietin, mitä kotona pitäisi tehdä.”

Laiskuus on sitä, ettei viitsi.

”Nykyisin viitsin paljon enkä koskaan kieltäydy, jos lähimmäiset tai työ tarvitsevat minua.”

Laiskuuteen hän pakottaa itsensä jaksaakseen.

”Kerään voimia lukemalla, nukkumalla, ulkoilemalla ja käymällä avannossa.”

Ylensyönti

Teen kanssa tarjoillusta laskiaispullasta Katrilta jää syömättä vain hattu.

”En kiellä itseltäni herkuttelua. Mässäilen, mutta en paljolla. Makeiden herkkujen kanssa on oltava tarkka, jos mielin mahtua esiintymisvaatteisiin.”

Syödessään hän miettii myös, mikä on tarpeellista jaksamiselle.

”Teen ruokaa, josta saan energiaa.”

Katri muistelee vasta valmistamaansa punajuuririsottoa, johon makua antoi vuohenjuusto. Valmiita aterioita hän ostaa vain harvoin.

Himo

Suosikki-lehden pitkäaikainen päätoimittaja Jyrki Hämäläinen kuvasi Katri Helenaa ’puhtoiseksi maitotytöksi’. Onko hän sellainen?

”Saman tyyppisiä koukkuja olen kokenut elämässäni kuin moni muukin. Hurvittelut eivät ole laissa kiellettyjä. Olen tehnyt ne niin, ettei sivullisia ole ollut paikalla.”

Nuorena Katri yritti miellyttää ja täyttää odotuksia. Sitten hän totesi, että on helpompaa olla oma itsensä.

”Minulla on oikeus elää omaa elämää.”

Se ei tarkoita holtittomuutta.

Himokaan ei ole Katrin lempisanoja.

”Olen tuntenut himoa läheisiin miehiin. Minulla himo yhdistyy aina rakkauteen. Lämpö ja läheisyys jättävät pysyvän jäljen, mutta pelkkä himo vain tyhjyyden.”

Se on kuolemansynnin juju.

”Synnit ovat asioita, joilla voi tehdä pahaa silloin kun oma kontrolli ei toimi.”

Sen sijaan rakkaudella ei voi tehdä pahaa.

”Rakkaus ei vaadi kuolemansynnin tyyppisiä asioita. Se on kaiken elämän koossa pitävä voima. Kun rakkaus on syvintä ja voimallisinta, se ymmärtää eikä vaadi, mutta ei ole marttyyri. Rakkaus on myötätuntoa ja hyvää tahtoa.”

 

Vartalomaalaus Jaana Veronika Kuittinen.

X