Sonja Kailassaari oli lamaantua jännityksestä TTK-tanssiohjelmassa: ”Epävarmuuteni purkautui alussa niin, että itkin”
Tv-toimittaja Sonja Kailassaari jännitti Tanssii tähtien kanssa -ohjelman alussa niin, että meinasi lamaantua. Sittemmin tanssiminen on tehnyt hyvää paitsi Kailassaaren keskittymiskyvylle myös suolistolle.
"En muista milloin viimeksi olisin voinut näin hyvin", Sonja Kailassaari hehkuttaa.
Osallistumiseni Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan ei ollut itsestäänselvyys, vaikka Sonja Kailassaari olikin haaveillut siitä salaisesti jo pitkään.
”Kun soitto tuotannosta tuli eräänä perjantai-iltapäivänä, missasin sen. Kysymys tuli perään tekstarilla. En voinut uskoa sitä todeksi.
Minun oli pakko miettiä asiaa viikonlopun yli, en vain voinut hypätä mukaan ihan pää edellä. Mietin, onko tämä liian iso juttu minulle, ja järkikin sanoi ensin vastaan. Pohdin montaa aspektia. Ajattelin, että ohjelma on paitsi fyysisesti rankka myös henkisesti vaativa. Mietin, haluanko laittaa itseni sellaiseen tilanteeseen.
Tunne oli lopulta kuitenkin niin vahva, että halusin ehdottomasti osallistua. Minulle tuli tosi voimakas palo ja halu päästä kokemaan jotain tällaista, enkä ole katunut hetkeäkään.
Ajattelen aina, että uudet seikkailut ovat kyllä-sanan päässä. Välillä tunne vie ja asioita voi järkeillä jälkeenpäin.”
Jos leikkiin menee, se pitää kestää
”Olen tehnyt telkkaria 20 vuotta. Tällä hetkellä teen Efter Nio -ohjelmaa, jossa laitamme itsemme koekaniineina likoon erilaisten haasteiden edessä. Jouduin pohtimaan vähän myös uudenlaista julkisuutta, joka TTK-ohjelman myötä tulee.
Toisaalta hyppy ei ollut loppuen lopuksi kovin iso, ja ohjelmaan osallistuminen on ollut mielenkiintoista myös ammatillisesta näkökulmasta. On ollut kiehtovaa seurata, miten haastatteluja tehdään ja eri kokonaisuuksia rakennetaan tässä jutussa. Vaikka olen toiminut oman ohjelman vetäjänä, ero on ollut tosi iso verrattuna siihen, että itse on vieras, se pelinappula.
En keksi mitään negatiivista ohjelmasta. Jos leikkiin menee, se pitää kestää. Kyse on kuitenkin hyvin lyhyestä ajanjaksosta, jonka varrella on mahdollisuus oppia niin paljon uutta. Jännitin alussa ihan kamalasti, se oli hirveää. Melkein lamaannuin jännityksestä. Ennen suoraa lähetystä käteni tärisivät, sydämeni tykytti ja ajattelin, että aivoni eivät käsitä kysymyksiä. Menin niistä jotenkin ihan juntturaan.
Olen tottunut olemaan se, joka esittelee valokeilassa olevan, enkä se, joka on siinä itse. Ehkä siksi blackout saattaa yllättää? Mietin myös, miten lunastan paikkani, että miksi hemmetissä minä siinä olen. Joudun aina jotenkin etsimään järjellisen syyn siihen. Tunne on kuitenkin se, että haluan kokea tämän kaiken.
Jännityksen äärellä oleminen ja keskeneräisyyden sietäminen herättävät kehoni eloon ihan eri tavalla. Epävarmuuteni purkautui alussa niin, että itkin. Ajattelin, että olin heittäytynyt liian suureen haasteeseen, johon en pystyisi. Se oli kuitenkin vain päivän itku. Se teki vain hyvää ja antoi oikeille tunteille vallan.
On hyvä tunnistaa ja hyväksyä kaikenlaiset tunteet eikä padota niitä sisälleen. Se oli aluksi kuitenkin vaikeaa, koska en ole jännittänyt enää vuosiin. Yritän suhtautua jännittäviin asioihin niin, että mikään ei ole niin vakavaa. Sen hokeminen auttaa.”
Terveyttä tanssista
”Ohjelman myötä keskittymiskykyni on vähän parantunut. Haavereita ei ole onneksi käynyt lukuun ottamatta sitä, että selkäni meni jumiin kahden viikon vakiotanssien jälkeen. Tanssiasento oli niin epänormaali! Kiropraktikko sai onneksi avattua jumituksia.
Tanssi on tuonut myös muita terveyshyötyjä. Rakastan puhua suoliston toimimisesta, ja normaalisti vatsani ei toimi joka päivä, mutta tanssien alkamisesta lähtien niin on käynyt! Syön epäterveellisimmin kuin koskaan, mutta suolistoni toimii. Sen on pakko liittyä liikkumiseen, koska en ole syönyt kuitujakaan sen enempää.
Suolisto on yhteydessä hyvinvointiin kaikella tapaa, enkä muista, milloin olen viimeksi voinut näin hyvin! Minulla on todella kevyt ja iloinen olo. Unella on myös merkittävä rooli jaksamisessa, ja yleisesti ottaen voin hyvin, jos nukun kahdeksan tuntia. Livelähetysten jälkeen minulla menee kolme päivää palautumiseen. Vasta sen jälkeen pääsen takaisin normaaliin unen määrään.
Aion ehdottomasti jatkaa tanssimista tämän jälkeenkin. Kivointa olisi aloittaa paritanssi! Katsotaan, jos saisin puolisoni Akun innostumaan. Hän on kannustanut ja sparrannut minua mielettömästi syksyn aikana. On valtava etu, että on parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ymmärtää tätä alaa ja hullunmyllyä. Tuki on niin totaalinen. Minun ei tarvitse selitellä mitään, Aku kyllä ymmärtää.”