Viihdetaiteilija Krista Siegfridsin menetys kulkee perintönä mukana: ”Kaipaan isää ikuisesti”

Jaa kaverilleTilaa Seura
”Isä skoolaisi kanssani löytämälleni rakkaudelle. Hän sanoisi ’go for it’, anna palaa. Hän pitäisi miehestäni ja ylipäänsä hollantilaisista, he ovat rentoja eivätkä mieti liikaa.”
”Isä skoolaisi kanssani löytämälleni rakkaudelle. Hän sanoisi ’go for it’, anna palaa. Hän pitäisi miehestäni ja ylipäänsä hollantilaisista, he ovat rentoja eivätkä mieti liikaa.” © Tommi Tuomi / Otavamedia
Krista Siegfrids menetti yllättäen isänsä 15-vuotiaana. Isä ja isän neuvot ovat mielessä silti lähes päivittäin varsinkin nyt, kun Krista on aloittamassa elämässään uuden vaiheen.

Mitä iskä sanoisi? Se on kysymys, jonka viihdetaiteilija Krista Siegfrids, 33, esittää usein äidilleen.

Krista oli 15-vuotias, kun isä yllättäen kuoli. Häneen ehti silti juurtua isän asenne elämään.

”Isän ja lapsuuteni perintöä on se, etten pelkää mitään. Maailmassani mikään ei ole mahdotonta. Uskallan kokeilla uusia asioita ja olen valmis heittäytymään”, Krista sanoo.

Juuri nyt hän onkin singahtamassa uuteen vaiheeseen elämässään. Sen jakaa mies, joka Kristan yllätykseksi muistuttaa monin tavoin hänen isäänsä.

Kaikki on mahdollista

Kristan isä John Siegfrids, Jontte, oli seuraa, maailmaa parantavia keskusteluja ja juhlia rakastava mies. Hänestä synnyinkaupunki Kaskinen oli maailman paras paikka ja jalkapallo urheilun innoittavin laji. Isän pelitaidot olisivat voineet riittää ammattilaisuuteenkin, mutta hän tyytyi harrastamaan, koska ei ollut halukas luopumaan seurastaan Kaskö Idrottsklubbenista.

”Isä halusi myös muuta elämää kuin jalkapallon.”

Tulevan vaimonsa Lisbethin isä tapasi opiskellessaan Vaasassa. Koti perustettiin tietysti Kaskisiin. Isä halusi ison perheen. Syntyi neljä lasta, joista Krista on toiseksi nuorin.

Isä teki työtä vakuutusyhtiössä, mutta haaveili omasta ravintolasta.

Krista oli vielä päiväkodissa, kun isä vei hänet ensimmäisen kerran ravintolaan. Isä joi oluen ja Krista sai ison jäätelöannoksen. Sen päällä oli kinuskikastiketta, strösseleitä ja kauniita drinkkipillejä, jotka hän vei kotiin aarteikseen.

Ravintolakäynneistä tuli kahdenkeskinen traditio.

”En muista, mistä puhuimme, mutta muistan tunnelman. Ne olivat ihania hetkiä.”

Tuokion päätteeksi isä osti kotiin viemisiksi perhepitsan.

Kun Krista oli peruskoulun ala-asteella, isä toteutti unelmansa ja osti samaisen ravintolan yhdessä kaverinsa kanssa.

”Isästä yksikään idea ei ollut mahdoton toteuttaa. Olen samanlainen. Kun haluan tehdä jotain, en anna minkään estää.”

Isän avulla Krista oppi jo alle kouluikäisenä, että yrittäminen ja aktiivisuus kannattavat.

”Halusin tienata rahaa ja isä keksi asioita, joita tekemällä se onnistui. Keitin hänelle kahvia, tein tilauksesta voileivän tai pyöräilin kaupunkiin viemään kioskiin lottokupongin.”

Krista Siegfridsin isä piti musiikista, mutta lauloi itse vain snapsilauluja. ”Vanhemmat järjestivät usein kotona juhlia. Rakastin niitä. Ehkä sen vuoksi tykkään itsekin järjestää bileitä ja kutsua kavereita kylään.”

Krista Siegfridsin isä piti musiikista, mutta lauloi itse vain snapsilauluja. ”Vanhemmat järjestivät usein kotona juhlia. Rakastin niitä. Ehkä sen vuoksi tykkään itsekin järjestää bileitä ja kutsua kavereita kylään.”

Twistaten voittoon

Kutsumus löytyi jo alle kouluikäisenä, kun Krista näki televisiossa mustaan string-malliseen bodyyn ja nahkatakkiin pukeutuneen Cherin laulamassa kappaletta Turn back time. Ääni sekä tuhman ja vaarallisen oloinen tyyli lumosivat.

”Olin myyty. Halusin olla samanlainen.”

Kun kotiin tuli vieraita, Krista esitti c-kasetille taltioidun karaokeversion säestämänä Cherin laulua The Soop Soop Song. Ja usein muulloinkin. Myöhemmin hänestä tuli ehdoton Spice Girls -fani.

Koulun laulukilpailuun Krista valitsi kappaleekseen Chubby Checkerin Let’s Twist Again. Isä seurasi, kun Krista harjoitteli peilin edessä paikallaan seisten.

”Lauloit hyvin, mutta kun laulat twistaamisesta, sinun pitää myös twistata”, isä neuvoi.

Sitten hän opetti, miten se tapahtuu. Eläydytään ja heittäydytään.
7-vuotias Krista voitti kilpailun esityksellään.

”Sain ensimmäiset esiintymisneuvot iskältä. Olisipa hän nähnyt, mihin olen edennyt siitä hetkestä.”

Isä oli ylpeä Kristan lahjakkuudesta ja kannusti tätä aina. Hän hankki kotiin hyvän cd-soittimen, isot kaiuttimet ja paljon levyjä. Musiikkia sai kuunnella kovallakin volyymilla.

”Haluaisin kysyä häneltä, että uskoiko hän jo silloin, että esiintymisestä voi tulla ammattini.”

Täysillä tunteilla

Isä rakasti merta, aurinkoa ja matkustamista. Hänelle oli tärkeää, että Espanjan lomilla oli mukana koko perhe.

”Kerran hän heitteli pikkuveljen kanssa palloa altaassa. Isä viskoi niin kovaa, että roiskui aurinkoa ottamassa olleiden daamien päälle. He hermostuivat. Isä sukelsi pinnan alle ja veli joutui syntipukiksi. Iskä oli välillä kuin iso lapsi.”

Kiltteydestään huolimatta isä oli myös auktoriteetti ja tiukka kasvattaja. Kun hän käski olemaan hiljaa, kaikki vaikenivat.

Isän mieliala saattoi vaihtua hetkessä.

”Yritin aistia ja ennakoida isän tunnetiloja. Välillä tuntui, että kaikki pyöri hänen ympärillään.”

Isän temperamentti periytyi lapsille. Aikuisena Krista on oppinut ymmärtämään isää, sillä hänenkin elämää hallitsevat tunteet.

”Voin olla superonnellinen ja seuraavassa hetkessä romahtaa. Se ei ole kanssaeläjille aina helppoa.”

Öinen painajainen

Se oli aivan tavallinen syyskuinen päivä. Krista oli aloittanut lukion, tavannut koulupäivän jälkeen kavereita ja illalla istuttiin olohuoneessa katsomassa televisiota. Isä loikoili sohvalla eikä suostunut Kristan pyynnöstä vaihtamaan kanavaa.

Illan päätteeksi he huikkasivat toisilleen hyvää yötä.

Yöllä isä heräsi ja meni keittiöön, ehkä juomaan vettä. Äiti kuuli kaatumisen äänen, ryntäsi katsomaan ja löysi isän kuolleena. Hän soitti ambulanssin ja yritti elvyttää isää, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Isä oli saanut massiivisen sydäninfarktin ja kuollut heti. Hän oli 51-vuotias.

Krista heräsi aamuyöllä, kun äiti ja isoveli seisoivat hänen sänkynsä vieressä suruviestiä kertomassa.

”En voinut uskoa, että se oli totta. Juoksin itkien ympäri taloa kuin isää etsien.”

Kyyneleet nousevat yhä Kristan silmiin.

”Jos pääsisin takaisin isän kuolemaa edeltävään iltaan, halaisin häntä ja kertoisin, kuinka paljon rakastan ja arvostan häntä.”

Isä kuoli, kun Krista eli teinivuosiaan ja vietti aikaa mieluummin kavereiden kuin vanhempien kanssa.

Nyt olisi toisin.

”Minulla olisi niin paljon yhteistä isän kanssa. Haluaisin jutella hänen kanssaan ihan kaikesta, kysyä neuvoja ja saada hänen näkökulmansa aina, kun elämässä tapahtuu jotain merkittävää.”

Niin kuin nyt.

Isällä ei ollut oireita tai ainakaan hän ei niistä kertonut. Kristalle ei tullut mieleenkään, että jonain aamuna isää ei olisikaan. ”Mutta uskon, että isä tiesi tunteeni häntä kohtaan. Minäkin tiedän, että hän rakasti minua.”

Isällä ei ollut oireita tai ainakaan hän ei niistä kertonut. Kristalle ei tullut mieleenkään, että jonain aamuna isää ei olisikaan. ”Mutta uskon, että isä tiesi tunteeni häntä kohtaan. Minäkin tiedän, että hän rakasti minua.” Tommi Tuomi / Otavamedia

Ilman jarruja

On monia erityisiä hetkiä, jolloin Krista on kaivannut isää. Muutto kotoa, opiskelun aloittaminen, ensimmäinen musikaalirooli, esiintyminen Eurovision laulukilpailuissa…

”Olisipa iskä ollut näkemässä. Hän olisi ollut minusta niin ylpeä.”

Kun Krista meni naimisiin lokakuussa 2017, hänet saattoi alttarille äiti. Onneen sekoittui kaipausta. Kun liitto päättyi eroon vajaa kaksi vuotta myöhemmin, isän ikävä kasvoi.
Krista on varma, että isä olisi tukenut hänen päätöstään ja halunnut tyttärensä olevan onnellinen.

”Mutta olisi kiva kuulla hänen sanovan se ääneen.”

Pian eron jälkeen Krista tapasi yhteisten ystävien parissa miehen, jota toistaiseksi kutsuu julkisuudessa Mr. Amsterdamiksi tämän kotikaupungin mukaan. Hän rakastui, mutta mietti, voiko siitä kertoa. Sitten vallan otti isältä omaksuttu asenne:

”Älä välitä siitä, mitä muut sanovat. Tee omia juttuja. Jos olet onnellinen, kaikki on hyvin.”

Krista ei jarrutellut.

”Miksi sanoisin ei rakkaudelle? Elämä pitää elää täysillä enkä halua olla ilman häntä.”

Taannoin sisko muistutti Kristaa isän antamista elämänohjeista:

”Älkää hankkiko lapsia liian nuorina. Eläkää, matkustakaa ja myös asukaa jossain muualla kuin Suomessa.”

Krista on päättänyt noudattaa isän neuvoa. Osa muuttolaatikoista on jo matkalla Amsterdamiin, josta tulee Kristankin kotikaupunki maaliskuusta alkaen.

Ei höpötyksille

Mr. Amsterdam saattaa olla elämän suurin rakkaus. Se oikea.

”Hän on hauska, ulospäinsuuntautunut, hurmaava, mutta myös järkevä ja tosi tiukka.”

Asiat pitää suunnitella ja kodin on oltava kunnossa.

Aiemmassa suhteessa Krista määräsi suurimmaksi osaksi tahdin.

”Aika paljon on tehty minun ja urani ehdoilla.”

Enää se ei onnistu.

”En saa päättää ja määrätä. Mr. Amsterdam antaa vastusta ja siksi olen hulluna häneen. Tarvitsen hänen kaltaisensa miehen.”

Mies muistuttaa monin tavoin Kristan isää. Parin ohjelmassa on pian AFC Ajaxin jalkapallo-ottelu, sillä mieskin on hulluna jalkapalloon. Perhekeskeinenkin hän on.

”En ole koskaan aiemmin rakastunut isäni tyyppisiin miehiin. Miksi nyt? Ehkä koska olen yli 30-vuotias ja tiedän, mitä haluan.”

Mies on rehellinen ja luotettava. Suora. Hän ilmoitti tietävänsä, mitä haluaa: Kristan.

”Rakastan sitä, ettei hän harrasta mitään pelejä ja turhia juttuja. Isäkään ei turhaan höpötellyt asioita, vaan tarkoitti, mitä sanoi.”

Tapahtumajärjestäjänä toimiva mies on yrittäjä, kuten isäkin oli viimeiset elinvuotensa.

”Hän on luova, tekee valtavasti töitä, rakastaa sitä ja ymmärtää, että minullekin ura on hyvin tärkeä. Kannustamme toisiamme.”

Se ei tarkoita jatkuvia kehuja. Isällä oli vahvat mielipiteet eikä hän epäröinyt kertoa niitä.

”Miehenikin sanoo heti, mitä mieltä on, vaikka en kysyisikään.”

John ja Lisbeth Siegfrids täydensivät toisiaan. ”Isä oli temperamenttinen. Äiti sen sijaan on ollut turvapaikka meille kaikille, rauhallinen ja jalat maassa.”

John ja Lisbeth Siegfrids täydensivät toisiaan. ”Isä oli temperamenttinen. Äiti sen sijaan on ollut turvapaikka meille kaikille, rauhallinen ja jalat maassa.”

Peilissä näkyy isä

Can You See Me on balladi, jonka Krista kirjoitti isälleen. Se kertoo kaipauksesta, mutta myös siitä, että Krista pärjää.

Isä on usein mielessä, välillä päivittäinkin.

”Kun nauran, kuulostan häneltä. Ja kun katson peiliin, näen isän silmät.”

Krista, äiti ja sisarukset perheineen ovat yhä läheisiä toisilleen. Siitä isä olisi iloinen.
Isäkin kuuluu yhä joukkoon. Perheen yhteisessä whats up -keskusteluryhmässä kerrataan tarinoita hänestä, mietitään, kuka lapsenlapsista muistuttaa häntä eniten ja arvellaan, mitä isä mihinkin sanoisi.

”Kaipaan isää ikuisesti. Haluan uskoa, että hän seuraa minua jostain. Elämä tuntuu silloin helpommalta ja paremmalta.”

Kristan vaatteet: Kukkatoppi ja samettihame Reserved, Love-korvakorut Glitter ja avokkaat Minna Parikka.

Lue myös: Laulaja Krista Siegfrids on nauttinut sinkkukesästä Ibizalla: ”En ole Tinderissä. Olen old school – se sopii paremmin mulle!”

X