Kirja-arvio: Kadonneiden sanojen kirja herättää ajatuksia sanojen voimasta – ”Miten sanat saisi jaettua tasapuolisemmin?”

Viihdyttävä tarina pitää sisällään mielenkiintoista pohdintaa siitä, miten valta näkyy jo perusasioissa kuten kielessä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Viihdyttävä tarina pitää sisällään mielenkiintoista pohdintaa siitä, miten valta näkyy jo perusasioissa kuten kielessä.
Teksti:
Liina Putkonen

Pip Williamsin Kadonneiden sanojen kirja (Into) on romaani sanojen voimasta. Kirjan on suomentanut Tuulia Tipa.

Miksi teos kiinnosti?

”Kenen sanoilla elämästämme kerrotaan? Kenen sanat ja niiden mukana elämä sysätään syrjään? Tämä ajatuksenjuoksu kiehtoi, kun minulle kerrottiin romaanista Kadonneiden sanojen kirja.

Tarina vie lukijan 1800-luvun Oxfordiin ja ­historiallisen tapahtuman syntyyn, ensimmäisen virallisen sanakirjan luomistyöhön. ­Tosielämästä ammennettu lähtökohta oli kiinnostava.”

Mitä pidin?

”Äidittömän Esmen kasvutarina sanojen ja sanoista päättävien miesten keskellä pohjautuu oikeisiin historian vaiheisiin. On hurjaa ajatella, kuinka vaikeaa on aikoinaan ollut hyväksyä, että työläisten, varsinkaan naispuolisen työläisten, puheella olisi merkitystä kansankunnan kieltä määriteltäessä.

Kieli ja sanat ovat kirjan kiehtova kehys, mutta kiinnostavana sen pitää Esmen varttuminen aikana, jolloin naisten oikeudet nousivat julkiseen keskusteluun ja sufragettiliike aloitti taistelunsa yhtäläisen äänioikeuden puolesta.

Äidittömänä, tutkijankammarissa viihtyvän isän tyttärenä Esme näkee ja elää enemmän kuin monet aikalaisnaiset. Se tuo tarinaan ­käänteitä. Liikuttavaa on se, kuinka Esme ottaa sanat vähitellen haltuun isänsä ja tämän mieskollegoiden rinnalla. Eikä vain heidän sanansa, vaan nekin, joita aikaisemmin ei pidetty huomion arvoisina.”

Arvio: ****

Kirja sai minut…

”…miettimään sanojen voimaa nykyhetkessä. Ne, jotka hallitsevat julkista keskustelua, määrittävät yhä sen, miten maa makaa. Miten sanat saisi jaettua tasapuolisemmin, niin, että heikompienkin ääni kuuluisi paremmin?”

Karkea sana, lausuttuna juuri oikeassa paikassa –– voi ilmaista paljon enemmän kuin sen sivistynyt vastine. Jos olet alkanut kerätä sellaisia sanoja, saanen ehdottaa, että pidättäydyt niiden lausumisesta julkisesti ––.

X